Pikkuisen oma päiväkirja

Ilmat viilenee, Lotta kasvaa. Kaikenlaista uutta on tyttö oppinutkin. Mm. pesemään hampaita itse. Alahampaaseen on tulossa vihdoin kolmas hammas, sillä pitkään on ollut vain kaksi hammasta esillä. Ylähammasrivistön tilannetta en pääse katsastaa kun tyttö näyttää kieltä heti.

Viittomisessakin ollaan edistytty. Kovasti käyttää kuvakirjoja apuna opetellessaan viittomia. Näitä tullut nyt viimepäivinä viitottua: rumpu, kitara, pelle, panda ja poro.

Lotta sai kans hienot takit viimeaikoina. Kuvat alla.

Yllä: Lontoon tuonti, Boden-verkkokaupasta.

Alla: Military look H&M:stä.

Äiti

Jopas on taas aika vierähtänyt. Lotta kasvaa ja oppii. On kyllä uskomaton tyttö, kun tahtoo kylpyynkin ihan itse. Luulin ennen että lapset karttavat vettä, mutta Lotta on ihan toista maata. Uimaan ja kylpyyn on päästävä aina. Lotta on oppinut jo hyvin kertomaan mitä haluaa, osoittamalla tai viittomalla, tai vastaamalla kysymykseen nyökkäämällä tai pudistamalla päätä. Ja ikää oli se 1 vuosi ja 4 kuukautta… fiksu ku mikä!

Aiemmassa kämpässä ei ollut tilaa paljon Lotalla kylpeä. Kylpyhuone oli säälittävän pieni. Muovinen amme ei kylpyhuoneeseen mahtunut, ja eteisessä lattia tulvi sen räiskimisen jäljiltä… nyt on tilaa räiskiä kun on iso kylppäri ja hyvä amme. Lotta räiski niin että kylppärin ulkopuolellekin lensi vaahtoa. Koitti hukuttaa ankkoja koko ajan…

Päivät ovat menneet leppoisasti ja hyvin Lotan kanssa. Illalla leikin Lotan kanssa perinteistä isi-hirviö vs. lotta -leikkiä, jossa piilouduin tyynyn taakse ja möristen tulin esiin ja yritin kaapata Lotan jolloin tyttö nauroi katketakseen. Yhdeksää kohti tyttö alkoi näyttämään väsymyksen merkkejä, ja laitoin iltavellin. Syötyään vellin tyttö nukahti sängylle josta vein sen omaan sänkyyn. Helppo ilta, kuten aina. Ei tarvitse paljoa kukkua, kun tyttö menee omin päin nukkumaan nukkumaanmenoaikana (meillä se on viimeistään klo 21.30, yleisemmin tyttö nukahtaa yhdeksän ympärillä). Muutaman kerran tyttö on jopa itse kävellyt huoneeseensa, ja osoittanut sänkyään että tahtoo nukkumaan.

Joka päivä rakastun tyttäreemme aina uudestaan. Huomenna tulee vieraitakin kylään, ja pitäisi jaksaa siivota kaikki lelut pois lattioilta.

Isukki

Lotta meni normaalisti nukkumaan siinä seitsemän ja puoli kahdeksan jälkeen, kun kannoin hänet sänkyyn (nukahti tuohon meidän sängylle tuttipullo suussa, ks. edellinen kirjoitus). Itseäni ei väsyttänyt, joten valvoin jonnekin kolmeen asti. Neljältä Lotta heräsi. Huoneesta kuului hysteeristä huutoitkua, joten menin katsomaan. Tyttö osoitti huoneen pimeää nurkkaa, ja luulin hänen haluavan siellä istuvan nallen. Kun annoin nallen, tyttö kuitenkin säikähti entistä enemmän, ja tajusin että hänhän pelkää. Reaktio oli samanlainen kuin joskus suihkussa, Lotalla nimittäin on liukastumisen pelkoa jos lattia on märkä ym. Sellaista säikähtänyttä itkua jonka kyllä tottunut isä erottaa…

En tajunnut että painajaiset ja pelot tulevat jo tässä vaiheessa niin hyvin esille. Tietenkin sitten laitettiin valot ja näytin että ei siellä mitään ole, ja että se on vain nalle. Hämärässä kun kaikki näyttää pelottavammalta. Pianhan sieltä sitten hymy tuli kun sai isin sylissä olla. Vaihdoin vaipan, ruokin, ja otin Lotan viereemme nukkumaan. Lotta kuitenkin alkoi tapaansa mukaan taas höpöttelemään kovaan ääneen ja leikkimään, keskellä yötä. Sanoin napakasti ja äänekkäästi SSSH välissä jolloin Lotta hiljeni. Hetken päästä rumba kuitenkin taas jatkui, ja vein Lotan sänkyynsä nukkumaan.

