Kolme kuukautta täynnä
tiistaina 30. kesäkuuta 2009 kello 21:38Tänään oli varsin touhukas päivä. Lotta täytti tasan 3 kuukautta. Päivällä oli neuvola yhdeltä, ja Lotta sai ensimmäiset rokotteensa. Paljon on tapahtunut niin lyhyessä ajassa! Lotta sanoi eilen 29.6.2009 ensimmäisen konsonantin! Se tuli vauvakielen muodossa, äbäbäbäbä. B oli vähän pehmeämpi, sellainen alku-B.
Mitäs kaikkea. Oli niin paljon kerrottavaa ja sanottavaa että nyt sitten kirjoittamisvaiheessa ei muista yhtään mitään. Ylikiltti neuvolatäti Sirkka sanoi että Lotta on kasvanut hyvin. Sopusuhtainen, kiltti ja kaunis tyttö. Ei yhtään “tuhti tyttö”, kuten Lotan mummo aina sanoo :-D kuulemma ihan normaalia nuo makkarat tässä vaiheessa. Hän sanoi että kyllä sanoo sitten jos tuntuu että lapsi ylensyö. Aina jaksaa kysyä miten saimme aikaan näin kauniin lapsen. Tulee aina niin hyvä mieli.
Rokotusten aikana tyttö parahti itkemään, mutta itku lakkasi heti kun neula oli vähän kauempana reidestä. Kyllähän se varmasti sattui hieman. Voi raukkaa. Veera ei piikkikammon takia kyennyt kovasti katsomaan. Isi piti Lottaa sylissä koko piston ajan. Hyvin se meni.
Neuvolatäti kyseli kuulumisia innokkaasti, ja mm. kääntymisestä. Kerroin että mahalta selälleen on jo kääntynyt pari kertaa, mutta vielä ei osaa kääntyä selältä mahalleen. No hän nosti Lotan jalkoja ja sanoi että näin ne vauvat sitten kääntyvät, nostavat ensin jalat ja sitten kiepauttavat. Kotiin tultuamme laitoin Lotan leikkimään leikkimatolle selällään. Kävin keittiössä ja kun olin tullut takaisin niin Lotta olikin mahallaan! Jäin katsomaan ja Lotta kierähti vielä siitä selälleen. Olin ihan ällikällä päähän lyöty ja huusin Veeran äkkiä katsomaan. Tässä pieni kuvasarja tapahtuneesta:
Paljon on siis opittu kolmessa kuukaudessa. Päivällä näimme kavereitamme Kirkkopuistossa. Lotta nukahti kotona sitteriin, eikä herännyt edes vaunuihin siirrettäessä. Kirkkopuistossa Lotta heräsi ihmisten ääniin ja laitoimme hänet pyyhkeelle tsillaamaan. Kaikki olivat niin ihastuksissaan tuosta pienestä ihmisestä, ja Lotta nautti saamastaan huomiosta. Katteli paljon uusia kasvoja ja kuunteli paljon uusia ääniä. Tuntui tykkäävän. Jossakin vaiheessa tytölle tuli nälkä ja lähdimme kotiin häntä syöttämään.
Pitäisi lisäillä tänne vielä paljon kuvia ja videoita, mutta isä on tyhmä eikä koskaan muista. Jos tässä jopa tämän päivän aikana lisäilisi. Äiti on ollut vaihteeksi ahkerampi kirjoittelemaan. Äitin täytyy sitten korjailla jos unohdin tästä jonkun tärkeän asian. Varmana unohdin… mittoja en muista millään.
Isukki