Nukkumaanlaitto illalla on aina vaikeinta. Yöllä tyttö vaan kömpii sänkyymme, josta vien sen takaisin omaan sänkyynsä, useimmiten lohdutellen ja vakuutellen että jatketaanpa unia. Yöllä se on nykyään helppoa, ainoa vain että omat unet keskeytyvät. Olen kuitenkin melkein aina saanut nukuttua tarvittavat 6 tuntia. En putkeen, mutta kuitenkin.

Jotkut ovat vähän kritisoineet sitä miksi Veera ei muka voisi nukuttaa Lottaa yöllä, jotta minä saisin nukuttua. Kyse on kuitenkin meidän molempien selkeästä valinnasta ja sopimuksesta. Olen hoitanut Lotan yöt aina, ja tulen hoitamaan jatkossakin. On totta että Veerakin voi toimia univahtina, mutta hän ei kuule hengityksestä eikä näe liikkeistä milloin tyttö nukahtaa ja kun hän poistuu huoneesta, hän yleensä törmää heikentyneen tasapainoelimensä vaikutuksesta, jolloin tyttö herää. On paljon helpompaa kun minä hoidan. Silloin edes Veera voi nukkua öisin ja minä voin nukkua päiväunet kun Veera jaksaa päivisin paremmin. Toinen juttu on se että Veera ei kuule kun Lotta herää, minun pitäisi muutenkin herätä herättämään Veera laittamaan Lotta nukkumaan. Ja se on vain tyhmää. Olin perjantaiyönä katsomassa erästä keikkaa ja Veera hoiti nukuttamisen. Kun tulin kotiin, Lotta nukkui sängyssämme äitinsä vieressä. Siitä vein hänet omaan sänkyynsä.

Viides viikko unikoulua lähtee nyt käyntiin. Su-ma yöt ovat olleet vaikeimpia, mutta Lotta on nyt nukkunut ysistä asti. Nukkumaanmenot on lähinnä temppuiltu. Moneen viikkoon ei ole enää huudettu ja raivottu, kiitos MLL:n lempeän unikoulun. Soitin neuvolaankin viime viikolla ja siellä todettiin että käyttämäni menetelmät ovat oikeita. Ainoa mihin piti vielä kiinnittää huomiota oli rehellisyys, joten olen viikon ajan sanonut että isi odottaa vähän aikaa, jolloin tyttö ei enää oleta että seison huoneessa valvomassa unta koko yön. Silti Lotta herää aina öisin ja pyytää viereen, jostain syystä. Sanon silloin saman, odotan vähän aikaa.

Heräily liittynee yhä kehittyneeseen mielikuvitukseen ja unien näkemiseen. Herätessään tyttö saattaa nyyhkyttää tai olla hiljaa. Usein ei sano mitään, mutta toisinaan juuri se perus “isi odota vieressä”. Kaipaa turvaa ja sitä koitan antaa mahdollisimman hyvin, mutta samalla opettaa uudestaan nukkumaan omassa sängyssään.

Kyllä se tästä. Neuvolassa sanottiin että kestää maksimissaan pari kuukautta. Kuukausi mennyt, johdonmukaisesti opetetaan nukkumaan vaikka toinen ja kolmaskin kuukausi jos tarve vaatii. Kyllä se vielä tajuaa :)

Päivät sen sijaan ovat sujuneet erinomaisesti, kuten ennenkin. Vain nukkumisessa on ollut ongelmia. Nukkumaan ei oikein tahdota mennä päivälläkään… ja huom. näitä mitään ongelmia ei ole mummolassa tai päiväkodissa, vain kotona. Mutta näillä mennään.

