rollemaa.org LITE

Kävinpä tänään työvoimakurssin haastattelussa. Aika varma paikka minulla kyseisellä kurssilla, olen niin kätevä suustani. Jälleen haastattelussa oli 2 henkilöä yhtä aikaa. Tällä kertaa joku Markus Karstulasta. Kyselivät hieman koulutus- ja työtaustoja. Kerroin lyhyesti ja ytimekkäästi historiani ja motivaationi ja he olivat mielissään. Se toinen kaveri mainitsi masennushistoriastaan. Ei taaskaan ollut mikään yllätys, viime kurssilla oli myös puolet masennustaustaisia. Itsekin olen masennustaustainen, kuten tietänette. Suomi ei ole hyvinvoiva valtio tämän asian suhteen, se tuli todettua sadannen kerran.

Saan tässä hiljalleen rollemaata kuntoon (ks. footer). Pyysin Scene Groupilta ssh-oikeudet koti-IP:lleni, joten nyt on kätevä muokata sivuja lennosta mistä vain. SG ei osannut auttaa eräässä WordPress 2.7 liittyvässä ongelmassa ja ennen heidän vastaustaan kerkesin löytää ratkaisun itse. Kysehän oli siis siitä että WP-sivuston index.php ohjautui aina index.html -sivulle jos sellainen oli määritetty; aiemmissa WP:n versioissa näin ei tapahtunut. Ratkaisuhan löytyi WordPressin support-foorumilta. Lähetin ratkaisun myös SG:lle ja toivotin samalla hyvää joulua koko webhotellin väelle. Jouluntoivotukset välittyivät eteenpäin SG:n asiakaspalvelija Mikko Kivisen mukaan (hymy).

Aamun internetsivuja selatessani löysin järkyttävän itsemurhabloggauksen livejournalista. Tapauksesta tekee järkyttävämmän fakta että juttu on tapahtunut alle viikko sitten, aivan äskettäin. Vetää sanattomaksi. Tuli hämmentynyt, surullinen ja hieman ahdistunut olo. Tähän se masennus pahimmillaan johtaa ja sen takia ihmisten pitäisi ottaa yleisesti ottaen masennus vähän vakavammin.

Tämä viimeinen Päivikirjan teksti on jäähyväistenjättö maailmalle. Tätä lukiessanne minä olen kuollut, jollei mikään mene pahasti pieleen.

En enää masennusta varsinaisesti sairasta (BDI-pisteet tippunut ajat sitten alle kymmeneen - yli 40 on hengenvaarallinen masennus, minulla oli pahimmillaan 39-40), mutta osa minusta ymmärtää tuota ihmisparkaa. Itse olen sen verran herkkä ihminen että melkein kyynelhän tuossa tuli lukiessa. En tiedä miksi edes luin kun tuli sen verran huono olo asiasta. Tekstissä sanotaan mm. “Suomeen muutto on silti yksi laukaiseva tekijä”, mikä ei ole oikeastaan mikään yllätys. Lukemani ja kuulemani mukaan Suomi on masennus- ja itsemurhatilastojen kärjessä, sanotaanhan että Suomi on mm. kallein, kateellisin ja masentunein tanner.

Lisätty 18.12.2008 kello 01:52: Huomasin että merkinnät oli 5.12. asti poistettu. Merkintä oli kirjoitettu 15.12. jolloin itsemurhan oli määrä tapahtua… ilmeisesti omaiseet poistaneet tai jotain vastaavaa. Ihan ymmärrettävää. Vahvistaa sitä olettamusta että tapaus oli täysin aito. Niille ketkä eivät merkintää kerinneet lukea niin siinä oli lähes kymmenen A4-sivun verran erittäin yksityiskohtaista tekstiä itsemurhan suunnittelemisesta ja järjestelemisestä ja synkkääkin synkemmistä ajatuksista noin parin viikon ajalta. Kyseessä oli nelikymppinen yksinäinen naishenkilö.

