Pikkuisen oma päiväkirja

Jopas on taas aika vierähtänyt. Lotta kasvaa ja oppii. On kyllä uskomaton tyttö, kun tahtoo kylpyynkin ihan itse. Luulin ennen että lapset karttavat vettä, mutta Lotta on ihan toista maata. Uimaan ja kylpyyn on päästävä aina. Lotta on oppinut jo hyvin kertomaan mitä haluaa, osoittamalla tai viittomalla, tai vastaamalla kysymykseen nyökkäämällä tai pudistamalla päätä. Ja ikää oli se 1 vuosi ja 4 kuukautta… fiksu ku mikä!

Aiemmassa kämpässä ei ollut tilaa paljon Lotalla kylpeä. Kylpyhuone oli säälittävän pieni. Muovinen amme ei kylpyhuoneeseen mahtunut, ja eteisessä lattia tulvi sen räiskimisen jäljiltä… nyt on tilaa räiskiä kun on iso kylppäri ja hyvä amme. Lotta räiski niin että kylppärin ulkopuolellekin lensi vaahtoa. Koitti hukuttaa ankkoja koko ajan…

Päivät ovat menneet leppoisasti ja hyvin Lotan kanssa. Illalla leikin Lotan kanssa perinteistä isi-hirviö vs. lotta -leikkiä, jossa piilouduin tyynyn taakse ja möristen tulin esiin ja yritin kaapata Lotan jolloin tyttö nauroi katketakseen. Yhdeksää kohti tyttö alkoi näyttämään väsymyksen merkkejä, ja laitoin iltavellin. Syötyään vellin tyttö nukahti sängylle josta vein sen omaan sänkyyn. Helppo ilta, kuten aina. Ei tarvitse paljoa kukkua, kun tyttö menee omin päin nukkumaan nukkumaanmenoaikana (meillä se on viimeistään klo 21.30, yleisemmin tyttö nukahtaa yhdeksän ympärillä). Muutaman kerran tyttö on jopa itse kävellyt huoneeseensa, ja osoittanut sänkyään että tahtoo nukkumaan.

Joka päivä rakastun tyttäreemme aina uudestaan. Huomenna tulee vieraitakin kylään, ja pitäisi jaksaa siivota kaikki lelut pois lattioilta.

Isukki

Jäänyt taas vähän tämä kirjoittaminen. Lotta on oppinut paljon uutta, mm. viittomaan “hyvä”, ja vilkuttamaan entistä tehokkaammin :) tyttö kävelee myös nykyään paljon tukia pitkin, esimerkiksi sohvanvierttä. Ottanut myös jopa kaksi (2) askelta ilman tukea! Hyvä Lotta!

Eilen oli kontrollikäynti keskussairaalassa. Lotta innostui leikkimään leluilla, ja innokkaasti konttaili pitkin sairaalan lattiaa. Piti vähän katsoa ettei toiset pikkulapset aja traktoreillaan pienen tyttömme päälle. Tutut tyypit olivat vastassa huoneessa. Lotta aluksi hieman säikähti ja vierasti kun samassa huoneessa oli neljä vierasta ihmistä. Noin kymmenen minuutin päästä Lotta kuitenkin rauhoittui, kun huomasi että isin vieressä on turvallista.

Lotta on kehitykseltään kuulemma vuoden iässä. Osaa samat asiat mitkä vuoden ikäisen pitäisi osata. Lotta näytti muille jopa miten osaa ottaa askeleen ilman tukea. Leikki innoissaan. Tulee itsellekin aina hyvä mieli kun toinen on aina niin hymyssä suin.

Tänään päätin että alan pesemään Lotan kanssa hampaat aina ennen nukkumaanmenoa. Lotta ottikin jo hyvin mallia.

Nyt katkesi ajatus. Isiä väsyttää. Äiti saa kyllä blogata ensi kerralla.