Okei, unohda nuo kaikki aiemmat “ohjeeni”. Niissä mentiin lapsen ehdoilla. Annoin tytön manipuloida itseäni. Ehdottomasti paras tapa on vanha tuttu tyyli, jonka häpeäkseni unohdin alle vuodessa… ja se kuuluu näin:

Älä nukuta syliin, odota sängyn vieressä, silitä päätä jotta nukahtaa tai lähde siihen loputtomaan “vielä yksi hali/pusu/iltasatu/vesilasi/iltapala/pisu/maito…” noidankehään, ei se lapsi silloin nuku. Sen olen minäkin jo oppinut. Lapselle pitää opettaa että omassa sängyssä nukutaan ja vielä parempi jos jossain vaiheessa tajuaa että siinä on hyvä nukkua. Näin vanhemmatkin saavat nukkua vierekkäin.

Toivottavasti tämä ikävaihe loppuu pian. Tiedän että se on ikävaihe, koska Lotta on aina nukkunut hyvin (puolitoistavuotiskehitystä lukuunottamatta, mutta sitäkin jatkui vain muutaman päivän).

Tänä yönä ja ensi yönä nukutaan hyvin, jos tämä toimii! Onneksi lapsia voi ohjelmoida.

Olemme nukuttaneet käyttämällä ns. “tassu”-tekniikkaa. Eli silitetään päätä ja hidastetaan tahtia pikkuhiljaa, lopussa käsi vain on päälaella. Tytölle tuo toimii. Toinen juttu on univalon hankkiminen. Lotalla on pieni leppäkerttu, joka suojelee häntä valollaan. Nyt ei ole pomppinut yöllä enää sänkyyn. Upeaa!

Tytöllä on selkeästi ikävaihe, nimittäin ihme pelkoja vähän väliä. Viime aikoina hän on pelännyt lumisia tuulessa huojuvia puita. Eräänä iltapäivänä itki hysteerisesti päiväkodista haettaessa, eikä uskaltanut katsoa minnekään. Tärisi vain sylissä ja painoi päätä rintakehään. Tänään käytiin kuitenkin ulkona ja hyvin meni. Mitä nyt vähän arasti katsoi ylöspäin, mutta ei huutanut eikä parkunut. Sisällä totesi “eivät puut kaadu minun päälle”. Mielikuvitus kehittyy niin nopeasti ja uniakin hän on näkenyt. Vieressämme sen yhden kerran nukkuessa puhui yöllä jotain isoista kannullisista mehua. Hassu.

Toinen on tuo temperamentti. Nykyään huudetaan ja raivotaan oikeasti jos ei tahto mene perille. Ja lyödään ja läpsitään nyrkillä naamaan. Kyllä… kärsivällisyys koetuksella.

Onneksi nukkuminen nyt sujuu taas. Pitää vaan muistaa perussäännöt nukuttamisessa ja nukkumaan viennissä: Pysy itse rauhallisena ja vie vain aina omaan sänkyyn. Se auttaa pitkällä tähtäimellä. Yksin ei saa kuitenkaan jättää jos oikeasti pelottaa. Sen kyllä erottaa. Asioista täytyy jutella ja olla avoin ja rauhallinen lapsen kanssa, vaikka kuinka väsyttäisi.

Hyvää yötä!

Tyttö vietti joululomaa mummolassa, muutaman päivän myös ilman vanhempia. Siellä ei ollut mitään ongelmia nukkumisen kanssa. Tosin sänky siellä on syvä retkisänky, josta kolmevuotiaskaan ei osaa kavuta pois. Lisäksi mummolle ei uskalleta sanoa vastaan.

Kotona on ollut viime aikoina hullunmylly päällä joka ilta. Tämä ilta on ollut kaikista hermoja repivin. Sentään pidin pintani 73 kertaan asti. Koko nukuttamisprosessissa on mennyt noin tunti. Kirjoitan tätä puhelimellani samalla kun katson että Lotta nukahtaa. Istun hänen sängyllään. Tämä on se vihonviimeinen keino, jos ei uudelleen sänkyyn vieminen tepsi. Sataa kertaa en halua rampata.

