Pikkuisen oma päiväkirja

Mitä tekemistä tuolle mammalle keksittäisiin? Iskä on ihan pulassa. Joka toinen päivä äiti on allapäin ja itkuinen eikä isi mahda sille mitään. Pikkuinenkin välillä potkii että älä äiti itke, tuun pian täältä ulos. Äiti tahtoisi tehdä jotain kivaa, vaihteeksi jotain muuta kuin paikallaan istumista. Isikin tahtoisi. Mutta tietysti tulee paha olo kun mitään ei ole. Minunkaan ehdotuksistani ei ole mihinkään, kun joko ei halua tai ei pysty niitä toteuttamaan.

Äitin masennuslääkitys loppui ja se taitaa jo näkyä. Ilman mitään syytä saattaa ruveta möksimään ja äksyilemään ja itkemään. Hormonitoiminnalla on kai oma osansa asiaan. Isillä kestämistä. Kyllä ne yleensä ohi menee mutta aina ei ole herkkua. Isi yrittää aina lohduttaa, vaikka äiti kuinka äksyilisi.

Pikkutyttö <3 Ihanaa. Alan jo tottua ajatukseen että sieltä tulee isin tyttö. Potkinut mokoma taas niin tomerasti. Tosin nyt tänään ja eilen oli vähän hiljaisempaa, taisi raasu olla väsynyt ja torkkuilla. Nikotellut pikkuinen on myös paljon. Isi aina kuuntelee masua ja juttelee pikkuiselleen. Voi kun se jo syntyisi.

Äitilla alkaa olla kärsivällisyys lopussa. Itkee kun ei jaksa, eikä ole mitään tekemistä, ja jokainen minuutti tuntuu tunnilta. Kuulemma niin pitkä aika, mutta minusta niin lyhyt aika. No helppohan se minun on sanoa. Helppohan se minun on ylipäätään olla. Epäreilu asetelma. Voi kun tuo jaksaisi vielä. Ei tässä muutakaan voi kuin odottaa, mutta aika käy vain sietämättömämmäksi.

Mitä nyt tekisin että saan tilanteen korjattua. Yritin tässä viimeisen parin tunnin aikana rupatella ja olla seurana ja lohduttaa, mutta tuntuu että toinen on silti niin allapäin. Tiedän että ei liity minuun, mutta välillä ajattelen onkohan minussa vikaa. Muttajoo. Toivomme pikkuisen kanssa että äiti vähän piristyisi. Ei kauaa enää!

Isukki