Okei, unohda nuo kaikki aiemmat “ohjeeni”. Niissä mentiin lapsen ehdoilla. Annoin tytön manipuloida itseäni. Ehdottomasti paras tapa on vanha tuttu tyyli, jonka häpeäkseni unohdin alle vuodessa… ja se kuuluu näin:

Älä nukuta syliin, odota sängyn vieressä, silitä päätä jotta nukahtaa tai lähde siihen loputtomaan “vielä yksi hali/pusu/iltasatu/vesilasi/iltapala/pisu/maito…” noidankehään, ei se lapsi silloin nuku. Sen olen minäkin jo oppinut. Lapselle pitää opettaa että omassa sängyssä nukutaan ja vielä parempi jos jossain vaiheessa tajuaa että siinä on hyvä nukkua. Näin vanhemmatkin saavat nukkua vierekkäin.

Toivottavasti tämä ikävaihe loppuu pian. Tiedän että se on ikävaihe, koska Lotta on aina nukkunut hyvin (puolitoistavuotiskehitystä lukuunottamatta, mutta sitäkin jatkui vain muutaman päivän).

Tänä yönä ja ensi yönä nukutaan hyvin, jos tämä toimii! Onneksi lapsia voi ohjelmoida.

Tyttö vietti joululomaa mummolassa, muutaman päivän myös ilman vanhempia. Siellä ei ollut mitään ongelmia nukkumisen kanssa. Tosin sänky siellä on syvä retkisänky, josta kolmevuotiaskaan ei osaa kavuta pois. Lisäksi mummolle ei uskalleta sanoa vastaan.

Kotona on ollut viime aikoina hullunmylly päällä joka ilta. Tämä ilta on ollut kaikista hermoja repivin. Sentään pidin pintani 73 kertaan asti. Koko nukuttamisprosessissa on mennyt noin tunti. Kirjoitan tätä puhelimellani samalla kun katson että Lotta nukahtaa. Istun hänen sängyllään. Tämä on se vihonviimeinen keino, jos ei uudelleen sänkyyn vieminen tepsi. Sataa kertaa en halua rampata.

Kyllä se aika raastavaa on kuunnella huutoja kuten “isi älä jätä minua tänne pimeään”, “odota isi kulta” ja “tule takaisin Lotan viereen kultainen isi” ja niin edelleen. Mutta pidin pintani ja laitoin säntillisesti takaisin sänkyyn ja isällisesti 10 laiton välein kerroin että nyt nukutaan jotta huomenna jaksetaan ja että ei ole mitään hätää ja isi ja äitikin nukkuu omassa sängyssään jne jne. Vaan ei auttanut mikään tällä kertaa. Protestoi jopa niin että heitti peitot ja tyynyt lattialle ja sitten juoksi taas pois sängystä. Protestoimisen myötä tiesin että ainakaan pelosta ei ole kyse, vaikka niin pari kertaa väitti.

Mutta kyllä on tyttö alkanut tiedostamaan asioita. Mahastani kuului kuplintaa ja tyttö kuiskasi “mikä tuo ääni on?”. Piti vakuuttaa että isin maha se vain on. “Niinkö?”, kuului vastaus, kuten nykyään tavallista.

Jaa miksi ei voi nukkua äitin ja isin vieressä? Koska siitä tulee herkästi tapa. Lisäksi kaikki nukutaan sitten huonosti ja pätkissä, koska Lotta liikkuu unissaan eri tavalla kuin me aikuiset. Joskus olen herännyt tytön varvas suussani. Tyttö nukkuu silloin myös itse huonommin. Eräänä aamuna jopa itse heräsi ja sanoi “isi vie mut omaan sänkyyn nukkumaan”, jossa nukkui loppuaamun ongelmitta…

Nyt taisi nukahtaa, kun sen verran käy tuhinaa eikä herännyt vaikka vaihdoin istuma-asentoa. Nyt hiljaa pois ja toivotaan ettei herää yöllä ainakaan siten että on sama rundi tiedossa. Ehkä tämä tästä. Alle kolmevuotias osaa olla oikukas. Nyt kyllä palkitsen itseni vaikka elokuvalla.

