Ostimme vihdoin ja viimein henkilövaa’an. Pääsimme näkemään mimmoisia lukuja vaaka näytti meistä.
Pitkään odotin, että milloin Lotta rikkoisi sen 10kg rajan. Ja nyt se on rikottu. Lotta painaa huikeat 11,4kg (1v 10kk). Hurraa! Kyllä sittenki se paino hiljalleen lähti nousemaan vaikka luulin jo, että Lotan paino jäisi siihen yhdeksään kiloon. Onhan tyttö vielä pieni ja vilkas.
Äiti
Lotta on aina ollut helppo ja tyytyväinen tyttö. Ei ole ollut koliikkia, eikä varsinkaan univaikeuksia. Koko Lotan hieman alle kaksivuotisen elinajan on ollut vain muutama vähän unettomampi yö, nekin yleensä johtuneet jostakin flunssasta, hammassärystä tai vastaavasta.
Lotta on pienestä pitäen opetettu nukkumaan itsenäisesti. Vastasyntyneestä asti Lotta on nukkunut omassa kehdossa/sängyssä onnistuneesti täysimittaisia öitä. Kuten jo sanoin, koskaan, ei koskaan ole ollut uniongelmia.
Nyt kun Lotta on kuitenkin oppinut vaikka mitä niin opittua on myös ovien avaaminen ovenkahvaa kääntämällä, ylettäen varpasillaan. Lotta on myös nyt flunssassa, ja etenkin viime öinä on heräilty. Kun tyttö herää, ensimmäisenä nousee sängystä, avaa oman huoneen oven, avaa meidän makuuhuoneen oven, kiipeää sänkyyn ja herättää joko minut tai molemmat. Toissa yönä Lotta herätti kahden aikaan yöllä, ja luulin aamun jo koittaneen. Melkein aloitimme jo aamutoimet kun ihmettelin onko keittiön kello pysähtynyt. Mutta olikin vasta yö, ja passitin tiukasti tytön uudestaan petiin. Loppuyö sujui vähän rauhallisemmin.
Mutta tämän päivän nukkumaanmeno….. huh huh. Tällaista ei ole vielä ennen koettu. Tämä taapero ei vain pysy sängyssään! Ainakin 30 kertaa nyt yritetty laittaa uudestaan, lelukavereita viereen, iltapusuja, haleja, mutta ei! Ei niin mikään enää auta. Ja kun pitäisi molempien vielä jaksaa huomenna, minun töissä ja emännän kotona Lotan kanssa.
Olen aloittanut työrupeaman, ja varsinkin eilen oli pitkä työpäivä enkä ehtinyt nähdä Lottaa ollenkaan ennen nukkumaanmenoa. Olin töissä kahdeksasta kahdeksaan. Tänään pääsin hieman aiemmin kotiin, jo puoli kuudeksi, joten jäi aikaa leikkiä Lotankin kanssa. Nukkumaanmenoaika lähestyi, ja oltiin yhä leikkien vauhdissa. Lotta nauraa kikatti minulle kun leikimme lentskaria ja vaikka mitä. Sitten pitikin valmistautua iltapesulle vähän kuin lennosta. Kun tuossa googlailin apua “taapero ei suostu nukkumaan” ja muilla vastaavilla hakusanoilla niin tuli tällainen ihmettely vastaan:
Yksi asia, mikä on joskus pistänyt silmään nukuttamisessa on se, että lasten kanssa leikitään, pelleillään, remutaan kovaäänisesti ja riehutaan ihan viime minuuteille asti ja sitten viedään muksu makuuhuoneeseen ja ihmetellään, että kuinka se ei nuku. Ei tietenkään nuku! Lapset, ihan niin kuin aikuisetkin, tarvitsevat aikaa rauhoittua nukkumaan. Meillä ruvetaan tavallisina arki-iltoina jo tuntia ennen nukkumaanmenoa rauhoittumaan: Valoja himmennetään, lelut kerätään pois, lapset vaihtavat yövaatteet ylleen, iltapala syödään kaikessa rauhassa, käydään iltapesulla – kaikki rauhallisesti ja ikään kuin uneen valmistellen. Kyllä uni yleensä tulee näillä konsteilla helposti, jos ei sitten ole jotakin erityistä, esim. sairautta, ylimääräistä jännitystä tms.
