Pikkuisen oma päiväkirja

Huom! En suosittele “huudatus”-taktiikkaa, se on huono ja epäinhmillinen. Tuli kokeiltua, eikä se ole hyvä kenenkään lapselle. Miksi? Lue uusin kirjoitukseni.

Okei, unohda nuo kaikki aiemmat “ohjeeni”. Niissä mentiin lapsen ehdoilla. Annoin tytön manipuloida itseäni. Ehdottomasti paras tapa on vanha tuttu tyyli, jonka häpeäkseni unohdin alle vuodessa… ja se kuuluu näin:

Älä nukuta syliin, odota sängyn vieressä, silitä päätä jotta nukahtaa tai lähde siihen loputtomaan “vielä yksi hali/pusu/iltasatu/vesilasi/iltapala/pisu/maito…” noidankehään, ei se lapsi silloin nuku. Sen olen minäkin jo oppinut. Lapselle pitää opettaa että omassa sängyssä nukutaan ja vielä parempi jos jossain vaiheessa tajuaa että siinä on hyvä nukkua. Näin vanhemmatkin saavat nukkua vierekkäin.

Toivottavasti tämä ikävaihe loppuu pian. Tiedän että se on ikävaihe, koska Lotta on aina nukkunut hyvin (puolitoistavuotiskehitystä lukuunottamatta, mutta sitäkin jatkui vain muutaman päivän).

Tänä yönä ja ensi yönä nukutaan hyvin, jos tämä toimii! Onneksi lapsia voi ohjelmoida.

Isukki

Viimeksi kirjoitin onnistuneesta nukkumaanmenosta. No, sen jälkeen ovat ongelmat jatkuneet. Koko viikko oli yhtä hässäkkää, mutta onneksi se on tästä nyt helpottunut. Tasan yhden kerran väsähdin enkä jaksanut viedä omaan sänkyyn, mutta se oli vain yksi lepsahdus. Nyt on pysynyt omassa sängyssään. Miten? No minäpä kerron.

Olemme nukuttaneet käyttämällä ns. “tassu”-tekniikkaa. Eli silitetään päätä ja hidastetaan tahtia pikkuhiljaa, lopussa käsi vain on päälaella. Tytölle tuo toimii. Toinen juttu on univalon hankkiminen. Lotalla on pieni leppäkerttu, joka suojelee häntä valollaan. Nyt ei ole pomppinut yöllä enää sänkyyn. Upeaa!

Tytöllä on selkeästi ikävaihe, nimittäin ihme pelkoja vähän väliä. Viime aikoina hän on pelännyt lumisia tuulessa huojuvia puita. Eräänä iltapäivänä itki hysteerisesti päiväkodista haettaessa, eikä uskaltanut katsoa minnekään. Tärisi vain sylissä ja painoi päätä rintakehään. Tänään käytiin kuitenkin ulkona ja hyvin meni. Mitä nyt vähän arasti katsoi ylöspäin, mutta ei huutanut eikä parkunut. Sisällä totesi “eivät puut kaadu minun päälle”. Mielikuvitus kehittyy niin nopeasti ja uniakin hän on näkenyt. Vieressämme sen yhden kerran nukkuessa puhui yöllä jotain isoista kannullisista mehua. Hassu.

Toinen on tuo temperamentti. Nykyään huudetaan ja raivotaan oikeasti jos ei tahto mene perille. Ja lyödään ja läpsitään nyrkillä naamaan. Kyllä… kärsivällisyys koetuksella.

Onneksi nukkuminen nyt sujuu taas. Pitää vaan muistaa perussäännöt nukuttamisessa ja nukkumaan viennissä: Pysy itse rauhallisena ja vie vain aina omaan sänkyyn. Se auttaa pitkällä tähtäimellä. Yksin ei saa kuitenkaan jättää jos oikeasti pelottaa. Sen kyllä erottaa. Asioista täytyy jutella ja olla avoin ja rauhallinen lapsen kanssa, vaikka kuinka väsyttäisi.

