Pikkuisen oma päiväkirja

Uskomatonta! Tämä ilta oli täysin vastakohta eilisillasta. Viime yön Lotta siis vietti vieressämme ja hyvä että sain nukuttua silmällistäkään.

Kun tulin kotiin töistä, Lotta tuli innokkaana halaamaan. Leikin tytön kanssa pitkin iltaa, pidempään kuin tavallisesti. Äitinsä lupasi auttaa illan kanssa kun olin itse niin väsynyt. Kun äiti torkahti sohvalle, ajattelin että Lotta ei saa tarpeeksi huomiota enää väsyneeltä isiltä ja pelkäsin illasta pahinta…

Äiti kuitenkin heräsi ja sai jotenkin kerrottua pelisäännöt tytölle. Sovittiin selvät iltaleikit, esim. unihousujen etsiminen pyykkinarulta. Sitten pestiin hampaat yhdessä, isi pesi isommalla harjallaan itse, ja Lotta pienemmällä harjallaan omat hampaansa.

Sen jälkeen toinen leikki, tyyny haettiin isin ja äitin sängystä ja vietiin Lotan sänkyyn. Sitten haettiin viltti vielä päälle, viime yönä kun Lotalla oli ilmeisesti vilu. Sitten oli aika antaa iltahalit, iltalorut, nukkumaanmeno toivotukset viittomakielisessä muodossa ja hyvän yön pusut. Isi vei Lotan sänkyyn, Lotta vaati vain halin ja pusun, sitten yllätyksekseni jopa työnsi pois, käänsi kylkeä, sanoi hyvää yötä, otti peiton reunan suuhunsa ja laittoi silmät kiinni. Kuiskasin kauniita unia ja laitoin oven kiinni. Aivan yhtä helppoa kuin ennenkin. Mutta kyllä minä ajattelin että tästä kehittyy ihan oikea nukkumisongelma. Vaan ei kehittynyt! Jes!

Kun nyt mietin asiaa niin sunnuntain pohjustus meni vähän plöperiksi. Siitä se johtui. Lotta tuli puolen päivän aikaan mummolasta, lomaa oli vietetty epäsäännöllisellä unirytmillä, kaveri tuli illalla kylään ja nukkumisrutiinit aloitettiin liian myöhään – ja liian rutiinilla: nopea iltapala, isi harjaa tytön hampaat, vaatteet päälle ja petiin. Eihän siinä ehdi rauhoittua, joten ei mikään ihme ettei haluta nukkua! Mutta nukkumaanlaittovaiheessa on turha katua, koska silloin ei enää aloiteta vedenjuonti ja leikkirundia, se on varma. Joten melkeinpä oma moka jos lapsi ei nuku.

Tänään sen sijaan oli Lotalla hyvä päivä. Päiväkodista voisi silti jättää päiväunet väliin, josko nukahtaisi vielä helpommin jatkossa. Pieni varotoimenpide.

Iso kiitos kuuluu äitille, joka tajusi asian. Olen joskus vähän ajattelematon isänä, mutta tässä sitä kehittyy…

Kunpa isiä ei väsyttäisi näin paljon… no, pian kai unille jo :) öitä!

Isukki