Touhua ja tekemistä on riittänyt niinkin paljon että nyt on vaikeuksia muistella mitä koko ajalta huhtikuusta tähän päivään onkaan touhuttu. Lottahan on nykyään kaksi ja puoli vuotta vanha. Kyllä se aika vaan rientää.

Lotan "hämähäkki"

On ulkoiltu, pelailtu mölkkyä, oltu maalla, leikitty, vaikka mitä. Vappuaaton Lotta oli mummolassa maalla, vappupäivänä käytiin perheen voimin tivolissa. Vähän kylmä vappu oli, mutta se ei menoa haitannut.

Vappuiloa

Ensi viikonloppuna on reissu Särkänniemeen. Uimisreissukin on vielä tekemättä. 23. kesäkuuta isi lähti Nummirockiin kolmeksi yöksi töihin ja kova ikävähän silloin tuli… Lotta ja äiti olivat osan aikaa maalla rentoutumassa.

Hoplopista tulossa innokkaana

Viime aikoina Lotta vähän sairastui tai vilustui, ainakin köhää on ja nenä vuotaa. Joka tapauksessa, yöt ovat olleet hankalia, Lotta kun ei meinaa pysyä sängyssään. Viime aikoina on nukutettu istumalla sängyn vieressä, mikä tuntuu nyt jälkeenpäin virheeltä, sillä tyttö on tuntunut oppivan että saa tahtonsa läpi. Perinteiseksi lausahdukseksi nukkumaan mentäessä on tullut “ei halua nukkumaan”, “ei nukuta” tai kun saa suostuteltua vihdoinkin niin “äiti istuu!”. Eli istumista sängyn vieressä ja kun nukahtaa niin hipsitään varovasti pois. Sitten jossain vaiheessa tyttö herää unesta ja tajuaa että äiti tai isi ei olekaan vieressä ja lähtee sitten etsimään… oli kello sitten kymmenen illalla tai 4.23 aamuyöllä. Eikä uni sitten tulekaan.

Uusia leluja

Viimeiset kaksi yötä on mennyt enemmän tai vähemmän valvoessa, kun Lotta on päättänyt että ei halua nukkua sitten millään. Tai haluaa äitin ja isin viereen. Ja kun sitten antaa periksi ja päästää viereen nukkumaan niin eihän se nuku vaan lauleskelee ja leikkii aamuun asti siinä sängyssä eikä itse saa nukuttua… todettu on niin monta kertaa.

Jotenkin kuvittelin että “en halua nukkua” -vaihe meni talvella ohi kun Lotta oli hieman alle 2-vuotias, mutta nythän sitä minä-vaihetta vasta esiintyykin! Joka päivä huomaa oppivansa uusia asioita lapsen kasvattamisessa, mikä tuntuu mukavalta. Kertaakaan ei oikeasti ole hermo pettänyt, vaikka välillä onkin vähän rankkoja tilanteita. Usein rupeaa naurattamaan tilanteet joissa jotain toista isää ei välttämättä naurattaisi – esimerkiksi juurikin neljän aikaan aamuyöstä kun koittaa tolkuttaa huutavalle ja potkivalle tytölle että äiti ja isi nukkuu ja sinunkin pitäisi.

Ihanat

Sitä pistää miettimään että miten kaksivuotiaan aivot ovat sellaiset, että tahto on suurempi kuin raavaalla miehellä. Se on todellista tahtojen taistelua se kun lapsi on päättänyt jotain mitä ei saisi päättää. Mutta toisaalta tämä vain kertoo siitä miten tärkeät vanhemmat lapselle ovat, miten lapsi kehittyy, kokee, tuntee.

