Pikkuisen oma päiväkirja

Ensimmäinen merkintä. Tässä se nyt on. Halusin saada sivut nopeasti pystyyn etten unohtaisi heti mitä minun piti kirjoittaa. Olen onnellisella päällä tämän bloginkin suhteen. Laitoin sillein että vain minun valitsemistani ip:stä pääsee lukemaan blogia. En jaksanut sählätä tuon rekisteröintipluggarin kanssa, ja näin on jotenkin muutenkin parempi kun ei tarvitse aina olla hyväksymässä tunnuksia.

Mistäs se kaikki lähtikään? Pitkään olimme suunnitelleet ja puhuneet pienokaisesta. Itse en ollut ihan alussa valmis ja koin kamalaa epävarmuutta, mutta se on ihan normaalia varsinkin näin nuorelle miehelle. Käytännössä minulla ei ollut mitään esteitä, halusin vain että se tapahtuu oikealla hetkellä. Mietin rahaa ja omaa terveyttäni, halusin ainakin pahemmasta masennuksesta tervehtyä ennen lapsen hankkimista. Vihdoin tervehdyin ja aloin olla valmis. Keskustelin vielä kullan kanssa asioista ja pyörittelin vaaviajatuksia päässäni. Pian se vauvakuume lähti iskemään minuunkin… :)

Ja niin vain kävi, kuten oltiin suunniteltu. Tuplaplussat tuli ja halasin vaimon melkein hengiltä. Olin niin onnellinen sinä päivänä. Hymy oli herkässä. Halusin kertoa heti kaikille, mutta oli vielä turhan aikaista ja haluttiin pitää pikku salaisuus. Vaimokin oli ihan ihastuksissaan jo. Pyörittelin kävellessä aina ajatuksia pienestä tulevasta pojastani tai tytöstäni ja hymyilin leveästi. On se vaan niin ihana ajatus saada lapsi. En hetkeäkään ole miettinyt olenko liian nuori tai onko elämäntilanteeni hyvä, minusta tuntuu vain todella valmiilta. Haluan.

Nyt on 9 viikkoa ja pari päivää raskautta edennyt. Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan…

Isukki