Hyvää yötä!

Isukki

Nyt rikkoutui helposti vuoden takaisen joulun ennätys. Laitoin tytön takaisin sänkyyn 73 kertaa. Sitten päätin että joku roti. Noin 24 kerran kohdalla rauhoittelin, mutta sitten taas mentiin heti kun sain oven kiinni. Kauhea huuto, itku, keksitään kaikkea mahdollista. Möröistä sentään puhui vaan pari kertaa. Lienevät vain yrityksiä, ettei tarvitse nukkua. Hassuinta oli juuri se että kun rauhoittelun keinona käytin mukavia puheita kuten päiväkodin kaverit ja ketäs niitä oli niin tytön kasvoille tuli jopa hymy, mutta heti kun puhuin nukkumisesta niin naama venähti ja itkuhuuto pääsi “en halua nukkua!!!”.

Tyttö vietti joululomaa mummolassa, muutaman päivän myös ilman vanhempia. Siellä ei ollut mitään ongelmia nukkumisen kanssa. Tosin sänky siellä on syvä retkisänky, josta kolmevuotiaskaan ei osaa kavuta pois. Lisäksi mummolle ei uskalleta sanoa vastaan.

Kotona on ollut viime aikoina hullunmylly päällä joka ilta. Tämä ilta on ollut kaikista hermoja repivin. Sentään pidin pintani 73 kertaan asti. Koko nukuttamisprosessissa on mennyt noin tunti. Kirjoitan tätä puhelimellani samalla kun katson että Lotta nukahtaa. Istun hänen sängyllään. Tämä on se vihonviimeinen keino, jos ei uudelleen sänkyyn vieminen tepsi. Sataa kertaa en halua rampata.

Kyllä se aika raastavaa on kuunnella huutoja kuten “isi älä jätä minua tänne pimeään”, “odota isi kulta” ja “tule takaisin Lotan viereen kultainen isi” ja niin edelleen. Mutta pidin pintani ja laitoin säntillisesti takaisin sänkyyn ja isällisesti 10 laiton välein kerroin että nyt nukutaan jotta huomenna jaksetaan ja että ei ole mitään hätää ja isi ja äitikin nukkuu omassa sängyssään jne jne. Vaan ei auttanut mikään tällä kertaa. Protestoi jopa niin että heitti peitot ja tyynyt lattialle ja sitten juoksi taas pois sängystä. Protestoimisen myötä tiesin että ainakaan pelosta ei ole kyse, vaikka niin pari kertaa väitti.

Mutta kyllä on tyttö alkanut tiedostamaan asioita. Mahastani kuului kuplintaa ja tyttö kuiskasi “mikä tuo ääni on?”. Piti vakuuttaa että isin maha se vain on. “Niinkö?”, kuului vastaus, kuten nykyään tavallista.

Jaa miksi ei voi nukkua äitin ja isin vieressä? Koska siitä tulee herkästi tapa. Lisäksi kaikki nukutaan sitten huonosti ja pätkissä, koska Lotta liikkuu unissaan eri tavalla kuin me aikuiset. Joskus olen herännyt tytön varvas suussani. Tyttö nukkuu silloin myös itse huonommin. Eräänä aamuna jopa itse heräsi ja sanoi “isi vie mut omaan sänkyyn nukkumaan”, jossa nukkui loppuaamun ongelmitta…

Nyt taisi nukahtaa, kun sen verran käy tuhinaa eikä herännyt vaikka vaihdoin istuma-asentoa. Nyt hiljaa pois ja toivotaan ettei herää yöllä ainakaan siten että on sama rundi tiedossa. Ehkä tämä tästä. Alle kolmevuotias osaa olla oikukas. Nyt kyllä palkitsen itseni vaikka elokuvalla.

Isukki

Huh huh, onpas Lotan päiväkirja unohtunut. Ihan nolottaa, viimeksi on kirjoiteltu keväällä huhtikuussa… Sen kunniaksi kirjoitan nyt hieman pidemmästi.