Kyllä se aika raastavaa on kuunnella huutoja kuten “isi älä jätä minua tänne pimeään”, “odota isi kulta” ja “tule takaisin Lotan viereen kultainen isi” ja niin edelleen. Mutta pidin pintani ja laitoin säntillisesti takaisin sänkyyn ja isällisesti 10 laiton välein kerroin että nyt nukutaan jotta huomenna jaksetaan ja että ei ole mitään hätää ja isi ja äitikin nukkuu omassa sängyssään jne jne. Vaan ei auttanut mikään tällä kertaa. Protestoi jopa niin että heitti peitot ja tyynyt lattialle ja sitten juoksi taas pois sängystä. Protestoimisen myötä tiesin että ainakaan pelosta ei ole kyse, vaikka niin pari kertaa väitti.

Mutta kyllä on tyttö alkanut tiedostamaan asioita. Mahastani kuului kuplintaa ja tyttö kuiskasi “mikä tuo ääni on?”. Piti vakuuttaa että isin maha se vain on. “Niinkö?”, kuului vastaus, kuten nykyään tavallista.

Jaa miksi ei voi nukkua äitin ja isin vieressä? Koska siitä tulee herkästi tapa. Lisäksi kaikki nukutaan sitten huonosti ja pätkissä, koska Lotta liikkuu unissaan eri tavalla kuin me aikuiset. Joskus olen herännyt tytön varvas suussani. Tyttö nukkuu silloin myös itse huonommin. Eräänä aamuna jopa itse heräsi ja sanoi “isi vie mut omaan sänkyyn nukkumaan”, jossa nukkui loppuaamun ongelmitta…

Nyt taisi nukahtaa, kun sen verran käy tuhinaa eikä herännyt vaikka vaihdoin istuma-asentoa. Nyt hiljaa pois ja toivotaan ettei herää yöllä ainakaan siten että on sama rundi tiedossa. Ehkä tämä tästä. Alle kolmevuotias osaa olla oikukas. Nyt kyllä palkitsen itseni vaikka elokuvalla.

Touhua ja tekemistä on riittänyt niinkin paljon että nyt on vaikeuksia muistella mitä koko ajalta huhtikuusta tähän päivään onkaan touhuttu. Lottahan on nykyään kaksi ja puoli vuotta vanha. Kyllä se aika vaan rientää.

Lotan "hämähäkki"

On ulkoiltu, pelailtu mölkkyä, oltu maalla, leikitty, vaikka mitä. Vappuaaton Lotta oli mummolassa maalla, vappupäivänä käytiin perheen voimin tivolissa. Vähän kylmä vappu oli, mutta se ei menoa haitannut.

Vappuiloa

Ensi viikonloppuna on reissu Särkänniemeen. Uimisreissukin on vielä tekemättä. 23. kesäkuuta isi lähti Nummirockiin kolmeksi yöksi töihin ja kova ikävähän silloin tuli… Lotta ja äiti olivat osan aikaa maalla rentoutumassa.

Hoplopista tulossa innokkaana

Viime aikoina Lotta vähän sairastui tai vilustui, ainakin köhää on ja nenä vuotaa. Joka tapauksessa, yöt ovat olleet hankalia, Lotta kun ei meinaa pysyä sängyssään. Viime aikoina on nukutettu istumalla sängyn vieressä, mikä tuntuu nyt jälkeenpäin virheeltä, sillä tyttö on tuntunut oppivan että saa tahtonsa läpi. Perinteiseksi lausahdukseksi nukkumaan mentäessä on tullut “ei halua nukkumaan”, “ei nukuta” tai kun saa suostuteltua vihdoinkin niin “äiti istuu!”. Eli istumista sängyn vieressä ja kun nukahtaa niin hipsitään varovasti pois. Sitten jossain vaiheessa tyttö herää unesta ja tajuaa että äiti tai isi ei olekaan vieressä ja lähtee sitten etsimään… oli kello sitten kymmenen illalla tai 4.23 aamuyöllä. Eikä uni sitten tulekaan.

Uusia leluja

Viimeiset kaksi yötä on mennyt enemmän tai vähemmän valvoessa, kun Lotta on päättänyt että ei halua nukkua sitten millään. Tai haluaa äitin ja isin viereen. Ja kun sitten antaa periksi ja päästää viereen nukkumaan niin eihän se nuku vaan lauleskelee ja leikkii aamuun asti siinä sängyssä eikä itse saa nukuttua… todettu on niin monta kertaa.