Sitten jyrähti! ja jyrähti uudelleen. Rupesi salamoimaan. Irrotin äkkiä töpselit kaikista sähkölaitteista, sammutin tietokoneet, ja menin Lotan luo. Tyttö itkee taas hysteerisenä. Rauhotin ja lohdutin. Tässä vaiheessa kello oli jotain yli viisi. Kun Lotta oli rauhallinen, menimme parvekkeelle katsomaan salamoita. Tyttöä jännitti, mutta oli rauhallinen. Selitin että ollaan täällä turvassa.

Ukkosen laannuttua vein Lotan sänkyyn. Eipä halunnutkaan. Itkuraivoparku alkoi, ja aattelin odotella. Ei nukahtanut sitten millään. Otin meidän sänkyyn taas, mutta leikkiminen alkoi. Ei suostunut nukkumaan. Tätä ruljanssia jatkui ihan tähän asti, ja kello on nyt kahdeksan. Itse en ole nukkunut silmällistäkään, eikä Lotta ole nukkunut sitten neljästä lähtien. Molemmilla karmeat silmäkuopat. Tuolla se vielä huutaa ja minä olen poikki. Olen tahtonut nukkua jo kolmesta asti mutta mitään ei ole tullut…

Onneksi tämä on tyyliin toinen tai kolmas kerta kun joutuu valvomaan yöllä. Veera nukkuu sikeästi. Onnekas kun ei kuule eikä ole tietoinen mistään… kunpa tyttö pian rauhoittuisi…

Isukki

Lotta heräsi tänään kahdeksan ja yhdeksän välissä, ja nukkui vain aamu-unet. Päivä unet jäivät siis välistä, ja kun käytiin kaupungillakin niin tyttö väsähti iltaa kohden. Iltavellin kun sai niin nukahti sen syötyään, tuttipullon ja nallen viereen… siitä sitten oli helppo taas viedä sänkyyn nukkumaan. On se vaan niin uskomaton tuo meidän pieni tyttö. ♥

(flickr)

Isukki

Ollaan kipeänä koko konkkaronkka. Lotalla on kuumetta ja pientä korvatulehdusta. Lotta kävi isin kanssa eilen lääkärissä aamulla, ja sai troppia vaivaan. Lääkettä otetaan aamuin ja illoin. On ollut unettomia öitä ja itkuisia päiviä. Isiä ja äitiä harmittaa kun ei voi helpottaa millään toisen kipua. Mutta onneksi pian lääke auttaa. Isillä on kurkku pipi. Finrexinkään ei oikein tunnu auttavan. Kyllä se tästä varmaan pikku hiljaa helpottaa. Pahin on varmasti jo ohi.

Lotan mummu tulee vissiin tänään kylään. Toinen mummi kävi jo aiemmin tuomassa tiskikoneen. Isin äidin serkku tuo myös jossain vaiheessa Lotalle lisää leluja ja vaatteita vastapalvelukseksi tietokoneen korjaamisesta. Niitä odotellessa :)

Isukki

Jopas on taas aika vierähtänyt mukavasti viimeisestä merkinnästä! On ollut enemmän ja vähemmän kiirettä. Lotta on kasvanut ihan silmissä taas, varsinkin ulkopuolisten silmin. Tyttö puhua pälpättää ja kävelee jo ihan kunnolla. Uusia sanoja ovat mm. tähti, ja kiitä (“kiitos”), joita Lotta tykkää toistella jatkuvasti. Sormella osoittelu ja höpöttely on myös tavallista arkea meillä. Nykyään kaikki on tähtiä, ja sormella osoitetaan ja kysytään “tää tähti?”, “tää tähti?”, ja isi vastaa, “ei ole tähti, se on lamppu”. Viittomia harvemmin tulee, mutta niitäkin välillä. Kerran on viittonut kukka ja lamppu. Meillä kuitenkin puhutaan enemmän kuin viitotaan… kyllä ne viittomatkin jossain vaiheessa tulee enempi käyttöön tytölläkin.

Ollaan käyty ulkosalla kiikkumassa (kuva yllä). Lotta ei oikein sillä kertaa syttynyt, mutta ei me kauaa kiikuttu. Myös läheisessä Prismassa on tullut käytyä, sillä sinne ei ole kuin parisen kilometriä bussilla tai taksilla. Lotta on jo iso tyttö, ja osaa istua itse linja-autossa. Mentiin korotetulle penkille, jotta Lotta näkisi ikkunastakin jotain. Hurjaa oli.