Touhua ja tekemistä on riittänyt niinkin paljon että nyt on vaikeuksia muistella mitä koko ajalta huhtikuusta tähän päivään onkaan touhuttu. Lottahan on nykyään kaksi ja puoli vuotta vanha. Kyllä se aika vaan rientää.

Lotan "hämähäkki"

On ulkoiltu, pelailtu mölkkyä, oltu maalla, leikitty, vaikka mitä. Vappuaaton Lotta oli mummolassa maalla, vappupäivänä käytiin perheen voimin tivolissa. Vähän kylmä vappu oli, mutta se ei menoa haitannut.

Vappuiloa

Ensi viikonloppuna on reissu Särkänniemeen. Uimisreissukin on vielä tekemättä. 23. kesäkuuta isi lähti Nummirockiin kolmeksi yöksi töihin ja kova ikävähän silloin tuli… Lotta ja äiti olivat osan aikaa maalla rentoutumassa.

Hoplopista tulossa innokkaana

Viime aikoina Lotta vähän sairastui tai vilustui, ainakin köhää on ja nenä vuotaa. Joka tapauksessa, yöt ovat olleet hankalia, Lotta kun ei meinaa pysyä sängyssään. Viime aikoina on nukutettu istumalla sängyn vieressä, mikä tuntuu nyt jälkeenpäin virheeltä, sillä tyttö on tuntunut oppivan että saa tahtonsa läpi. Perinteiseksi lausahdukseksi nukkumaan mentäessä on tullut “ei halua nukkumaan”, “ei nukuta” tai kun saa suostuteltua vihdoinkin niin “äiti istuu!”. Eli istumista sängyn vieressä ja kun nukahtaa niin hipsitään varovasti pois. Sitten jossain vaiheessa tyttö herää unesta ja tajuaa että äiti tai isi ei olekaan vieressä ja lähtee sitten etsimään… oli kello sitten kymmenen illalla tai 4.23 aamuyöllä. Eikä uni sitten tulekaan.

Uusia leluja

Viimeiset kaksi yötä on mennyt enemmän tai vähemmän valvoessa, kun Lotta on päättänyt että ei halua nukkua sitten millään. Tai haluaa äitin ja isin viereen. Ja kun sitten antaa periksi ja päästää viereen nukkumaan niin eihän se nuku vaan lauleskelee ja leikkii aamuun asti siinä sängyssä eikä itse saa nukuttua… todettu on niin monta kertaa.

Jotenkin kuvittelin että “en halua nukkua” -vaihe meni talvella ohi kun Lotta oli hieman alle 2-vuotias, mutta nythän sitä minä-vaihetta vasta esiintyykin! Joka päivä huomaa oppivansa uusia asioita lapsen kasvattamisessa, mikä tuntuu mukavalta. Kertaakaan ei oikeasti ole hermo pettänyt, vaikka välillä onkin vähän rankkoja tilanteita. Usein rupeaa naurattamaan tilanteet joissa jotain toista isää ei välttämättä naurattaisi – esimerkiksi juurikin neljän aikaan aamuyöstä kun koittaa tolkuttaa huutavalle ja potkivalle tytölle että äiti ja isi nukkuu ja sinunkin pitäisi.

Ihanat

Sitä pistää miettimään että miten kaksivuotiaan aivot ovat sellaiset, että tahto on suurempi kuin raavaalla miehellä. Se on todellista tahtojen taistelua se kun lapsi on päättänyt jotain mitä ei saisi päättää. Mutta toisaalta tämä vain kertoo siitä miten tärkeät vanhemmat lapselle ovat, miten lapsi kehittyy, kokee, tuntee.