Isukki

Lotalla on ollut viime päivinä äiti-isi-syli-läheisyys-vaihe, miksi sitä ikinä kutsutaankin (me isät olemme huonoja näissä). Yöllä nukkuu hirveän rauhattomasti, eikä rauhoitu muuten kuin että ottaa syliin. Viime yönä Lotta herätti isin neljä kertaa, ja aamusta kun otin tytön viereemme sänkyyn nukkumaan niin hän nukkui kuin tukki siihen asti kun lähdin töihin. Tänään/eilen Lotta ei myöskään tahtonut nukkua. Neiti melkein kiduttaa itseään kunnes on aivan rätti. Itse asiassa vasta äsken (01:05) sain hänet lopullisesti nukahtamaan – Lotta oli sylissäni niin pitkään kunnes nukahti syliin. Siitä sitten oli helppo viedä sänkyyn.

Olen melko varma että tänäkin yönä tyttö herää itkien. Aion ottaa hänet viereemme sänkyyn, siinä on hyvä olla. Olen itsekin todella väsynyt, mutta piti tulla vielä kirjoittelemaan hieman unohtuneita perhe-/vauvakuulumisia. Aamulla taas töihin… hyvää yötä!

Isukki

Lotta on viime tiistaista asti nukkunut hirveän levottomasti, ja itkenyt muutenkin tavallista enemmän. Itse epäilen hammassärkyä, sekä sitä että nyt on äitivaihe menossa. Jos äiti ei ole näkyvissä, alkaa itku. Isinkään lohdutus ei aina riitä, vaan äitin täytyy olla parin metrin säteellä, mutta mieluiten äitin sylissä. Tänäänkin Lotta nukahti äitin syliin kun katsottiin elokuvaa. Äiti sai laitettua Lotan sänkyyn nukkumaan, mutta heti kun leffa loppui ja tuli hiljaista, Lotta heräsi.

Voi olla myös että kyseessä on uudet taidot. Lotta on oppinut vaikka mitä. Ryömisessä ja seisomisessa Lotta on kuin vanha tekijä. Aina on pakko nousta seisomaan joka tilanteessa. Niin myös silloin kun herää kesken kaiken yöllä, tai kun leikkii lattialla. Tietenkin vielä tukea vasten, mutta minusta tuntuu että ei mene kauaa kun Lotta osaa nousta ilman tukeakin… en kuitenkaan usko että tyttö kävelee joulupukkia vastaan, vaikka sitäkin jo tässä spekuloitiin.

Monena yönä/iltana Lotta on herännyt parin tunnin jälkeen nukkumaanmenosta. Sitten pientä ei saakaan enää helposti nukkumaan… itkua ja levottomuutta jatkuu monta tuntia. No, oli jo aikakin. Lotta on silti helppo lapsi, perustyytyväinen luonteeltaan. Viimeiset 8 kuukautta ovat olleet aivan mahtavia. Nyt vasta on alkanut nämä yölliset itkut – koskaan aiemmin ei ole ollut nukkumisessa ongelmia. Mutta näitä vaiheita tulee ja menee.

Lotta on iloinen ja nauravainen aina, kunhan vaippa on kuiva, ja masu täynnä – tai edes puolitäynnä – ja nyt viime aikoina; kunhan äiti on lähellä. Arki on välillä työtä täynnä, mutta se on todella mukavaa. Itse olen nauttinut perhe-elämästä täysillä, vaikka välillä muuta ei ole ehtinytkään kuin olla vaimon ja lapsen kanssa. Mikäs sen parempaa kuin olla rakkaiden vierellä.

Yritämme jatkossa kirjoittaa useammin tänne blogiin vauva- ja perhekuulumisia. Valokuvia ja kotivideoita on otettu paljon, ja niitäkin pitäisi näyttää maailmalle. Ihka oikea videokamera pitäisi hankkia joskus tulevaisuudessa. Itseäni ainakin harmittaa, kun ei jäänyt edes valokuville kuvia lapsuudesta, saati sitten videolle. Katsotaan nyt mitä tuleman pitää. Hyvää itsenäisyyspäivän aattoa kaikille!

Isukki

Onpas taas jäänyt kirjoittaminen vähemmälle. Nykyään ei enää kerkiä paljon kirjoitella, kun yrittää pysyä tuon Lotan perässä. Niin ja eikä se vielä edes kävele… mitäköhän siitä sitten tulee kun ottaa jalat alleen? Voin vain kuvitella.