Jotenkin kuvittelin että “en halua nukkua” -vaihe meni talvella ohi kun Lotta oli hieman alle 2-vuotias, mutta nythän sitä minä-vaihetta vasta esiintyykin! Joka päivä huomaa oppivansa uusia asioita lapsen kasvattamisessa, mikä tuntuu mukavalta. Kertaakaan ei oikeasti ole hermo pettänyt, vaikka välillä onkin vähän rankkoja tilanteita. Usein rupeaa naurattamaan tilanteet joissa jotain toista isää ei välttämättä naurattaisi – esimerkiksi juurikin neljän aikaan aamuyöstä kun koittaa tolkuttaa huutavalle ja potkivalle tytölle että äiti ja isi nukkuu ja sinunkin pitäisi.

Ihanat

Sitä pistää miettimään että miten kaksivuotiaan aivot ovat sellaiset, että tahto on suurempi kuin raavaalla miehellä. Se on todellista tahtojen taistelua se kun lapsi on päättänyt jotain mitä ei saisi päättää. Mutta toisaalta tämä vain kertoo siitä miten tärkeät vanhemmat lapselle ovat, miten lapsi kehittyy, kokee, tuntee.

Tänä iltana 37 minuuttiin mahtui 27 kertaa sänkyynlaittoa, huutelua ja vaatimuksia kissoista ja koirista mummoon, haliin ja syliin. Se on vaikeaa, kuin seireenien laulua kuuntelisi, kun yrittää nukuttaa tällä tekniikalla. Ei saa antaa periksi, ei saa antaa sitä halia, koska se vain ruokkii sitä käyttäytymistä kun saa haluamansa läpi. Koska mikään ei riitä. Ei silti vedä vertoja joulukuulle, jolloin sänkyynlaittoja oli mahtavat 38 kertaa.

Sitä pitää vaan olla jämpti, pitää se kuri, tiukka linja; nyt nukutaan! ei auta potkut, raivarit, huudot, kiemurtelut, nallet, vaatimukset, ei, nyt nukutaan. Pieni lapsi tarvitsee unta, eikä ole hyvä juttu jos tuon ikäinen pompottaa vanhempia :) kyllä sitä välillä “Lotta tahtoo antaa isille halin!” -ulinaa ja jälkinyyhkytystä kuunnellessa tulee isille pieni surku, mutta helpottaa kun muistaa että se kuuluu asiaan ja kasvatukseen ja että aamulla tyttö on unohtanut koko iltaisen/öisen episodin. Tärkeintä on siinä vaiheessa että tyttö oppii että sängyssä pysytään silloin kun on nukkumaanmenoaika.

Koska äiti on kuurosokea, tilattiin netistä Lotalle valjaat. Tykästyi kovin. Lisää valjaista äitin blogissa.

Goldbug Monkey 2in1 – valjaat

Lopuksi hieman huumoria:

Minulla ei ollut paljon aikaa, joten kävin vain heittämässä (en sentään kirjaimellisesti, huh…) Lotan paikan päälle. Lotta halusi antaa minulle halin lähtiessäni, ja selvästi halusi lähteä mukanani takaisin. Sanoin kuitenkin että isi lähtee äitin kanssa käymään kaupungissa, jää sinä tänne leikkimään papan ja Pomin kanssa. Kun olimme ravintolassa syömässä ja odottelemassa ruokatilausta, soitin vielä isälleni varmistaakseni että kaikki on hyvin. Lotta ei kuulemma ollut itkenyt perääni, vaan lähti leikkimään innoissaan.

