Lotan ensimmäinen ukkonen
sunnuntaina 25. heinäkuuta 2010 kello 07:00Lotta meni normaalisti nukkumaan siinä seitsemän ja puoli kahdeksan jälkeen, kun kannoin hänet sänkyyn (nukahti tuohon meidän sängylle tuttipullo suussa, ks. edellinen kirjoitus). Itseäni ei väsyttänyt, joten valvoin jonnekin kolmeen asti. Neljältä Lotta heräsi. Huoneesta kuului hysteeristä huutoitkua, joten menin katsomaan. Tyttö osoitti huoneen pimeää nurkkaa, ja luulin hänen haluavan siellä istuvan nallen. Kun annoin nallen, tyttö kuitenkin säikähti entistä enemmän, ja tajusin että hänhän pelkää. Reaktio oli samanlainen kuin joskus suihkussa, Lotalla nimittäin on liukastumisen pelkoa jos lattia on märkä ym. Sellaista säikähtänyttä itkua jonka kyllä tottunut isä erottaa…
En tajunnut että painajaiset ja pelot tulevat jo tässä vaiheessa niin hyvin esille. Tietenkin sitten laitettiin valot ja näytin että ei siellä mitään ole, ja että se on vain nalle. Hämärässä kun kaikki näyttää pelottavammalta. Pianhan sieltä sitten hymy tuli kun sai isin sylissä olla. Vaihdoin vaipan, ruokin, ja otin Lotan viereemme nukkumaan. Lotta kuitenkin alkoi tapaansa mukaan taas höpöttelemään kovaan ääneen ja leikkimään, keskellä yötä. Sanoin napakasti ja äänekkäästi SSSH välissä jolloin Lotta hiljeni. Hetken päästä rumba kuitenkin taas jatkui, ja vein Lotan sänkyynsä nukkumaan.
Sitten jyrähti! ja jyrähti uudelleen. Rupesi salamoimaan. Irrotin äkkiä töpselit kaikista sähkölaitteista, sammutin tietokoneet, ja menin Lotan luo. Tyttö itkee taas hysteerisenä. Rauhotin ja lohdutin. Tässä vaiheessa kello oli jotain yli viisi. Kun Lotta oli rauhallinen, menimme parvekkeelle katsomaan salamoita. Tyttöä jännitti, mutta oli rauhallinen. Selitin että ollaan täällä turvassa.
Ukkosen laannuttua vein Lotan sänkyyn. Eipä halunnutkaan. Itkuraivoparku alkoi, ja aattelin odotella. Ei nukahtanut sitten millään. Otin meidän sänkyyn taas, mutta leikkiminen alkoi. Ei suostunut nukkumaan. Tätä ruljanssia jatkui ihan tähän asti, ja kello on nyt kahdeksan. Itse en ole nukkunut silmällistäkään, eikä Lotta ole nukkunut sitten neljästä lähtien. Molemmilla karmeat silmäkuopat. Tuolla se vielä huutaa ja minä olen poikki. Olen tahtonut nukkua jo kolmesta asti mutta mitään ei ole tullut…
Onneksi tämä on tyyliin toinen tai kolmas kerta kun joutuu valvomaan yöllä. Veera nukkuu sikeästi. Onnekas kun ei kuule eikä ole tietoinen mistään… kunpa tyttö pian rauhoittuisi…
Isukki