Kylässä on käynyt pappaa ja mummoa. Papalle Lotta hymyili ilman vierasteluja, se onkin sellainen nallekarhu. Tiistaista torstaihin oltiin Kajaanissa Lotan isomummin luona. Oli varsin mukavaa, ja mummikin tykkäsi kamalasti Lotasta. Lotta viihtyi mummin hoidossa niinkin paljon, että saimme Veeran kanssa olla kaksistaan rauhoittumassa kaupungilla sillä välin kun Lotta oli isomummillaan hoidossa.

Kävimme myös katsomassa Lotan isoukkia Perttiä sairaalassa, ja Lottahan oli heti hyvää pataa ukin kanssa. Nukahti ukin jalkojen juureen kesken kaiken. Ukki oli mielissään kun sai pitää Lotan pieniä käsiä kädessään.

Kuvia on taas tullut aivan älyttömästi, ja niin myös videoita. Lotta oppi Kajaanissa syömään porkkanaperunsasosetta ihan kunnolla. Söi puoli purkkia heti keskivikkona. Maistoi myös persikkapäärynäsosetta, joka oli hieman imelämpää Lotan mielestä. Meni silti hyvin alas. Tänään loppui maito kesken kaiken, joten Lotta söi melkein kokonaisen purkillisen porkkanaperunaa. Aikamoista.

Lotta on nauranut paljon, ja hakkasi tänään isiä mm. helistimellä. Nukahtelee hassuihin asentoihin ja paikkoihin, kuten isin syliin tietokoneen ääreen:

Tyttö tahtoi ensin kovasti istumaan syliini, ja sitten nukahti istuma-asentoon kesken dataussession :-D anteeksi nakuiluni, mutta tilanne oli saatava talteen. Kuva otettu 21. heinäkuuta. Paljon tulee asiaa viiveellä, mutta teidän on se kestettävä. Nyt koitan saada ajatuksiani kasaan, ja mennä ehkä joskus nukkumaankin. Pitäisi ottaa Lotasta mallia. Hyvää yötä!

Isukki

Onpa jäänyt taas kirjoittamatta tänne. Lotta kääntyi eilen ensimmäisen kerran mahalta selälleen ympäri. Ensimmäistä kertaa en nähnyt kun katsoin muualle, joten sanoin Lotalle että käännypä vielä kerran isin mieliksi. Ja heti kääntyi! Olin ihan ällikällä päähän lyöty. Ihana tyttö, kyllä se osaa ♥ Tämä kirjoittamattomuus johtuu ehkä myös siitä että isi on ollut niin kiireinen Lotan kanssa. On leikitty, vaihdeltu vaippaa, ja taas leikitty, ja nukuttu.

Lotta tykkää nukkua kauneusunia. Tänäänkin veti äidin kanssa melkein kahden tunnin unet. Päivemmällä tuli kylään Pauliina, Tiia, Marika, ja Jukka. Oli oikein mukavaa. Jokainen piti tyttöä sylissä ja Pauliina pääsi oikein syöttämäänkin. Olipa Lotalla kivaa :) se tykkää selvästi olla huomion keskipisteenä. Toisin kuin isä.

Eipä tässä kummempia. Tyttö leikkii sylissäni parhaillaan kun tätä kirjoitan. Tunkee nyrkkiään suuhunsa. On se vaan niin ihana ♥ Kuvia on otettu paljon ja niitä tullaan julkaisemaan jossain vaiheessa. Pitäisi noita kuvattuja videoitakin laittaa nettiin. Lotta ääntelee paljon. Odotamme innolla milloin tulee ensimmäinen itse tietoisesti tehty viittoma.

Isukki

Pienokaisemme on nyt nukkunut nyt kohta toista tuntia. Äitkin väsähti. Kerrankin näin päin, sillä yleensä minä olen se joka nukkuu vauvan kanssa päivällä. Meillä on jakautunut roolit siten että minä yökukkujana hoidan lasta yöllä, ja vaimo hoitaa lasta aamukuudesta eteenpäin jolloin minä olen viimeistään nukkumassa. Usein tulee valvottua kahteen ja myöhempään, jolloin vauva kerkiää herätä, sitten menen nukkumaan samaan aikaan kun vauvakin nukahtaa.