On monia syitä miksi en ole kirjoittanut nyt pitkään aikaan. Listaanpa muutamia:

1. On kesä. Tosin en ole hirveän paljon ollut ulkona. Viikko sitten käytiin mökillä Veeran kanssa. Sinne tuli muutamia sukulaisia Australian puolelta, mummi, vaari ja eno. Pari pikkuserkkuakin oli paikalla. Niko oli maalannut mökin vaarille kesätyöksi ja saanut siitä hyvän palkankin.
2. En ole jaksanut. Olen loikoillut kotona, hellinyt vaimoa, tehnyt kaikkea muuta. Ei vain jostain syystä ole sormet syyhynneet kirjoittamiseen.
3. Olen irkannut. Jep, syytä irkkiä. Irkkaan nykyään varmaan enemmän kuin koskaan.
4. Olen ollut vaimoni kanssa. Kyllä, vaimoni. Menimme naimisiin 2.7. maistraatissa. Hääpäivää mietittiin jo ihan keväästä asti ja se oli tarkkaan suunniteltu. Hääpäivä oli ihana, juuri sellainen kuin haluttiinkin. Mentiin hienoissa puvuissa yhdeltä maistraattiin, jossa todistajat Elina ja Make jo odottivatkin, hekin ykköset yllä. Vihkiminen alkoi, ja minua jännitti niin että polvet tutisivat. Vihkitilaisuus oli ihanan lyhyt ja stressitön, parisen minuuttia. Sanoin ja viitoin “Tahdon” ja suutelin morsianta. Make kuvasi vihkimisen videolle ja Elina otti kuvia järjestelmäkameralla.

   Vihkimisen jälkeen haimme kahta erilaista kuohuviiniä, mansikkaista mietoa ja tavallista alkoholitonta. Sitten mentiin kotiin ja syötiin Eloselta ostettua mansikkakakkua ja juotiin skumppaa kesäisesti parvekkeellamme. Välissä irkattiin ja toimitettiin hääjuhlaa myös livenä irkissä väliaikaisella #rollen_häät -kanavalla (naurua), how geek is that? Mutta se oli täydellistä. Eipähän jääty täysin ilman juhlavieraita. Oli aivan ihana olo. Tanssittiin Jamie Cullumin tahtiin vaikka ei kumpikaan osattu. Annoin Elinan tanssittaa morsianta ja tanssin myös Elinan kanssa. Oli aivan ihanaa! Nyt hän on virallisesti minun, Veera Laukkarinen. Kiitos Elinalle ja Samulle kun vietitte häitä kotonamme hääpäivänämme. Pienimuotoiset juhlat pidetään 25.7, jolloin juhlistetaan liittoamme suvun kesken.

5. Olen ollut kotona vaimoni kanssa ja sosialisoitunut. Olemme viettäneet aikaa yhdessä.
6. Olen katsonut leffoja, paljon. Rakastan elokuvia. Olen myös parannellut elokuvasivuani, kuten olet varmaan huomannut.
7. Tein pieniä muutoksia rollemaahan, kuten parantanut sisäänkirjautumispolitiikkaa ja uudelleenohjausta. Hidasta latausnopeutta selvittelen vielä palveluntarjoajan kanssa.
8. Olen lomalla, sain sivarista vapautuksen mutta kotiutuslaput on vielä hakematta. Olen myös etsinyt töitä.

Että sellaista. Olen myös parantunut huomattavasti masennuksesta eikä ole enää vuodatettavaa. Olen ollut onnellinen miltei kuukauden. Rakastan Veeraa. Ollaan puhuttu myös perheenlisäyksestä (vink vink). Kun aika näyttää, siskontyttäreni saa serkun. Hyvää kesää sinulle rakas lukijani (hymy).

Olen joutunut käyttämään sähköpostia yhteydenottoihin viime aikoina. Tai sitten olen mennyt suoraan paikan päälle. Harmi kun molempien puhelimet ovat kiinni. Alkaa olla jo säälittävä olo.

