Pikkuisen oma päiväkirja

Heips. Joulu oli ja meni. Hmm. Mitäs. Isi on vähän hukassa nyt tämän tekstin kanssa. Tuo äiti pakottaa aina kirjoittamaan kuulumisia :-D Elikkäs. Vauvvamme sai joululahjaksi hienot pökät (3kpl) ja ihanan pehmoisen korvallisen makuupussihaalarin-mikäliene. Vauvva on potkinut ja nukkunut vuoronperään. Ja tänään äiti näki ensimmäistä kertaa masunsa aaltoilevan! harmi että vaavi on ollut ihme asennoissa ja en ole kaikkia potkuja tuntenut. Olen puhunut pikkuiselle paljon kaikenlaista kivaa ja sehän on tomerasti vastannut höpinöihini potkuilla <3 kyllä se isukkinsa äänen tuntee.

äiti puki Dippis-nallen tuohon ihanaan vauvahaalariin:

Nyt iskällä on nälkä. Iskä menee syömään >

Isukki

Tänään oli siis neuvola. Rytmi on sekaisin joten oli “vähän” tööt olo (<- typotin “olio”) taas aamulla. Lähdettiin pian taksilla neuvolaan. Neuvolatätiä odotellessa katselin muita taaperoita hymyssä suin. Tulee aina niin uskomattoman onnekas ja onnellinen olo kun tajuaa että meillekin on tulossa tuollainen söpötys – paitsi että vieläkin söpömpi.

Enhän minä muista mitä kaikkea olen miettinyt ja ajatellut. Enkä muista mistä minun piti edes kirjoittaa. Niinjoo, aivan, sehän se oli; neuvolakäynti. Vaimo teki pissanäytteen ja sitten mentiin kipinkapin yläkertaan johon hoitajamme oli muuttanut. Tällä kertaa myöskin paikalla oli kätilö-opiskelija, mutta se ei touhua haitannut. Meiltä kysyttiin vähän mietteitä ja äidiltä kysyttiin miten on jaksellut ja muuta. Laitettiin tiedot ajan tasalle. Äidin paino oli noussut reippaasti yli 90 kilon (en enää muista tarkkaa painoa).

Neuvolan jälkeen oli lääkäri alakerrassa. Ensin kysyttiin tuosta käsien pahasta puutumisesta ja vastaushan oli se mikä jo tiedettiin; kohtu painaa hermoja ja muuta ja käsien nostaminen ylös ja niiden hierominen siinä asennossa auttaa hetkittäin, mutta muuten asialle ei oikein voi mitään. Raskauden yksi ikävistä puolista. Turinoiden jälkeen oli sisätutkimus, you know, iskä ei oikein taaskaan tykännyt mutta onneksi lääkäri hoiti sen luonnollisesti rutiinilla, sehän vain tekee työtään. Kohdunsuu napakka ja hyvä ja kaikki hyvin. Lähtiessä lääkäri sanoi vielä että vauva on normaalin kokoinen ja kaikki on kunnossa ja raskaus etenee normaalisti ilman ongelmia. Jälleen helpotti kuulla vaikka tiesinkin jo ettei ole mitään hätää.

Sitten lähdettiin kotiin. Ja nyt ollaan kotona. Mitäs muuta, hmm. Viime yönä sopersin vauvalle ja pidin kättä masun päällä. Vauva tunnistaa kyllä iskän, nimittäin se potkaisi napakasti suoraan käteeni kolme kertaa. On ihanaa kun vihdoinkin tunnen kunnolla nuo tomerat potkut. Tulee niin hyvä mieli :) ei kestä kauaa kun saan jo ottaa pienokaiseni syliin. En malta odottaa.

Mutta eipä tässä. Kaikki menee hyvin. Kunpa tuo äiti vain kestäisi. Välillä on rankkaa kun käveleminen sattuu ja joka paikka on kipeänä, mutta se on sitä ah ihanaa raskautta. Eipä tarvitse enää montaa kuukautta odottaa, puoli vuotta on jo kulunut, aatelkaa. <3 izkä kuittaa!

Isukki

On kulunut liian pitkä aika viime kuulumisien päivityksestä ja tämä isukki aatteli nyt kerrankin kirjoittaa kun aikaa löytyy. Vauvanvaatteita meillä on nyt iso kasa, kiitos äitini ja siskoni. Veera-kulta on myös ostanut kaupasta tosi söpöjä nallevaatteita ja mm. helistimen ja ihanan pehmeän valkoisen nallen. Välillä tuntuu todella vaikealta odottaa sitä kun lapsi syntyy, välillä tahtoisi heti ottaa syliin ja hössöttää ja kertoa kuinka paljon rakastaakaan, mutta toistaiseksi pitää vielä puhua tuon pullean masun läpi. Ei tässä enää ole montaa kuukautta ja ensi joulu (joulukuu 2009) voidaan jo viettää pikkuisen ihanan mussukan kanssa.