Tämä järjestely on osoittautunut toimivaksi. On paljon parempi että kumpikin saa nukuttua yhtäjaksoisesti kuin että molemmat heräävät aina kun toinen nousee syöttämään vauvaa. Ja tässä on vielä tuo mamman kuuloelementtikin, kun hän ei ilman kojetta vauvan itkua kuule. Tärinällä toimiva itkuhälytin pitää jossain vaiheessa hankkia, mutta vielä sitä ei ole tarvittu kun isä on ollut niin hyvä itkuhälytin.

Pikkuinen on erittäin kiltti, ja tulee toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Näin ollen olemmekin miettineet jos joskus lähdetään viihteelle niin kutsumme kylään jonkun lastenhoitotaustaisen kaverimme hoitamaan tuota neitiä. Ja tosiaan, neiti hän onkin, nimittäin jos vaippa on vähänkin märkänä niin hän kyllä ilmoittaa omalla tavallaan. Itse olen niin keskittynyt isätehtävään että tarkistan ja vaihdan vaipan vähän liiankin usein, joskus myös silloin kun siellä ei mitään ole… säilyypähän paikat hygieenisenä.

Isukki

No huh, onpa jäänyt taas kirjoittamatta. Ollut neuvolaa ja kontrollikäyntiä. Vaimo juuri raportoi tuossa että tänään on tasan 10 päivää laskettuun aikaan. Jännityst tiivistyy, todellakin. Huomenna 9 päivää, ylihuomenna 8 päivää, 3 päivän päästä 7 päivää, 6, 5, 4, 3, 2, 1, POKS!, -1, -2… (jos menee yliajalle :-D eihän sitä koskaan tiedä). Toisaalta päivät voisivat silti kulua nopeammin.

Neuvolassa ja sairaalassa oli normisti asiat taas. Vauva on liikkunut paljon, todella paljon, neuvolakorttiin voisi merkitä “Liikkeet” -kohtaan kahden plussan sijaan +++++++++, on se sen verran möyrinyt. Isin tyttö ♥ jaksaa möyriä ja potkia. Tosin on se välillä nukkunutkin. Mutta on se vilkas!

Näin taas (vaihteeksi) viime yönä unta että Veera synnytti jo. Aamulla vähän ärsytti, mutta sitten taas ei kun muisti miten lyhyt aika siihen onkaan. Lapsen hoidosta ei ole paineita eikä mistään muusta, ainoastaan vähän jännittää tuo itse synnytystilanne, sitä kun on niin ootettu jo.

Olen selittänyt lähimmäisille yhtä hauskaa juttua, nimittäin vauva “leikki” kanssani tuossa eräs yö. Veera nukkui sikeästi ja menin hänen viereensä nukkumaan.Laitoin käden Veeran masun päälle (peiton päälle), ja vauva potkaisi, kovaa. Otin peiton pois ja laitoin äkkiä käden masun päälle ilman peittoa, halusin tuntea potkun kunnolla ilman että peitto olisi välissä. Meni minuutti eikä potkun potkua. Mokoma hiljeni kunnolla. No, laitoin peiton takaisin masun päälle ja käden peiton ja masun päälle, niin eikös se heti rupenut rymistelemään uudestaan, ja kunnolla. Otin taas peiton pois masun päältä, ja taas se hiljeni. Tätä kului pitkään, ja sitten nukahdin. Oli pieni niin leikkituulella ♥

Iskä ja äiti ei malttais odottaa, mutta odotettava on. Sitten alkaa jännittävät ajat kun vauva syntyy. Tulevat isomummot, mummot, ja papat on niin innoissaan myöskin tästä uudesta elämän alusta. Vielä kymmenen päivää… odotamme. ♥ :lla, iska ja äiti!

Isukki

Kas, äiti unohti päivittää tänne vauvelin uudet tiedot neuvolakäynnin jälkeen. No, ei aina voi muistaa. Isi on jälleen hereillä tähän aikaan… tuntuu että pikkuinen on jo alkanut osata mennä aikaisin nukkumaan, kun ei enää mokoma valvo iskän kanssa öisin. Ääh. Hirveää tämä odottaminen. Näen jatkuvasti unia pikkutytöstäni. Ja ajatukset eivät oikein muualla olekaan.