Äiti tulee tänään käymään. Toivottavasti saan paljon ruokaa ja juomaa, ah. Viimeinen sivarikorvauslaskelmani tuli tänään. Saan sittenkin yli neljäsataa euroa, eli helpotuksen huokaus. Luulin että jään lähes nollille heinäkuussa.

Tänään aamulla ahdistuin jälleen. En jaksanut herätä sinne lääkäriin enkä tiennyt mitä teen huomisen suhteen. Pyysin HSL(henkilökohtainen syy)-päiviä huomiseksi ja ylihuomiseksi, kun perjantaina olisi sitten se psykiatri ja samalla kävisin siellä lääkärissä.

Yritän olla ajattelematta muita ihmisiä - ja töitä. Minun on lakattava miellyttämästä muita. Veera on yrittänyt auttaa minua ymmärtämään - ja on siinä onnistunutkin. Usein vain tuppaa ajatukset looppaamaan. Oikeasti ahdistun aina vain lisää jos mietin jatkuvasti mitä muut minusta ajattelevat ja miten minun pitäisi toimia, nyt olen vihdoinkin alkanut ymmärtämään sen. Koska en kykene miellyttämään kaikkia, sillä en kykene miellyttämään edes itseäni.

World of Warcraftin palvelin on välillä taas down, mutta ilmaisservuna hyvä. Olen pelannut melko aktiivisesti ja kerännyt jo 33 leveliä. Äkkiäkös ne kaikki 70 on hanskassa. Nyt jatkan sitä pelaamista kun palvelin tuntuu olevan taas ylhäällä. Pysy hengessä mukana (hymy).

Tänään on ollut kamala väsymys ja paha olo niin henkisesti kuin fyysisestikin, vaikka nukuin pitkään. Sään harmaus ei auta asiaa yhtään. Päässä pyörii koko ajan ylihuominen, eli töihin palaaminen tai vapautus/lykkäys/mikä-ikinä-onkaan. Kumpikin ahdistaa melkein yhtä paljon.

Olen ollut viime aikoina hiljainen, hajamielinen, poissaoleva, ja niin edelleen, mikä on saanut minut tuntemaan itseni huonoksi. Tuntuu pahalta kun teen tiedostamatta asioita joista aiheutuu rakkaalleni pahaa mieltä, kun en ole osannut kuunnella enkä huomioida, kun en ole osannut olla kaverina enkä juttuseurana, kun olen ajatellut liikaa, kun en mahda tälle ololle mitään ja saan kultani ymmärtämään sen väärin, ja kun en ole pystynyt tekemään asioille mitään.

Sain keittiössä ahdistuskohtauksen juuri kun ruoka oli lautasella. En pystynyt sanomaan mitään. Tuntuu ettei sanomiseni ratkaise mitään. Olen kokenut itseni hyödyttömäksi. Olen hyödytön kapine kaikelle, yhteiskunnalle, teille, itselleni. Tiedän että nämä ajatukset ovat vääriä, vai tiedänkö, ovatko? Ovat. Anteeksi. Olen pipipää.

Ei vain jaksa. Jaksamattomuus kiertää kehää. Töihin en pysty, en kestä edes ajatusta. Tänään minulla oli keskittymiskyvyttömyyttä. En pystynyt katsomaan Lostia kunnolla, en jaksanut pelata muutamaa minuuttia pidempään, en jaksanut irkata, en jaksanut tehdä mitään muutakaan… en vain kyennyt enkä tiennyt miksi. Nyt kun olen saanut vatsan täytteeksi lohta ja perunapullia (kiitos kulta!) on olokin vähän parempi. Katson tässä brutaalia elokuvaa (30 days of night) ja teen kaikkea muuta samaan aikaan. Kaksi laajakuvanäyttöä on hyvä asia, ihanasti tilaa.

Päätä särkee. Johtuu varmaan näistä miljoonista ajatuksista. Voisin kohta kääntää kytkintä.