Tänä iltana 37 minuuttiin mahtui 27 kertaa sänkyynlaittoa, huutelua ja vaatimuksia kissoista ja koirista mummoon, haliin ja syliin. Se on vaikeaa, kuin seireenien laulua kuuntelisi, kun yrittää nukuttaa tällä tekniikalla. Ei saa antaa periksi, ei saa antaa sitä halia, koska se vain ruokkii sitä käyttäytymistä kun saa haluamansa läpi. Koska mikään ei riitä. Ei silti vedä vertoja joulukuulle, jolloin sänkyynlaittoja oli mahtavat 38 kertaa.

Sitä pitää vaan olla jämpti, pitää se kuri, tiukka linja; nyt nukutaan! ei auta potkut, raivarit, huudot, kiemurtelut, nallet, vaatimukset, ei, nyt nukutaan. Pieni lapsi tarvitsee unta, eikä ole hyvä juttu jos tuon ikäinen pompottaa vanhempia :) kyllä sitä välillä “Lotta tahtoo antaa isille halin!” -ulinaa ja jälkinyyhkytystä kuunnellessa tulee isille pieni surku, mutta helpottaa kun muistaa että se kuuluu asiaan ja kasvatukseen ja että aamulla tyttö on unohtanut koko iltaisen/öisen episodin. Tärkeintä on siinä vaiheessa että tyttö oppii että sängyssä pysytään silloin kun on nukkumaanmenoaika.

Koska äiti on kuurosokea, tilattiin netistä Lotalle valjaat. Tykästyi kovin. Lisää valjaista äitin blogissa.

Goldbug Monkey 2in1 – valjaat

Lopuksi hieman huumoria:

Prinsessakakku tilattiin Wilhelmiinan Konditoriasta vaaleanpunaisena. Metsästettiin pitkään kakkosen muotoista kynttilää, jonka löysimme lopulta Citymarketista. Lotta yritti kovasti puhaltaa kynttilää, mutta lopulta mummi puhalsi sen. Isi ei kerinnyt saada tapahtumaa videolle, mutta mummi kerkesi kuvata. Pitää pyytää häneltä video jossain välissä.

Viikonloppu oli liiankin kiva ja tuntuu oudolta palata arkeen. Lotta meni tänä aamuna päiväkotiin innolla rallattaen “mennään päiväkotiin!” -hokemaa, kuravaatteissa tepasteli reippaasti kun veimme molemmat hänet sinne. Isillä on vielä kurkku kipeä ja lääkäriaika on vasta myöhemmin, joten pääsimme molemmat viemään. ps. Tiedoksi, sängystä pomppiminen oli selvästi ikään liittyvä vaihe ja kyseiset levottomuudet ovat loppuneet kokonaan aikaa sitten.

Lotta bussissa äitin ja lelukoiran kanssa.

Pottailua on yritetty aiemminkin aloitella, mutta tyttö ei ollut halukas istumaan potalla. Ajan kanssa pikkuhiljaa alkoi istua potalla enemmän ja enemmän, mutta pissa tai kakki ei vain tullut. Tänään se sitten onnistui kotona. Viimekerralla tyttö pissasi pottaan päiväkodissa. Jotain edistystä on tapahtunut.

Seuraavaksi laitettiin vaippa ja harjattiin hampaat. Hampaiden harjaus sujui tänään yllättävän helposti. Sillä viimepäivinä Lotta on protestoinut hampaiden pesun aikana ja huutoa kuului varmaan ulos asti.

Seuraavaksi oli vielä vaatteet ja aamupala. Aamupalaksi äiti oli laittanut puuroa ja maitoa. Kauaa ei Lotta ehtinyt syödä, kun piti alkaa valmistautumaan päiväkotiin lähtöä varten. Kiire tuli.

Ulkona mittari näytti -27 astetta pakkasta. Joten tänään laitettiin tavallista enemmän vaatetusta haalarin alle. Villasukkia ja tuplalapasia myöten.

Ulko-ovella tuli pienoinen ongelma vastaan. Pakettiauto oli parkkeerattu niin että rattailla ei päässyt ohi. Äiti joutui kantamaan Lotan auton toiseen päähän odottamaan sillä välin kun sai nostettua rattaat lumihangen ylitse. Huhhuh! Lopulta pääsimme päiväkotiin asti.