Kunpa saisin jo nostaa pienen syliini, silittää päälakea, pitää kädestä, hoivata, nukuttaa, tuudittaa, laulaa, soittaa, leikkiä, pusutella, sanoa kuinka paljon rakastankaan. Kunpa jo. Vielä muutama hassu viikko, eikä aika voisi hitaammin kulua… varsinkin öisin ajattelen pikkuistani. Miltäköhän se näyttää? Isin ruskeat nappisilmät vai vihreät smaragdit, vai jotain muuta? Äidin hymy sillä on varmasti. Varmasti kaunis pikkuprinsessa. Sitten minulla on kaksi prinsessaa!

Isi on jutellut pikkuiselleen paljon. Höpötän aina kaikkea hassua. Pikkuinen vastaileekin potkuilla siihen malliin että varmaan aika höpsöjä juttuja iskä on kertoillut. Meillä on omat salaiset jutut… hihi. Tänään puhuin Eila-mummon kanssa puolitoista tuntia, samalla pidin kättä masun päällä ja vauva potkaisi mummolle tervehdykseksi. Kerroin terveiset ja pikkuinen sai isomummoltaan terveiset takaisin.

Äiti on voinut taas vaihteeksi hyvin (jos liitoskipuja ja satunnaisia kipuja ei lasketa), ja vauva voi myöskin hyvin. On ihana tietää että kaikki menee hyvin ja odotetusti, eikä mikään ole poikennut normaalista. Kunpa tuo äiskä jaksaisi vain… isi on välillä huolissaan kun äiskän pää repeilee tuon odottamisen ja tekemättömyyden kanssa, siis kun sitä ahdistaa ja masentaa se että ei voi tehdä mitään… isi on aina niin avuton kun äitillä on sellainen olo päällä. Ei voi itsekään tehdä mitään kun toinen on siinä tilassa, ei pysty puhumaan toiselle kun toinen “hylkii” ja äksyilee. Olen jo tottunut, ja onneksi pääsen vihdoin puhkaisemaan sen kuoren ja purkamaan pahan olon pois. Itkeminen on aina terveellistä. Ja hali ja syli lohduttaa. Tahdon halia aina, *hali*.

Molemmat siis odotetaan, odotetaan, odotetaan. Olen nähnyt synnytyksestä unta jo niin monta kertaa että pian alan uskoa että se on ihan kohta. Ei enää kauaa. Pitää vain yrittää jaksaa odottaa, eihän tässä muutakaan voi, vai mitä? ALL YOU NEED IS LOVE. Mun tytöt, olette tärkeintä maailmassa ♥!

Isukki

No niin. Paljon asiaa taas. Pari päivää sitten oli pieni kriisi, ainakin isi oli todella huolissaan kun äiti itki niin paljon yhdessä vaiheessa. Tässä äitin kirjoittama teksti mammafoorumille:

Alan tuntea nyt itseni hitsin säälittäväksi tapaukseksi ja kaikki hyssyttelee että on tää vielä normaalia ja koeta kestää. :’( Mutta näin kävi ny viimeyönä just ton edellisen postauksen jälkeen:

Oksentelin yhtäkkiä (ei pahoinvointia, ei jullimista tai muutenkaan mitään siihen viittaavaa) samalla kun supisteli. Ei meinannu henki kulkea ollenkaan, rupesin sit parkumaan vessassa. Sen jälkeen oli kyllä sellainen olo että vois oksennella pitkin aamuyötä tuosta vaan mutta sinnittelin. Nukahin joskus 3 aikoihin.
Heräsin 6.30 jälkeen puristavaan(supistuksia???? maha ainaki puolikova) ja huonoon oloon sekä samalla kutisi koko vartalo ihan kauheesti.
Tänään kyllä soitetaan neuvolaan ja kysytään mielipidettä. On niin paha olla ja enkä todellakaan halua tätä ny loppuajaksi. :| Kipuja ei edes kun pahemmin ole (jos ei lasketa häpyliitoskipuja) mutta tuo meno alkaa jo pelottaa. Olo oin edelleen oksettava, jotenki eritavalla kuin mitä normipahoinvoinnissa. Pissaamistarve alkaa olla jo tyyliin 30-40min välein.

Tulipa sekavaa tekstiä. Pitäis kai nyt rauhoittua ja eikä mennä paniikkiin.