Tänä iltana 37 minuuttiin mahtui 27 kertaa sänkyynlaittoa, huutelua ja vaatimuksia kissoista ja koirista mummoon, haliin ja syliin. Se on vaikeaa, kuin seireenien laulua kuuntelisi, kun yrittää nukuttaa tällä tekniikalla. Ei saa antaa periksi, ei saa antaa sitä halia, koska se vain ruokkii sitä käyttäytymistä kun saa haluamansa läpi. Koska mikään ei riitä. Ei silti vedä vertoja joulukuulle, jolloin sänkyynlaittoja oli mahtavat 38 kertaa.

Sitä pitää vaan olla jämpti, pitää se kuri, tiukka linja; nyt nukutaan! ei auta potkut, raivarit, huudot, kiemurtelut, nallet, vaatimukset, ei, nyt nukutaan. Pieni lapsi tarvitsee unta, eikä ole hyvä juttu jos tuon ikäinen pompottaa vanhempia :) kyllä sitä välillä “Lotta tahtoo antaa isille halin!” -ulinaa ja jälkinyyhkytystä kuunnellessa tulee isille pieni surku, mutta helpottaa kun muistaa että se kuuluu asiaan ja kasvatukseen ja että aamulla tyttö on unohtanut koko iltaisen/öisen episodin. Tärkeintä on siinä vaiheessa että tyttö oppii että sängyssä pysytään silloin kun on nukkumaanmenoaika.

Koska äiti on kuurosokea, tilattiin netistä Lotalle valjaat. Tykästyi kovin. Lisää valjaista äitin blogissa.

Goldbug Monkey 2in1 – valjaat

Lopuksi hieman huumoria:

Isukki

Olimme Veeran kanssa keskiviikkoillan viihteellä. Veimme Lotan kuudeksi pappalaan hoitoon. Isäni lisäksi vaimonsa Pom tykkää Lotasta todella. Hän on aina niin positiivinen, tyytyväinen, fiksu, ja reipas, heidän sanojensa mukaan. Ei valita turhasta ja syö hyvin. Aina ennenkin Lotta on viihtynyt hoidossa todella mallikkaasti. Suorastaan unelmalapsi hoitaa, kuulemma.

Minulla ei ollut paljon aikaa, joten kävin vain heittämässä (en sentään kirjaimellisesti, huh…) Lotan paikan päälle. Lotta halusi antaa minulle halin lähtiessäni, ja selvästi halusi lähteä mukanani takaisin. Sanoin kuitenkin että isi lähtee äitin kanssa käymään kaupungissa, jää sinä tänne leikkimään papan ja Pomin kanssa. Kun olimme ravintolassa syömässä ja odottelemassa ruokatilausta, soitin vielä isälleni varmistaakseni että kaikki on hyvin. Lotta ei kuulemma ollut itkenyt perääni, vaan lähti leikkimään innoissaan.

Kun tulin kymmenen aikaan illalla Lottaa hakemaan, ja samalla jäin iltakahville, Lotta oli sängyssä nukkumassa pää minusta poispäin. Hän kuuli kuitenkin ääneni ja pomppasi heti pystyyn. Pieni vaikerointi-itku alkoi ja kädet suorastaan lennähtivät ojoon “isi oli ikävä, ota syliin!” -tyylisesti. Ja isi otti syliin. Lotta painoi päänsä rintaani vasten ja hali kunnolla ja pitkään. Siinä vaiheessa tajusin että ikävä oli ollut, ja varsinkin kun kuulin että Lotta oli ennen nukkumaanmenoa itkenyt tunnin ajan ja juossut vähän väliä ulko-ovea hakkaamaan. Lotta on oppinut kaipaamaan.