Lotta on ollut kipeä melkein koko viikon ja oli tällä viikolla kaksi päivää poissa päiväkodista. Kipeänä hän pärjäsi hyvin myös, vaikka välillä yskitti ja nenä vuotaa koko ajan. Nyt tuntuu hieman hellittävän ja Lotta saa jopa yölläkin nukuttua. Kurkkua kutittaa silti syödessä, nytkin leipää mutustaa ja räknää kun ei yskä meinaa loppua. Varmasti harmittaa. Kuuluu asiaan että on hieman väsyneempi ja itkuisempi. Tosin aiemmin viikolla oli vielä väsyneempi, ja torkkui pitkin päivää.

Tänäänkin otettiin rennosti. Televisiosta tulee Aristokatit ja Lotta katsoo sitä peiton alla sohvalta. Kissa O’Malley sanoi herttuatar-kissaa kauniisti, ja Lotta huudahti “Söpö!” samalla kun viittoi saman. Jos nenä vuotaa tai räkää niin huutaa “isi, nenä!” tai “niistää”. Osaa jo hyvin kertoa myös mitä haluaa, jo monella sanalla, samalla kun viittoo saman. Puhetta ja sanoja ja varsinkin ymmärrystä tulee päivä päivältä lisää, ja vauvapuhe alkaa vähenemään. Päiväkodissa sanottiin että Lotta puhuu 2009-syntyneistä eniten, vaikka on vasta 1 vuotta ja 10 kuukautta. Isin ja äitin oma älypää ♥

Tänään on ollut itkupäivä, ja Aristokatit loppuivat äsken joten taas itketään… nenä tukossa ja kurkkua kutittaa eikä ruoka maita = ei ole tietenkään kivaa. Paranemisiin!

Lotta löhöö

ps. Sänkyynlaitot ovat vähentyneet, mutta silti menee yleensä ainakin 2-10 kertaa ennen kuin pysyy sängyssään…

Tiistaina se sitten näköjään alkoi. Sama touhu jatkunut joka ilta ja yö, vaikka flunssa alkaa olla jo ohi. Nukkumaan on menty normaalisti ihan samoilla rutiineilla kuin aikaisemminkin, mutta tyttö ei vain pysy sängyssään. On syöty hyvin jne.

Tiistai-keskiviikkoyön jälkeen on täytynyt jäädä silittämään tai vahtimaan viereen tytön nukahtamista, ja hissun hiljaa hiipiä pois. Siten Lotta nukkuu, mutta tämän lisäksi aamuyöstä herännyt vähän ennen viittä, ja sama rumba… täytyy olla vieressä varmasti niin pitkään kun tyttö nukahtaa, eikä sekään välttämättä auta, sillä heti kun Lotta herää tai havahtuu että en ole siinä, kipittää hän äidin ja isin sänkyyn joko itkien ikävää tai leikkimieli päällä. Kokeilin huvikseni yksi ilta kuinka monta kertaa pitää viedä takaisin sänkyyn, ja meni noin 60 kertaa jonka jälkeen luovutin ja annoin kukkua. Jossain vaiheessa sitten väsähti lopullisesti, mutta kello oli jo paljon ja aika henkisesti rikki sitä itsekin oli…

Viime yönä kun Lotta heräsi vähän ennen viittä en saanut häntä nukkumaan ollenkaan, joten otin suosiolla tyynyn ja peiton, laitoin tv:n yövisailut päälle ja menin sohvalle torkkumaan samalla kun annoin tytön leikkiä. Seitsemän jälkeen kokeilin uudestaan, ja luovutin noin 10:n kerran jälkeen jolloin laitoin hänet äidin ja isän viereen nukkumaan johon hän onneksi nukahti (yleensä ei koskaan). Nukuimme 2h jonka jälkeen äiti heräsi ja iskä keräsi jouluaaton kunniaksi univelat pois ja nukkui melkein kahteentoista. Yksi parhaista joululahjoista.