Käytiin sitten lääkärissä. Soitin HETI aamusta lääkäriin ja mentiinkin sinne sitten pian taksilla. Päästiin nopeasti lääkärin vastaanotolle. Lääkäri olikin oma neuvolalääkärimme. Puhelimessa kyllä sanottiin että päivystävä lääkäri, mutta ihan sama. Lääkäri tutki Veeran alapään kahdesti, myös anturilla. Kaikki oli “erittäin hyvin”. Ultralla katsottiin vauvan liikkeet ja taas näimme pikkuisemme ♥. Kuulemma liikkeetkin erittäin hyvät. Vauvan kohdalta oli kaikki kunnossa.

Sitten alkoi selitykset. Lääkäri puhui ja iskä tulkkasi kovaa vauhtia. Veera on niin pikkuinen ihminen että iso masu vie niin paljon tilaa sisäelimiltä että painaa sekä rakkoa ja vatsalaukkua, siinä syyt “pahoinvointiin” ja jatkuvaan pissahätään. Kuulemma kiinteä ruoka “litistyy” vatsalaukkuun kun vatsalaukun sisällöllä ei ole enää tilaa, joten pitäisi enemmän syödä osissa tai sitten nestemäisempää ruokaa. Vatsan kovettuminen liittyy supistuksiin, mutta ei kuulemma näy missään (pari kertaa jo käyty tarkistuttamassa), joten ei mitään hätää.

Lääkäri päätti kokeilla miten ravintoaineen tiputus vaikuttaisi oloon, ja Veera suostui, joten äiskä vietiin tiputukseen. Piikin ja putken laittaminen oli tosi ällöä ja hirveää, mutta sen puolituntisen aikana kun ravintoa tippui suoneen alkoi olokin huomattavasti parantua. Sitten päästiinkin jo lähtemään kotiin ja äiti oli jo entisellään. Hyvin meni! Palkitsin mamman herkuilla :)

Vauva rymistelee ja potkii, mutta edelleen raivotarjonnassa. Ei ole päässyt kääntymään enää “oikeinpäin”, hyvä niin. Olkoot pää-alaspäin synnytykseen asti niin saadaan varmasti alatiesynnytys. Odotan tosi innoissani sitä! Olen nähnyt siitä jo paljon unta. Itken varmasti, herkkis kun olen. Aina yöllä itken onnesta kun pidän kättä masun päällä ja vauva potkii sitä vasten. Se on niin ihanaa. Isin oma tyttö. Jumalan lahja. Suuri ihme. Uusi elämä on jotenkin niin tajuton asia, ettei voi muuta sanoa kuin että vau. Tässä vielä äidin kuulumiset lääkärikäynnin jälkeen:

Kotona!

Mistäs nyt alottaisin. Meinaan että on nyt nolo olo. En enää tunne itteäni.
Selitin itku kurkussa omalle neuvolalääkärille ongelmasta ja se ultras kohdunsuun ja mahan päältä. Vauva potki anturia vasten, niikuin aina. :p Raivotarjonnassa edelleen. Nämä tiesinkin kyllä jo etukäteen ettei mtn vikaa.
Sitten siihen mun mahdottomaan oloon. Sanoi että hankala tilanne kyllä ja tohon ei oikein mikään auta kuin alkaa sietää niitä. Sitten keksi kokeilla tiputusta kun sanoin ettei ruoka pysy mahassa kunnolla(=ne yrjöilyt).
Laitettiin sit meikäläinen tiputukseen. Tyhjeni pussi sitä ravintonestettä ja kas, olo oli tuhat kertaa parempi. Tuli siihen lääkäri sit kattoo tilannetta ja totesi että olen ollut niin huonosti saanut syötyä ja pyysi tulemaan tiputukseen uudestaan jos taas alkaa se olo.

Miten en voinut tajuta tommosta. Ei edes tuntunut siltä että oisin nuutunut ja liian vähäisessä ravinnossa ollut nämä viimepäivät.

Ihanaa kun on taas niin normaali olo ja mielikin hyvä. :) ♥ Ja mikä parasta, mies tuo herkkuja kohta kotiin (tosin siksi kun olin urhea kun suostuin tunkemaan putken nahan alle :D ) Jipii!

Heipat!

Isukki