Pikkuisen oma päiväkirja

Onpas taas jäänyt kirjoittaminen vähemmälle. Nykyään ei enää kerkiä paljon kirjoitella, kun yrittää pysyä tuon Lotan perässä. Niin ja eikä se vielä edes kävele… mitäköhän siitä sitten tulee kun ottaa jalat alleen? Voin vain kuvitella.

Kylässä on käynyt pappaa ja mummoa. Papalle Lotta hymyili ilman vierasteluja, se onkin sellainen nallekarhu. Tiistaista torstaihin oltiin Kajaanissa Lotan isomummin luona. Oli varsin mukavaa, ja mummikin tykkäsi kamalasti Lotasta. Lotta viihtyi mummin hoidossa niinkin paljon, että saimme Veeran kanssa olla kaksistaan rauhoittumassa kaupungilla sillä välin kun Lotta oli isomummillaan hoidossa.

Kävimme myös katsomassa Lotan isoukkia Perttiä sairaalassa, ja Lottahan oli heti hyvää pataa ukin kanssa. Nukahti ukin jalkojen juureen kesken kaiken. Ukki oli mielissään kun sai pitää Lotan pieniä käsiä kädessään.

Kuvia on taas tullut aivan älyttömästi, ja niin myös videoita. Lotta oppi Kajaanissa syömään porkkanaperunsasosetta ihan kunnolla. Söi puoli purkkia heti keskivikkona. Maistoi myös persikkapäärynäsosetta, joka oli hieman imelämpää Lotan mielestä. Meni silti hyvin alas. Tänään loppui maito kesken kaiken, joten Lotta söi melkein kokonaisen purkillisen porkkanaperunaa. Aikamoista.

Lotta on nauranut paljon, ja hakkasi tänään isiä mm. helistimellä. Nukahtelee hassuihin asentoihin ja paikkoihin, kuten isin syliin tietokoneen ääreen:

Tyttö tahtoi ensin kovasti istumaan syliini, ja sitten nukahti istuma-asentoon kesken dataussession :-D anteeksi nakuiluni, mutta tilanne oli saatava talteen. Kuva otettu 21. heinäkuuta. Paljon tulee asiaa viiveellä, mutta teidän on se kestettävä. Nyt koitan saada ajatuksiani kasaan, ja mennä ehkä joskus nukkumaankin. Pitäisi ottaa Lotasta mallia. Hyvää yötä!

Isukki