Eilen käytiin Tivolissa Vapun kunniaksi. Lotta kävi kilpparivaunussa (alla oleva kuva). Näytti hauskalta kun tyttöraasu meinasi nukahtaa härveliin. Vanhempia nauratti kun tyttö melkein hukkuu haalariinsa kierros kierrokselta enemmän. Isi pelkäsi koko ajan että tyttö putoaa kyydistä, tuo vaunu kun oli takana olevan vaunun lisäksi ainoa missä ei ollut sellaista tukikahvaa edessä, josta Lotta olisi voinut pitää kiinni.

Seuraavaan laitteeseen Lotta ei edes halunnut. Raasu oli niin väsynyt jo siinä vaiheessa. Se olisi ollut paljon turvallisempi laite, sellainen pienten lasten karuselli joka pyörii hitaasti ja jossa on tukevat valjaat. Saatiin lippu takaisin kun Lotta ei jaksanutkaan… loput liput menivät kilpailukojuihin, ja sainkin voitettua Lotalle kivoja uusia leluja. Mitään turhaa ei onneksi tullut matkaan. Lopuksi isi ja äiti kävivät oksennuskoneessa (kumpikaan ei onneksi oksentanut, mutta lähellä oli), samalla kun Katja katsoi väsynyttä Lottaa. Hauskaa oli säästä huolimatta!

Ylläolevassa kuvassa Lotta on ensimmäistä kertaa kaupan autokärryssä. Tykkäsi “ajaa autolla” :-) eipä tässä sen kummempaa. Lotalla on leluja vähän liikaakin, mutta se ei haittaa.

Niin ja Lotan huonetta on maalattu ja laitettu, kuvia löyty ytäältä. Ollaan muutenkin tyytyväisiä hienoon uuteen kämppäämme. Jeap. Isi kuittaa.

Isukki

Jäänyt taas vähän tämä kirjoittaminen. Lotta on oppinut paljon uutta, mm. viittomaan “hyvä”, ja vilkuttamaan entistä tehokkaammin :) tyttö kävelee myös nykyään paljon tukia pitkin, esimerkiksi sohvanvierttä. Ottanut myös jopa kaksi (2) askelta ilman tukea! Hyvä Lotta!

Eilen oli kontrollikäynti keskussairaalassa. Lotta innostui leikkimään leluilla, ja innokkaasti konttaili pitkin sairaalan lattiaa. Piti vähän katsoa ettei toiset pikkulapset aja traktoreillaan pienen tyttömme päälle. Tutut tyypit olivat vastassa huoneessa. Lotta aluksi hieman säikähti ja vierasti kun samassa huoneessa oli neljä vierasta ihmistä. Noin kymmenen minuutin päästä Lotta kuitenkin rauhoittui, kun huomasi että isin vieressä on turvallista.

Lotta on kehitykseltään kuulemma vuoden iässä. Osaa samat asiat mitkä vuoden ikäisen pitäisi osata. Lotta näytti muille jopa miten osaa ottaa askeleen ilman tukea. Leikki innoissaan. Tulee itsellekin aina hyvä mieli kun toinen on aina niin hymyssä suin.

Tänään päätin että alan pesemään Lotan kanssa hampaat aina ennen nukkumaanmenoa. Lotta ottikin jo hyvin mallia.

Nyt katkesi ajatus. Isiä väsyttää. Äiti saa kyllä blogata ensi kerralla.

Isukki

Lotalla on ollut viime päivinä äiti-isi-syli-läheisyys-vaihe, miksi sitä ikinä kutsutaankin (me isät olemme huonoja näissä). Yöllä nukkuu hirveän rauhattomasti, eikä rauhoitu muuten kuin että ottaa syliin. Viime yönä Lotta herätti isin neljä kertaa, ja aamusta kun otin tytön viereemme sänkyyn nukkumaan niin hän nukkui kuin tukki siihen asti kun lähdin töihin. Tänään/eilen Lotta ei myöskään tahtonut nukkua. Neiti melkein kiduttaa itseään kunnes on aivan rätti. Itse asiassa vasta äsken (01:05) sain hänet lopullisesti nukahtamaan – Lotta oli sylissäni niin pitkään kunnes nukahti syliin. Siitä sitten oli helppo viedä sänkyyn.