Kolmisen tuntia tyttö oli kuitenkin jaksanut ilman vanhempia, eikä mitään suurempia ongelmia ollut taaskaan esiintynyt. Sain taas vain hyvää palautetta tytöstä, ja Lotasta saakin olla aina ylpeä. Oikea mallilapsi, todella hyvin käyttäytyvä, kiltti kuin mikä, ja uskomattoman kaunis. Rakastan tytärtäni Lottaa ilman muuta kaikesta huolimatta. Sain isältä kyydin kotiin, kiitos iskä ♥ Lotta nuokkui jo autossa…

Kotiin päästyämme laitettiin heti yöpuku päälle. Hampaita ei tarvinnut tällä kertaa pestä ihan luvan kanssa, sillä Lotta oli niin väsynyt… päiväuniakaan tyttö ei nukkunut. Sängyssä istuessaan Lotta huomasi hyllyllään uuden lelun. Hymy levisi korviin kun Lotta sai hypistellä pakettia. Olin ostanut Lotalle myös palkkioksi eläinlelun, jossa on pyörät. Sitä Lotta innoissaan kokeili “vruum vruum” äänten kera. Ostin sen nimenomaan koska Lotalla ei ole pyörillä varustettua lelua… olen nimittäin huomannut miten hän perhekerhossa leikkii autoilla. Tai no, yksi lelu on mutta se pitää kamalaa ääntä ja Lotta haluaa nimenomaan tehdä äänet itse. Suloista.

Sanoin Lotalle kuitenkin että isi laittaa lelun piiloon, huomenna saat avata. Se kelpasi tytölle eikä syntynyt itkua lelun perään. Melkein odotin itkua, mutta ei. Kiltti tyttö… vilkutti sängystä kun vaihdettiin iltapusut, ja nukahti saman tien. Nukkuupahan nyt pitkään sitten :)

Lotallakin oli keskiviikkona tekemistä, moneenkin otteeseen. Kävi mm. äidin kanssa ostoksilla aamupäivästä (ks. edellinen postaus). Ihana päivä oli keskiviikko. Yhtä ihania pitää saada useamminkin :) öitä nuppuset.

Isukki

Jopas on taas aika vierähtänyt. Lotta kasvaa ja oppii. On kyllä uskomaton tyttö, kun tahtoo kylpyynkin ihan itse. Luulin ennen että lapset karttavat vettä, mutta Lotta on ihan toista maata. Uimaan ja kylpyyn on päästävä aina. Lotta on oppinut jo hyvin kertomaan mitä haluaa, osoittamalla tai viittomalla, tai vastaamalla kysymykseen nyökkäämällä tai pudistamalla päätä. Ja ikää oli se 1 vuosi ja 4 kuukautta… fiksu ku mikä!

Aiemmassa kämpässä ei ollut tilaa paljon Lotalla kylpeä. Kylpyhuone oli säälittävän pieni. Muovinen amme ei kylpyhuoneeseen mahtunut, ja eteisessä lattia tulvi sen räiskimisen jäljiltä… nyt on tilaa räiskiä kun on iso kylppäri ja hyvä amme. Lotta räiski niin että kylppärin ulkopuolellekin lensi vaahtoa. Koitti hukuttaa ankkoja koko ajan…

Päivät ovat menneet leppoisasti ja hyvin Lotan kanssa. Illalla leikin Lotan kanssa perinteistä isi-hirviö vs. lotta -leikkiä, jossa piilouduin tyynyn taakse ja möristen tulin esiin ja yritin kaapata Lotan jolloin tyttö nauroi katketakseen. Yhdeksää kohti tyttö alkoi näyttämään väsymyksen merkkejä, ja laitoin iltavellin. Syötyään vellin tyttö nukahti sängylle josta vein sen omaan sänkyyn. Helppo ilta, kuten aina. Ei tarvitse paljoa kukkua, kun tyttö menee omin päin nukkumaan nukkumaanmenoaikana (meillä se on viimeistään klo 21.30, yleisemmin tyttö nukahtaa yhdeksän ympärillä). Muutaman kerran tyttö on jopa itse kävellyt huoneeseensa, ja osoittanut sänkyään että tahtoo nukkumaan.

Joka päivä rakastun tyttäreemme aina uudestaan. Huomenna tulee vieraitakin kylään, ja pitäisi jaksaa siivota kaikki lelut pois lattioilta.