Kaksosten äiti ja terkkari via
Hyvinkin totta… myönnän virheeni, mutta en eilen saanut olla Lotan kanssa yhtään joten nyt kaipasin vähän pidempään… ja tyypillisesti leikin Lotan kanssa hyppyytys ja heilumisleikkejä, juuri sellasia “remuamisia” mitä isien kanssa tehdään. Jokaisena muuna iltana on selkeät rutiinit, valot himmennellään, ja lelut keräillään jne. Tänään kaikki meni jotenkin pieleen. Unohtui myös iltavelli antaa, tosin Lotta söi suhteellisen tukevasti vähän kaikkea illallisella, kuten mekin.
Toisaalta on outoa että homma menisi yhdestä laakista plöperiksi. Lotan kun on tähän asti tarvinnut vain laittaa sänkyynsä, ja sinne se 10 minuutin sisällä itsekseen nukahtaa. Kuten aina. Paitsi tänään.
No, päätimme myös sitten itsekin mennä nukkumaan, jos tyttö sitten tajuaisi. Toisaalta uskon hänen sen tajuavan, mutta hän ei vain halua nukkua. Haluaa mieluummin leikkiä. Kun sammutimme makuuhuoneenkin valon, Lotta silti jokainen kerta tuli sänkyymme läpsimään ja taputtelemaan. Kun tiukasti käskytti takaisin nukkumaan niin rupesi hieman itkemään, jonka jälkeen jatkoi taas omia leikkejään ja veti meitä leikkeihin mukaan. Ja taas sama rumba, nukkumaanlaitot ja selittelyt että kun nyt on yö, isi ja äitikin nukkuu, Lottakin nukkuu, omassa sängyssään, kuten aina ennenkin…
Mutta sieltä se aina tupsahti. Kolmattakymmenettä kertaa. Neljättäkymmenettä kertaa. Pitkään on jo silmätkin lupsattaneet, ja hierottu unihiekat ja haukotukset haukoteltu, mutta aina sama juttu: Tyttö ei pysy sängyssään. Vaikka talo on pimeänä niin aina sieltä tepsutellaan!
Vellin annoin tuossa vähän myöhässä vähän ennen puoli yhtätoista, ja hän itkuhuusi ja pyöritti päätään huutaen “ei ei ei ei”, joten sanoin että “velli on tuossa”, asetin sen hänen eteensä ja siitä hän sen hetken päästä joi. Tästä tajusin että nyt on selvä uhmavaihe päällä, vaikka hän ei sitä näkyvästi näytäkään. Lotta kun on sellainen kiltti että usein ei huudeta rumasti, vaan hymyillään ja ollaan söpöjä. Niin tässäkin tapauksessa, sängystä pompsailtiin eikä suostuttu nukkumaan mutta hyvin vähän jos ollenkaan oli mitään itkua, huutamista, tai mutristelua. Enemmänkin juuri sellaista “kivaa! leikitään vaikka on yö! en halua nukkua koska valvominen on kivaa!” -tyyppistä “protestia”… siksi se olikin niin vaikea tunnistaa.
Lotan nukkumaanmenoaika on 20.00-21.00, useimmiten niin että iltatoimet (iltavelli, iltapyjama, ja hampaiden pesu) ja nukkumaan rauhoittumiset (lelujen keräily, valojen sammuttaminen, ym) tehdään välillä 20.00-20.30 ja viimeistään 21.00 ollaan nukahdettu. Nyt kello on 22.34, ja taisi tyttö vihdoinkin nukahtaa.
Halusin jakaa tämän koska (1) tämä on meille uutta ja uskomatonta, (2) tästä saattaa hyvinkin olla hyötyä muille googlettajaisille, ja -äideille.
Niin se vain on että helppokin lapsi voi olla joskus vähän kinkkisempi tapaus! Tässä oli jo haastetta, mutta haaste taitaa olla nyt voitettu! Hyvää yötä (…jos vihdoinkin)!
Edit: 22:46, jep… Lotta nukahti viimein!