Olen melko varma että tänäkin yönä tyttö herää itkien. Aion ottaa hänet viereemme sänkyyn, siinä on hyvä olla. Olen itsekin todella väsynyt, mutta piti tulla vielä kirjoittelemaan hieman unohtuneita perhe-/vauvakuulumisia. Aamulla taas töihin… hyvää yötä!

Isukki

Tänään käytiin mamman kanssa kahdestaan ulkona. Oltiin poissa ilta viidestä ilta yhteentoista (17-23). Lotan vakkarihoitaja Heli tarjoutui tulemaan Lotan kaveriksi. Kävimme Amarillossa syömässä mahamme täyteen, jonka jälkeen menimme elokuviin katsomaan elokuvan “Pilvilinna joka romahti”. Kun tulimme kotiin, Lotta ei ollut vielä nukahtanut. Seisoi sängynsä pielessä ja vilkutti! Lotta on myös oppinut ihan näinä päivinä sanomaan tuut tuut. Maailman ihanin söpöin suloisin kaunein tyttö meillä. En tiedä ketään niin kaunista tyttölasta kuin meidän oma Lotta Iines. Kyllä on meitä siunattu.

Isi on tyhmä ja laiska eikä jaksa kirjoittaa nyt enempää kuulumisia. Äidin pitäisi kirjoittaa seuraavalla kerralla. Joulu meni hyvin Kajaanissa, ja uuden vuoden äiti oli Lotan ja Helin kanssa kotona sillä välin kun isi oli kavereidensa kanssa. Isi ehti tulla kotiin juuri kun vuosi vaihtui. Hyvää uutta vuotta 2010!

Tässä vielä tuore kuva Lotasta joka on otettu ihan viime päivinä:

Isukki

Lotta on viime tiistaista asti nukkunut hirveän levottomasti, ja itkenyt muutenkin tavallista enemmän. Itse epäilen hammassärkyä, sekä sitä että nyt on äitivaihe menossa. Jos äiti ei ole näkyvissä, alkaa itku. Isinkään lohdutus ei aina riitä, vaan äitin täytyy olla parin metrin säteellä, mutta mieluiten äitin sylissä. Tänäänkin Lotta nukahti äitin syliin kun katsottiin elokuvaa. Äiti sai laitettua Lotan sänkyyn nukkumaan, mutta heti kun leffa loppui ja tuli hiljaista, Lotta heräsi.

Voi olla myös että kyseessä on uudet taidot. Lotta on oppinut vaikka mitä. Ryömisessä ja seisomisessa Lotta on kuin vanha tekijä. Aina on pakko nousta seisomaan joka tilanteessa. Niin myös silloin kun herää kesken kaiken yöllä, tai kun leikkii lattialla. Tietenkin vielä tukea vasten, mutta minusta tuntuu että ei mene kauaa kun Lotta osaa nousta ilman tukeakin… en kuitenkaan usko että tyttö kävelee joulupukkia vastaan, vaikka sitäkin jo tässä spekuloitiin.

Monena yönä/iltana Lotta on herännyt parin tunnin jälkeen nukkumaanmenosta. Sitten pientä ei saakaan enää helposti nukkumaan… itkua ja levottomuutta jatkuu monta tuntia. No, oli jo aikakin. Lotta on silti helppo lapsi, perustyytyväinen luonteeltaan. Viimeiset 8 kuukautta ovat olleet aivan mahtavia. Nyt vasta on alkanut nämä yölliset itkut – koskaan aiemmin ei ole ollut nukkumisessa ongelmia. Mutta näitä vaiheita tulee ja menee.

Lotta on iloinen ja nauravainen aina, kunhan vaippa on kuiva, ja masu täynnä – tai edes puolitäynnä – ja nyt viime aikoina; kunhan äiti on lähellä. Arki on välillä työtä täynnä, mutta se on todella mukavaa. Itse olen nauttinut perhe-elämästä täysillä, vaikka välillä muuta ei ole ehtinytkään kuin olla vaimon ja lapsen kanssa. Mikäs sen parempaa kuin olla rakkaiden vierellä.

Yritämme jatkossa kirjoittaa useammin tänne blogiin vauva- ja perhekuulumisia. Valokuvia ja kotivideoita on otettu paljon, ja niitäkin pitäisi näyttää maailmalle. Ihka oikea videokamera pitäisi hankkia joskus tulevaisuudessa. Itseäni ainakin harmittaa, kun ei jäänyt edes valokuville kuvia lapsuudesta, saati sitten videolle. Katsotaan nyt mitä tuleman pitää. Hyvää itsenäisyyspäivän aattoa kaikille!

Isukki