Isukki

Jäänyt taas vähän tämä kirjoittaminen. Lotta on oppinut paljon uutta, mm. viittomaan “hyvä”, ja vilkuttamaan entistä tehokkaammin :) tyttö kävelee myös nykyään paljon tukia pitkin, esimerkiksi sohvanvierttä. Ottanut myös jopa kaksi (2) askelta ilman tukea! Hyvä Lotta!

Eilen oli kontrollikäynti keskussairaalassa. Lotta innostui leikkimään leluilla, ja innokkaasti konttaili pitkin sairaalan lattiaa. Piti vähän katsoa ettei toiset pikkulapset aja traktoreillaan pienen tyttömme päälle. Tutut tyypit olivat vastassa huoneessa. Lotta aluksi hieman säikähti ja vierasti kun samassa huoneessa oli neljä vierasta ihmistä. Noin kymmenen minuutin päästä Lotta kuitenkin rauhoittui, kun huomasi että isin vieressä on turvallista.

Lotta on kehitykseltään kuulemma vuoden iässä. Osaa samat asiat mitkä vuoden ikäisen pitäisi osata. Lotta näytti muille jopa miten osaa ottaa askeleen ilman tukea. Leikki innoissaan. Tulee itsellekin aina hyvä mieli kun toinen on aina niin hymyssä suin.

Tänään päätin että alan pesemään Lotan kanssa hampaat aina ennen nukkumaanmenoa. Lotta ottikin jo hyvin mallia.

Nyt katkesi ajatus. Isiä väsyttää. Äiti saa kyllä blogata ensi kerralla.

Isukki

Lotalla on ollut viime päivinä äiti-isi-syli-läheisyys-vaihe, miksi sitä ikinä kutsutaankin (me isät olemme huonoja näissä). Yöllä nukkuu hirveän rauhattomasti, eikä rauhoitu muuten kuin että ottaa syliin. Viime yönä Lotta herätti isin neljä kertaa, ja aamusta kun otin tytön viereemme sänkyyn nukkumaan niin hän nukkui kuin tukki siihen asti kun lähdin töihin. Tänään/eilen Lotta ei myöskään tahtonut nukkua. Neiti melkein kiduttaa itseään kunnes on aivan rätti. Itse asiassa vasta äsken (01:05) sain hänet lopullisesti nukahtamaan – Lotta oli sylissäni niin pitkään kunnes nukahti syliin. Siitä sitten oli helppo viedä sänkyyn.

Olen melko varma että tänäkin yönä tyttö herää itkien. Aion ottaa hänet viereemme sänkyyn, siinä on hyvä olla. Olen itsekin todella väsynyt, mutta piti tulla vielä kirjoittelemaan hieman unohtuneita perhe-/vauvakuulumisia. Aamulla taas töihin… hyvää yötä!

Isukki

Lotta on viime tiistaista asti nukkunut hirveän levottomasti, ja itkenyt muutenkin tavallista enemmän. Itse epäilen hammassärkyä, sekä sitä että nyt on äitivaihe menossa. Jos äiti ei ole näkyvissä, alkaa itku. Isinkään lohdutus ei aina riitä, vaan äitin täytyy olla parin metrin säteellä, mutta mieluiten äitin sylissä. Tänäänkin Lotta nukahti äitin syliin kun katsottiin elokuvaa. Äiti sai laitettua Lotan sänkyyn nukkumaan, mutta heti kun leffa loppui ja tuli hiljaista, Lotta heräsi.

Voi olla myös että kyseessä on uudet taidot. Lotta on oppinut vaikka mitä. Ryömisessä ja seisomisessa Lotta on kuin vanha tekijä. Aina on pakko nousta seisomaan joka tilanteessa. Niin myös silloin kun herää kesken kaiken yöllä, tai kun leikkii lattialla. Tietenkin vielä tukea vasten, mutta minusta tuntuu että ei mene kauaa kun Lotta osaa nousta ilman tukeakin… en kuitenkaan usko että tyttö kävelee joulupukkia vastaan, vaikka sitäkin jo tässä spekuloitiin.