Kun tulin kymmenen aikaan illalla Lottaa hakemaan, ja samalla jäin iltakahville, Lotta oli sängyssä nukkumassa pää minusta poispäin. Hän kuuli kuitenkin ääneni ja pomppasi heti pystyyn. Pieni vaikerointi-itku alkoi ja kädet suorastaan lennähtivät ojoon “isi oli ikävä, ota syliin!” -tyylisesti. Ja isi otti syliin. Lotta painoi päänsä rintaani vasten ja hali kunnolla ja pitkään. Siinä vaiheessa tajusin että ikävä oli ollut, ja varsinkin kun kuulin että Lotta oli ennen nukkumaanmenoa itkenyt tunnin ajan ja juossut vähän väliä ulko-ovea hakkaamaan. Lotta on oppinut kaipaamaan.

Kolmisen tuntia tyttö oli kuitenkin jaksanut ilman vanhempia, eikä mitään suurempia ongelmia ollut taaskaan esiintynyt. Sain taas vain hyvää palautetta tytöstä, ja Lotasta saakin olla aina ylpeä. Oikea mallilapsi, todella hyvin käyttäytyvä, kiltti kuin mikä, ja uskomattoman kaunis. Rakastan tytärtäni Lottaa ilman muuta kaikesta huolimatta. Sain isältä kyydin kotiin, kiitos iskä ♥ Lotta nuokkui jo autossa…

Kotiin päästyämme laitettiin heti yöpuku päälle. Hampaita ei tarvinnut tällä kertaa pestä ihan luvan kanssa, sillä Lotta oli niin väsynyt… päiväuniakaan tyttö ei nukkunut. Sängyssä istuessaan Lotta huomasi hyllyllään uuden lelun. Hymy levisi korviin kun Lotta sai hypistellä pakettia. Olin ostanut Lotalle myös palkkioksi eläinlelun, jossa on pyörät. Sitä Lotta innoissaan kokeili “vruum vruum” äänten kera. Ostin sen nimenomaan koska Lotalla ei ole pyörillä varustettua lelua… olen nimittäin huomannut miten hän perhekerhossa leikkii autoilla. Tai no, yksi lelu on mutta se pitää kamalaa ääntä ja Lotta haluaa nimenomaan tehdä äänet itse. Suloista.

Sanoin Lotalle kuitenkin että isi laittaa lelun piiloon, huomenna saat avata. Se kelpasi tytölle eikä syntynyt itkua lelun perään. Melkein odotin itkua, mutta ei. Kiltti tyttö… vilkutti sängystä kun vaihdettiin iltapusut, ja nukahti saman tien. Nukkuupahan nyt pitkään sitten :)

Lotallakin oli keskiviikkona tekemistä, moneenkin otteeseen. Kävi mm. äidin kanssa ostoksilla aamupäivästä (ks. edellinen postaus). Ihana päivä oli keskiviikko. Yhtä ihania pitää saada useamminkin :) öitä nuppuset.

Aiemmassa kämpässä ei ollut tilaa paljon Lotalla kylpeä. Kylpyhuone oli säälittävän pieni. Muovinen amme ei kylpyhuoneeseen mahtunut, ja eteisessä lattia tulvi sen räiskimisen jäljiltä… nyt on tilaa räiskiä kun on iso kylppäri ja hyvä amme. Lotta räiski niin että kylppärin ulkopuolellekin lensi vaahtoa. Koitti hukuttaa ankkoja koko ajan…

Päivät ovat menneet leppoisasti ja hyvin Lotan kanssa. Illalla leikin Lotan kanssa perinteistä isi-hirviö vs. lotta -leikkiä, jossa piilouduin tyynyn taakse ja möristen tulin esiin ja yritin kaapata Lotan jolloin tyttö nauroi katketakseen. Yhdeksää kohti tyttö alkoi näyttämään väsymyksen merkkejä, ja laitoin iltavellin. Syötyään vellin tyttö nukahti sängylle josta vein sen omaan sänkyyn. Helppo ilta, kuten aina. Ei tarvitse paljoa kukkua, kun tyttö menee omin päin nukkumaan nukkumaanmenoaikana (meillä se on viimeistään klo 21.30, yleisemmin tyttö nukahtaa yhdeksän ympärillä). Muutaman kerran tyttö on jopa itse kävellyt huoneeseensa, ja osoittanut sänkyään että tahtoo nukkumaan.