Olen lauleskellut jonkin verran vauvalle nukkumaanmennessä. Kyllä se rauhoittui. Kerran taisi potkaista iskän poskea vasten, mutta muuten kuunteli oikein kiltisti. Siellä se vaan elämöi. Äityliä lohduttaa kun vauva potkii koko ajan, ainakin tietää että kaikki menee hyvin. Aamulla tuli pikkuisen huolen aihetta kun valkovuodon mukana tuli ihan vähäsen verta, mutta soitin äitille ja kun kuulin hänen suustaan että ei ole hätää ellei tule lisää niin rauhoituimme molemmat. Ei ole ollut kipuja eikä mitään muuta, varmaan vauvamme piti niin kovia bileitä masussa että raapaisi tai jotain pientä, ei pitäisi kummepaa olla :) onneksi.

Eipä tässä nyt muuta tule iskällä mieleen. Onnellisia hetkiä elämme. Katsottiin äsken joululeffa. Vauvakin oli ihan innolla mukana kun potkispotkis. Kyllä se kuulee ja tiedostaa kaikki mitä ympärillä tapahtuu :) ja se on ihanaa. Yritän muistaa kirjoittaa välillä tänne. Nyt on vain vienyt muut asiat niin mukanaan että olen unohtanut. Mutta joops. Aika kuluu :))

Isukki

Böö! Tänään oli sitten taas neuvola. Tässä hieman tietoja joita saatiin selville:

• Raskausviikot: 20+4 (rv 21)
• Äitin paino: 92kg (vk +729g, äityli vähän pyöristynyt… sanoivat pikkusen neuvolassa tuosta)
• Äitin verenpaine: 122/73
• Äitin hemoglobiini: 114 (laskenut reippaasti, ei ihme että huippasi. Määrättiin rautakuuri.)
• Vauvan syke: 155+ (kuulemma erittäin hyvä, 120 ja 170 välillä pitäisi olla muutenkin syke.)
• Äitin kohdun korkeus: 19cm
• Vauva liikkeessä!

Iskällä on jotenkin vähän hutera olo nyt jostain syystä. Tekstit pomppii silmille. /me odottaa vaavelia niin kovasti!! voi kunpa saisi jo toivottaa tervetulleeksi maailmaan :) toivottavasti äiti kestää meitä kumpaakin vielä jonkin aikaa.

Isukki

Moij. Iskä tässä töissä miettii vain vaimoaan ja pienokaistaan. Viime päivinä olen vain hymyillyt kun olen ajatellut että lapseni näyttää sitten varmasti enemmän vaimoltani. Ainakin uskon että hän saa hänen hymynsä ja hellyttävät pulloposkensa. :) mutta valitettavasti isukilla on nyt kiire töissä… piti vain vähän kertoa mietteitä kesken päivän. Heipat!

Isukki

Voi kurja kun tuolle mammalle iski taas paha olo juuri ennen nukkumaanmenoa. Sattumalta olin juuri tulossa viittomakielen kurssilta. Onneksi kerkesin kotiin lohduttamaan vaimoparkaa. Tuo höpönassu kun pelkää oksentamista ja yökkimistä. Eihän se mitään herkkua ole todellakaan. Sain kullan rauhoittumaan ja lohduttelin siinä tovin ja sain lopulta hymynkin pilkahtamaan. Siihenhän se loppui sitten. Isukilla on tämmöinen vaikutus äityliin. Sanoin että vauvvamme heittelee siellä masussa kuperkeikkoja ja testaa äitiä, mutta ei se tarkoita pahalla, se on vielä niin pikkuinen…

Laitoin väsyneen äitin nukkumaan. Siellä se vauvelikin nukkuu äidin masussa. Nyt päätin ihan huvikseni odotusbloggausta kirjoittaa. Olen viime päivinä miettinyt itseäni isänä. Olen varmasti hyvä isä, kuten tuo höpönenäkin sanoo jatkuvasti. On ihan luonnollista tulevan isän miettiä iskäasioita. “Entä jos…” -mietteet voisi jättää kyllä vähemmälle.

Kun vauva syntyy, talossa pitää olla siistiä, koko perheen kannalta. Ei pääse pöpöt iskemään tai pölyt aivastuttamaan. Aionkin pitää huolen siitä. Nykyäänkin minun piti olla huolehtivaisempi, mutta viikonlopun aikana väsytti niin paljon että annoin talon sotkeutua. Pitäisi laittaa tuo mamma hommiin (äitinikin sanoi että voitaisiin yhdessä tehdä, kuulemma raskaana on juuri sitä aikaa paljon enemmän verrattuna sitten kun vauva syntyy. Toisaalta en viitsi tuon olon takia laittaa vaimolle hommaa).

Kun vauva tulee, täytyy osata olla huolellisempi raha-asioissa. Laskut ajattelin tässä huomenna päivittää taas ja katsoa mitä tulee maksettavaksi ensi kuussa. Mutta maaliskuussa pitää olla sitäkin huolellisempi.

Olen valmis valvomaan öitä, tykkään siitä varsinkin kun on joku syy :) vauva on todella hyvä syy. Eritoten kun vaimo ei kuule. Ai että odotan kun saan pitää pienokaistani sylissäni ja tuudittaa ja leikkiä ja hössöttää. Aion olla mahdollisimman hyvä iskä ja muistan sanoa tarpeeksi usein minä rakastan sinua, aikuisikään asti.

Eipä tässä kummempia huolia ollut, päätin vain purkaa hieman tämän hetkisen odotuksen tilannetta :) hyvää yötä sinulle rakas valittu lukijamme!

Isukki