Pikkuisen oma päiväkirja

Äitylin lokikirjasta:

Keskiviikko

Torstai

Tämä päivä alkoi lupaavasti. Itsehän heräsin vasta myöhemmin, mutta kuulin tuolta mammalta että aamulla oli tullut vettä. Minun korvaani se kuulosti siltä että lapsivesi olisi tullut. Kipeistä supistuksista tai muusta tosin ei ollut vieläkään tietoa. Pientä suppailua oli kuulemma ollut. Soitin sitten iltapäivällä polille kysyäkseni miten edetään. Sanoivat että tulkaa käymään niin katsotaan mikä on tilanne, joten sitten lähdettiin.

Taksimatkoja oli ärsyttävästi enää kaksi jäljellä tässä kuussa, joten oli mentävä bussilla. Perillä meidät ohjattiin heti valmistautumishuoneeseen ja mami meni pitkäkseen ja hänelle laitettiin anturit > sydänäänet piti saada vauvalta. Jälleen kerran – kuten aivan alusta asti – pikkuinen aloitti sambakarnevaalit, eikä anturi meinannut pysyä paikallaan. Lopulta kymmenen minuutin häsläyksen jälkeen hoitajat jotenkin saivat sen oikeaan kohtaan. Heti kun Veera oli mennyt makuulteen, kivut alkoivat. Kysyin hoitajien kanssa että supistaako, Veera sanoi “ei, mutta sattuu”. Hoitaja sitten korjasi heti että kyllä nuo supistuksia ovat, sen näkee täältä käyristä. Hassu.

Sydänkäyrän odottelun jälkeen meidät ohjattiin odotteluhuoneeseen, jonne ei saatu muuten mitenkään valoja. Aika outo juttu, mutta hyvin selvittiin hämärässä, jouduin kyllä välillä viittomaan veeran käteen kun siellä näki aika heikosti. Hoitajat olivat tosi kilttejä, toivat meille mehua – joka oli aika laimeaa, mutta ihan sama. Odoteltiin siinä sitten lääkäriä, tunti meni, toinenkin. Nukahdin siihen ja nukuin pitkin tuntia ja kello oli yht’äkkiä puoli kahdeksan. Sitten Veeralle tuli pissahätä ja mentiin vessalle. Samaan aikaan hoitaja tuli etsimään meitä ja sanoi että nyt takaisin tänne valmistautumishuoneeseen.

Seuraavaksi otettiin uudet sydän- ja supistelukäyrät. Tällä kertaa sain itse pitää anturia paikoillaan, joten saatiin hyvät käyrät kertakaikkiaan. Seuraavaksi mentiin lääkärin puheille. Kyseli kaikki samat kysymykset, paljonko vettä milloin mitä ja miten paljon ja kuinka usein, ym. Sitten tehtiin alatutkimus, sanoi että kaksi sormea meni, eli noin 2cm auki kohdunsuu. Hyvähyvä. Vauvalla oli kaikki kunnossa, kuten ennenkin. Lapsivettä oli vielä sopivasti, joten lääkäri sanoi että vesi jota aiemmin valui oli jotain korkea-arvoista vettä tms (unohdin sen sanan mitä se käytti), eikä _oikeaa_ lapsivettä. Se sanoi että se oikea lapsivesi tulee sillein “putoamalla” lähes kerralla kaikki. Eli kalvot eivät ole kuulemma vielä puhjenneet. Näin ollen meidät passitettiin takaisin kotiin.

Itse veikkasin että vauva syntyy ensi yönä, äitini sanoi taas että huomenna se syntyy jo. Nythän on niin että kun kipeät supparit ovat jo alkaneet ja kohdunsuukin on auki niin pikkuinen voi käytännössä syntyä milloin vain. Mukavia uutisia siis :) isukki unohti syödä ennen lähtöä ja koska olimme vasta yhdeksän maissa kotona niin rupesi vähän jo jalat lähtemään alta. Mutta hain meille molemmille McDonalds ateriat tämän päivän rasitusten kunniaksi. Nyt on sitten yksi taksimatka jäljellä ja se säästetään sitten kun oikeasti tulee lähtö. Sairaalakassi on ollut pakattuna jo varmaan pari kuukautta. Kaikki on valmiina, nyt vain vielä viime hetken odottelua.

Jotain saattoi unohtua, äiti lisätköön puuttuvat tähän merkintään. Iskä kuittaa.

Isukki