Isukki
Olimme Veeran kanssa keskiviikkoillan viihteellä. Veimme Lotan kuudeksi pappalaan hoitoon. Isäni lisäksi vaimonsa Pom tykkää Lotasta todella. Hän on aina niin positiivinen, tyytyväinen, fiksu, ja reipas, heidän sanojensa mukaan. Ei valita turhasta ja syö hyvin. Aina ennenkin Lotta on viihtynyt hoidossa todella mallikkaasti. Suorastaan unelmalapsi hoitaa, kuulemma.
Minulla ei ollut paljon aikaa, joten kävin vain heittämässä (en sentään kirjaimellisesti, huh…) Lotan paikan päälle. Lotta halusi antaa minulle halin lähtiessäni, ja selvästi halusi lähteä mukanani takaisin. Sanoin kuitenkin että isi lähtee äitin kanssa käymään kaupungissa, jää sinä tänne leikkimään papan ja Pomin kanssa. Kun olimme ravintolassa syömässä ja odottelemassa ruokatilausta, soitin vielä isälleni varmistaakseni että kaikki on hyvin. Lotta ei kuulemma ollut itkenyt perääni, vaan lähti leikkimään innoissaan.
Kun tulin kymmenen aikaan illalla Lottaa hakemaan, ja samalla jäin iltakahville, Lotta oli sängyssä nukkumassa pää minusta poispäin. Hän kuuli kuitenkin ääneni ja pomppasi heti pystyyn. Pieni vaikerointi-itku alkoi ja kädet suorastaan lennähtivät ojoon “isi oli ikävä, ota syliin!” -tyylisesti. Ja isi otti syliin. Lotta painoi päänsä rintaani vasten ja hali kunnolla ja pitkään. Siinä vaiheessa tajusin että ikävä oli ollut, ja varsinkin kun kuulin että Lotta oli ennen nukkumaanmenoa itkenyt tunnin ajan ja juossut vähän väliä ulko-ovea hakkaamaan. Lotta on oppinut kaipaamaan.
Kolmisen tuntia tyttö oli kuitenkin jaksanut ilman vanhempia, eikä mitään suurempia ongelmia ollut taaskaan esiintynyt. Sain taas vain hyvää palautetta tytöstä, ja Lotasta saakin olla aina ylpeä. Oikea mallilapsi, todella hyvin käyttäytyvä, kiltti kuin mikä, ja uskomattoman kaunis. Rakastan tytärtäni Lottaa ilman muuta kaikesta huolimatta. Sain isältä kyydin kotiin, kiitos iskä ♥ Lotta nuokkui jo autossa…
Kotiin päästyämme laitettiin heti yöpuku päälle. Hampaita ei tarvinnut tällä kertaa pestä ihan luvan kanssa, sillä Lotta oli niin väsynyt… päiväuniakaan tyttö ei nukkunut. Sängyssä istuessaan Lotta huomasi hyllyllään uuden lelun. Hymy levisi korviin kun Lotta sai hypistellä pakettia. Olin ostanut Lotalle myös palkkioksi eläinlelun, jossa on pyörät. Sitä Lotta innoissaan kokeili “vruum vruum” äänten kera. Ostin sen nimenomaan koska Lotalla ei ole pyörillä varustettua lelua… olen nimittäin huomannut miten hän perhekerhossa leikkii autoilla. Tai no, yksi lelu on mutta se pitää kamalaa ääntä ja Lotta haluaa nimenomaan tehdä äänet itse. Suloista.
Sanoin Lotalle kuitenkin että isi laittaa lelun piiloon, huomenna saat avata. Se kelpasi tytölle eikä syntynyt itkua lelun perään. Melkein odotin itkua, mutta ei. Kiltti tyttö… vilkutti sängystä kun vaihdettiin iltapusut, ja nukahti saman tien. Nukkuupahan nyt pitkään sitten :)
Lotallakin oli keskiviikkona tekemistä, moneenkin otteeseen. Kävi mm. äidin kanssa ostoksilla aamupäivästä (ks. edellinen postaus). Ihana päivä oli keskiviikko. Yhtä ihania pitää saada useamminkin :) öitä nuppuset.