Tänään olimme joulua viettämässä isäni eli Lotan papan luona. Tyttö oli iloinen koko päivän, ei malttanut nukkua päiväunia, ja nukahti autossa matkalla kotiin. Torkkui muutaman minuutin ja sitten kotiin päästyämme aloitettiin iltatoimet, vaipan vaihdot, iltapuku, iltapala ja hampaiden pesu… aina aiemmin varsinkin tässä vaiheessa nukuttaminen on ollut todella helppoa! Ei tarvinnut kuin laittaa sänkyyn, antaa iltapusu, sanoa hyvää yötä, vilkuttaa heippa, ja tyttö on unten mailla. Mutta nyt vaikka näkee selvästi että pieni on tuhatväsy niin silti uhmataan ja valvotaan vaikka maailman ääriin! Tuntuu ettei MIKÄÄN auta. Ei MIKÄÄN. Ei edes tunnetut konstit, lämpimät maidot/vellit, iltasadut, tuutulaulut, vieressä olemiset, silittämiset, ei. Aina sieltä sängystä tepastellaan makkariin vaikka talo olisi pimeänä, vaikka kaikki muut nukkuisivat, vaikka olisi hiirenhiljaista, vaikka kaikki on hyvin…

Kun googlasin tänään aiheesta lisää tietoa, törmäsin mm. artikkeleihin: Suomi24: “Kun lapsi ei nuku”, Kaksplus: “Miksi taapero ei nuku”, Kaksplus: “Taapero ei nuku! Kuuluuko uhmaan?”, ja täytyy sanoa että ihan samanlaisia fiiliksiä muillakin samanikäisillä lapsilla.

Suomi24:n artikkelissa sanova äiti on oikeassa siitä että joka paikassa annetaan ristiriitaista tietoa että mikä olisi oikea ratkaisu. Tässä mm. kato telkkaria -nimimerkillä kommentoiva “asiantuntija”:

Tämä ongelma on selvitetty lähes jokaisessa lasten kasvatusta/ongelmakäyttäytymistä käsittelevässä ohjelmassa. Ja täälläkin ainakin 50 kertaa.

Lapsi omaan sänkyyn, toivota hyvät yöt, sammuta valot ja jää lattialle istumaan. Jos ja kun tenava pyrkii sängystä pois nosta takaisin. Tässä vaiheessa ei mitään hyssyttelyjä tai puhetta. Sitähän se lapsi juuri haluaa! Eli ääneti lapsi takas sänkyyn. Tämä toistetaan vaikka 100 kertaa, kunnes lapselle menee perille, ettei sängystä pois tulemisella saakkaan enää lisää huomiota kuten ennen. Veikkaan että kahdessa illassa homma on hoidettu, jos itse kykenet olemaan hiljaa.

Voi kuule, tuttua juttua. Mennyt ihan hyvin, ja toistettu tosiaan se 100 kertaa, ylikin. Mutta jokaisella varmasti alkaa pää hajoamaan sen parin sadan kerran jälkeen. Plus se että lapsi herää vielä yöllä ja sitten sama rumba. Ehkä jossain vaiheessa helpottuu, mutta tämä on aika hirveää :-D ehkä tuo Lotan 1v 9kk helppous nyt tasaantuu sillä että ollaan niin hankalia.

Sänkyyn vielä mieluisimmat unilelut ja pesämäinen rakenne.

Kuulunut meillä rutiiniin.

Tuntuu että monessa paikkaa annetaan ne samat ohjeet, ja ohjeiden antajat pitävät apua hakevia ihan tyhminä. Toinenkin asia on totta, nimittäin se että lapset ovat yksilöitä.

Tuntuu ettei nukuttaminen edes kannata tässä vaiheessa. Selvästi ikään liittyvä juttu. Antaa valvoa kunnes nukahtaa pystyyn. Ehkä oudointa on kuitenkin se, että Lotta melkein nukahtaakin pystyyn, mutta ei silti halua nukkua. Eli selvästi protesti päällä, ja on pakko koetella vanhempia.