Monena yönä/iltana Lotta on herännyt parin tunnin jälkeen nukkumaanmenosta. Sitten pientä ei saakaan enää helposti nukkumaan… itkua ja levottomuutta jatkuu monta tuntia. No, oli jo aikakin. Lotta on silti helppo lapsi, perustyytyväinen luonteeltaan. Viimeiset 8 kuukautta ovat olleet aivan mahtavia. Nyt vasta on alkanut nämä yölliset itkut – koskaan aiemmin ei ole ollut nukkumisessa ongelmia. Mutta näitä vaiheita tulee ja menee.

Lotta on iloinen ja nauravainen aina, kunhan vaippa on kuiva, ja masu täynnä – tai edes puolitäynnä – ja nyt viime aikoina; kunhan äiti on lähellä. Arki on välillä työtä täynnä, mutta se on todella mukavaa. Itse olen nauttinut perhe-elämästä täysillä, vaikka välillä muuta ei ole ehtinytkään kuin olla vaimon ja lapsen kanssa. Mikäs sen parempaa kuin olla rakkaiden vierellä.

Yritämme jatkossa kirjoittaa useammin tänne blogiin vauva- ja perhekuulumisia. Valokuvia ja kotivideoita on otettu paljon, ja niitäkin pitäisi näyttää maailmalle. Ihka oikea videokamera pitäisi hankkia joskus tulevaisuudessa. Itseäni ainakin harmittaa, kun ei jäänyt edes valokuville kuvia lapsuudesta, saati sitten videolle. Katsotaan nyt mitä tuleman pitää. Hyvää itsenäisyyspäivän aattoa kaikille!

Isukki

Onpas taas jäänyt kirjoittaminen vähemmälle. Nykyään ei enää kerkiä paljon kirjoitella, kun yrittää pysyä tuon Lotan perässä. Niin ja eikä se vielä edes kävele… mitäköhän siitä sitten tulee kun ottaa jalat alleen? Voin vain kuvitella.

Kylässä on käynyt pappaa ja mummoa. Papalle Lotta hymyili ilman vierasteluja, se onkin sellainen nallekarhu. Tiistaista torstaihin oltiin Kajaanissa Lotan isomummin luona. Oli varsin mukavaa, ja mummikin tykkäsi kamalasti Lotasta. Lotta viihtyi mummin hoidossa niinkin paljon, että saimme Veeran kanssa olla kaksistaan rauhoittumassa kaupungilla sillä välin kun Lotta oli isomummillaan hoidossa.

Kävimme myös katsomassa Lotan isoukkia Perttiä sairaalassa, ja Lottahan oli heti hyvää pataa ukin kanssa. Nukahti ukin jalkojen juureen kesken kaiken. Ukki oli mielissään kun sai pitää Lotan pieniä käsiä kädessään.

Kuvia on taas tullut aivan älyttömästi, ja niin myös videoita. Lotta oppi Kajaanissa syömään porkkanaperunsasosetta ihan kunnolla. Söi puoli purkkia heti keskivikkona. Maistoi myös persikkapäärynäsosetta, joka oli hieman imelämpää Lotan mielestä. Meni silti hyvin alas. Tänään loppui maito kesken kaiken, joten Lotta söi melkein kokonaisen purkillisen porkkanaperunaa. Aikamoista.

Lotta on nauranut paljon, ja hakkasi tänään isiä mm. helistimellä. Nukahtelee hassuihin asentoihin ja paikkoihin, kuten isin syliin tietokoneen ääreen:

Tyttö tahtoi ensin kovasti istumaan syliini, ja sitten nukahti istuma-asentoon kesken dataussession :-D anteeksi nakuiluni, mutta tilanne oli saatava talteen. Kuva otettu 21. heinäkuuta. Paljon tulee asiaa viiveellä, mutta teidän on se kestettävä. Nyt koitan saada ajatuksiani kasaan, ja mennä ehkä joskus nukkumaankin. Pitäisi ottaa Lotasta mallia. Hyvää yötä!

Isukki