Isukki
Tänään oli varsin touhukas päivä. Lotta täytti tasan 3 kuukautta. Päivällä oli neuvola yhdeltä, ja Lotta sai ensimmäiset rokotteensa. Paljon on tapahtunut niin lyhyessä ajassa! Lotta sanoi eilen 29.6.2009 ensimmäisen konsonantin! Se tuli vauvakielen muodossa, äbäbäbäbä. B oli vähän pehmeämpi, sellainen alku-B.
Mitäs kaikkea. Oli niin paljon kerrottavaa ja sanottavaa että nyt sitten kirjoittamisvaiheessa ei muista yhtään mitään. Ylikiltti neuvolatäti Sirkka sanoi että Lotta on kasvanut hyvin. Sopusuhtainen, kiltti ja kaunis tyttö. Ei yhtään “tuhti tyttö”, kuten Lotan mummo aina sanoo :-D kuulemma ihan normaalia nuo makkarat tässä vaiheessa. Hän sanoi että kyllä sanoo sitten jos tuntuu että lapsi ylensyö. Aina jaksaa kysyä miten saimme aikaan näin kauniin lapsen. Tulee aina niin hyvä mieli.
Rokotusten aikana tyttö parahti itkemään, mutta itku lakkasi heti kun neula oli vähän kauempana reidestä. Kyllähän se varmasti sattui hieman. Voi raukkaa. Veera ei piikkikammon takia kyennyt kovasti katsomaan. Isi piti Lottaa sylissä koko piston ajan. Hyvin se meni.
Neuvolatäti kyseli kuulumisia innokkaasti, ja mm. kääntymisestä. Kerroin että mahalta selälleen on jo kääntynyt pari kertaa, mutta vielä ei osaa kääntyä selältä mahalleen. No hän nosti Lotan jalkoja ja sanoi että näin ne vauvat sitten kääntyvät, nostavat ensin jalat ja sitten kiepauttavat. Kotiin tultuamme laitoin Lotan leikkimään leikkimatolle selällään. Kävin keittiössä ja kun olin tullut takaisin niin Lotta olikin mahallaan! Jäin katsomaan ja Lotta kierähti vielä siitä selälleen. Olin ihan ällikällä päähän lyöty ja huusin Veeran äkkiä katsomaan. Tässä pieni kuvasarja tapahtuneesta:
Paljon on siis opittu kolmessa kuukaudessa. Päivällä näimme kavereitamme Kirkkopuistossa. Lotta nukahti kotona sitteriin, eikä herännyt edes vaunuihin siirrettäessä. Kirkkopuistossa Lotta heräsi ihmisten ääniin ja laitoimme hänet pyyhkeelle tsillaamaan. Kaikki olivat niin ihastuksissaan tuosta pienestä ihmisestä, ja Lotta nautti saamastaan huomiosta. Katteli paljon uusia kasvoja ja kuunteli paljon uusia ääniä. Tuntui tykkäävän. Jossakin vaiheessa tytölle tuli nälkä ja lähdimme kotiin häntä syöttämään.
Pitäisi lisäillä tänne vielä paljon kuvia ja videoita, mutta isä on tyhmä eikä koskaan muista. Jos tässä jopa tämän päivän aikana lisäilisi. Äiti on ollut vaihteeksi ahkerampi kirjoittelemaan. Äitin täytyy sitten korjailla jos unohdin tästä jonkun tärkeän asian. Varmana unohdin… mittoja en muista millään.
Isukki
Böö! Tänään oli sitten taas neuvola. Tässä hieman tietoja joita saatiin selville:
Iskällä on jotenkin vähän hutera olo nyt jostain syystä. Tekstit pomppii silmille. /me odottaa vaavelia niin kovasti!! voi kunpa saisi jo toivottaa tervetulleeksi maailmaan :) toivottavasti äiti kestää meitä kumpaakin vielä jonkin aikaa.
Isukki
Teinpä merkillisen havainnon. Nimittäin huomasin virtsani olevan vihreää!? Säikähdin kyllä vähäsen. Pyysin miestä soittamaan neuvolaan kysyäkseen onko tämä normaalia. Eivät paljon osanneet sanoa kuin keho tekee omiaan. Täytyy vain jatkaa pissaamalla vihreää pissaa. Hyih!
(16+3)
Äiti