Joka päivä rakastun tyttäreemme aina uudestaan. Huomenna tulee vieraitakin kylään, ja pitäisi jaksaa siivota kaikki lelut pois lattioilta.

Eilen oli kontrollikäynti keskussairaalassa. Lotta innostui leikkimään leluilla, ja innokkaasti konttaili pitkin sairaalan lattiaa. Piti vähän katsoa ettei toiset pikkulapset aja traktoreillaan pienen tyttömme päälle. Tutut tyypit olivat vastassa huoneessa. Lotta aluksi hieman säikähti ja vierasti kun samassa huoneessa oli neljä vierasta ihmistä. Noin kymmenen minuutin päästä Lotta kuitenkin rauhoittui, kun huomasi että isin vieressä on turvallista.

Lotta on kehitykseltään kuulemma vuoden iässä. Osaa samat asiat mitkä vuoden ikäisen pitäisi osata. Lotta näytti muille jopa miten osaa ottaa askeleen ilman tukea. Leikki innoissaan. Tulee itsellekin aina hyvä mieli kun toinen on aina niin hymyssä suin.

Tänään päätin että alan pesemään Lotan kanssa hampaat aina ennen nukkumaanmenoa. Lotta ottikin jo hyvin mallia.

Nyt katkesi ajatus. Isiä väsyttää. Äiti saa kyllä blogata ensi kerralla.

Olen melko varma että tänäkin yönä tyttö herää itkien. Aion ottaa hänet viereemme sänkyyn, siinä on hyvä olla. Olen itsekin todella väsynyt, mutta piti tulla vielä kirjoittelemaan hieman unohtuneita perhe-/vauvakuulumisia. Aamulla taas töihin… hyvää yötä!

Voi olla myös että kyseessä on uudet taidot. Lotta on oppinut vaikka mitä. Ryömisessä ja seisomisessa Lotta on kuin vanha tekijä. Aina on pakko nousta seisomaan joka tilanteessa. Niin myös silloin kun herää kesken kaiken yöllä, tai kun leikkii lattialla. Tietenkin vielä tukea vasten, mutta minusta tuntuu että ei mene kauaa kun Lotta osaa nousta ilman tukeakin… en kuitenkaan usko että tyttö kävelee joulupukkia vastaan, vaikka sitäkin jo tässä spekuloitiin.

Monena yönä/iltana Lotta on herännyt parin tunnin jälkeen nukkumaanmenosta. Sitten pientä ei saakaan enää helposti nukkumaan… itkua ja levottomuutta jatkuu monta tuntia. No, oli jo aikakin. Lotta on silti helppo lapsi, perustyytyväinen luonteeltaan. Viimeiset 8 kuukautta ovat olleet aivan mahtavia. Nyt vasta on alkanut nämä yölliset itkut – koskaan aiemmin ei ole ollut nukkumisessa ongelmia. Mutta näitä vaiheita tulee ja menee.

Lotta on iloinen ja nauravainen aina, kunhan vaippa on kuiva, ja masu täynnä – tai edes puolitäynnä – ja nyt viime aikoina; kunhan äiti on lähellä. Arki on välillä työtä täynnä, mutta se on todella mukavaa. Itse olen nauttinut perhe-elämästä täysillä, vaikka välillä muuta ei ole ehtinytkään kuin olla vaimon ja lapsen kanssa. Mikäs sen parempaa kuin olla rakkaiden vierellä.

Yritämme jatkossa kirjoittaa useammin tänne blogiin vauva- ja perhekuulumisia. Valokuvia ja kotivideoita on otettu paljon, ja niitäkin pitäisi näyttää maailmalle. Ihka oikea videokamera pitäisi hankkia joskus tulevaisuudessa. Itseäni ainakin harmittaa, kun ei jäänyt edes valokuville kuvia lapsuudesta, saati sitten videolle. Katsotaan nyt mitä tuleman pitää. Hyvää itsenäisyyspäivän aattoa kaikille!