Pikkuisen oma päiväkirja

Hävettää ihan kamalasti nämä viime päivät taisiis lähinnä tuli sellainen olo, että feilaan nyt kaikki. On kyllä totta, että hermot kireällä puuduttavien päivien seurauksena. Koetan nyt tässä keksiä jotain mitä pystyisin tekemään ilman, että päivä tuntuu menevän pieleen. Loppujen lopuksi täytyy todeta, että minulla ei ole ollut alunperin mitään syytä olla möks ja ylipäätänsä hermona. Lupaan nyt olla kiltisti ja pitää tunteet kurissa (se on muuten yllättävän vaikeata!). Toivoisin tältä osin ihmisiltä ymmärrystä asiaan.

Tilanne paheni kun jouduin pakosta lopettamaan astettain Sertralin Hexal lääkitystä neuvolalääkärin ja psyk. erikoislääkärin määräyksestä. Syy on yksinkertainen: Jos vauva syntyis lääkityksen aikana, vauva saa lääkitykseni takia vieroitusoireita ja se ei ole hyvä juttu vauvalle.
Lääkitys piti tosiaankin nämä vaikeat ahdistuskohtaukset poissa ja helpotti oloani valtavasti. Tällähetkellä moinen on mahdotonta. En voi ottaa mitään ahdistus/masennuslääkkeitä pitkäaikaisvaikutuksen vuoksi.

Sain muuten tänään mielenrauhan ahdistuskohtauksiin, tuli nimittäin lääkemääräyksen omalta psykiatrian pkl:n erikoislääkäriltä syödä tarvittaessa(= kun ahdistus alkaa olemaan niin mahdoton) Oxaminia, joka on sama kuin Opamox, mutta halvempaa.
Muutoin nämä ahdistukset olisivat helpottaneet jos oisin päässyt omalle terapeutille. Mahdotonta näiden kipujen kanssa on liikkua sinne. Joten kovilla ollaan ja tuntuu pahalta kun oma pää toimii miten sattuu ja enkä voi tehdä asialle yhtään mitään. Onneksi ei kestä enää kauan. Synnytyksen jälkeen ehdottomasti menen sinne psykoterapeutille hoitoon ja vanha lääkitys takaisin. Niin eiköhän asia helpotu omalta osalta silloin. Tahtoo oman järjen takaisin, oikeasti.

Toistan vielä tämän täälläkin: Kyllä tästä selvitään. :-) Ihmiset, koettakaa kestää minua jonkun aikaan, Varsinkin, Isukki, rakas mieheni.

(p.s. Helpotti jo kun sain kirjoittaa tänne tästä kinkkisestä pulmasta.)

Äiti