Ehkä tästä jotain opimme. Lotan äiti on “onnekas” kun ei kuule eikä näe, eli saa nukkua yönsä rauhassa eikä tarvitse olla nukuttajan roolissa kun ei näe pimeässä. Kyllä tämä hevi-isä kestää kuin kivi, mutta rankkaa on tuon pienen jättiläistahdon kanssa välillä…

Lotta on pienestä pitäen opetettu nukkumaan itsenäisesti. Vastasyntyneestä asti Lotta on nukkunut omassa kehdossa/sängyssä onnistuneesti täysimittaisia öitä. Kuten jo sanoin, koskaan, ei koskaan ole ollut uniongelmia.

Nyt kun Lotta on kuitenkin oppinut vaikka mitä niin opittua on myös ovien avaaminen ovenkahvaa kääntämällä, ylettäen varpasillaan. Lotta on myös nyt flunssassa, ja etenkin viime öinä on heräilty. Kun tyttö herää, ensimmäisenä nousee sängystä, avaa oman huoneen oven, avaa meidän makuuhuoneen oven, kiipeää sänkyyn ja herättää joko minut tai molemmat. Toissa yönä Lotta herätti kahden aikaan yöllä, ja luulin aamun jo koittaneen. Melkein aloitimme jo aamutoimet kun ihmettelin onko keittiön kello pysähtynyt. Mutta olikin vasta yö, ja passitin tiukasti tytön uudestaan petiin. Loppuyö sujui vähän rauhallisemmin.

Mutta tämän päivän nukkumaanmeno….. huh huh. Tällaista ei ole vielä ennen koettu. Tämä taapero ei vain pysy sängyssään! Ainakin 30 kertaa nyt yritetty laittaa uudestaan, lelukavereita viereen, iltapusuja, haleja, mutta ei! Ei niin mikään enää auta. Ja kun pitäisi molempien vielä jaksaa huomenna, minun töissä ja emännän kotona Lotan kanssa.

Olen aloittanut työrupeaman, ja varsinkin eilen oli pitkä työpäivä enkä ehtinyt nähdä Lottaa ollenkaan ennen nukkumaanmenoa. Olin töissä kahdeksasta kahdeksaan. Tänään pääsin hieman aiemmin kotiin, jo puoli kuudeksi, joten jäi aikaa leikkiä Lotankin kanssa. Nukkumaanmenoaika lähestyi, ja oltiin yhä leikkien vauhdissa. Lotta nauraa kikatti minulle kun leikimme lentskaria ja vaikka mitä. Sitten pitikin valmistautua iltapesulle vähän kuin lennosta. Kun tuossa googlailin apua “taapero ei suostu nukkumaan” ja muilla vastaavilla hakusanoilla niin tuli tällainen ihmettely vastaan:

Yksi asia, mikä on joskus pistänyt silmään nukuttamisessa on se, että lasten kanssa leikitään, pelleillään, remutaan kovaäänisesti ja riehutaan ihan viime minuuteille asti ja sitten viedään muksu makuuhuoneeseen ja ihmetellään, että kuinka se ei nuku. Ei tietenkään nuku! Lapset, ihan niin kuin aikuisetkin, tarvitsevat aikaa rauhoittua nukkumaan. Meillä ruvetaan tavallisina arki-iltoina jo tuntia ennen nukkumaanmenoa rauhoittumaan: Valoja himmennetään, lelut kerätään pois, lapset vaihtavat yövaatteet ylleen, iltapala syödään kaikessa rauhassa, käydään iltapesulla – kaikki rauhallisesti ja ikään kuin uneen valmistellen. Kyllä uni yleensä tulee näillä konsteilla helposti, jos ei sitten ole jotakin erityistä, esim. sairautta, ylimääräistä jännitystä tms.

Kaksosten äiti ja terkkari via

Hyvinkin totta… myönnän virheeni, mutta en eilen saanut olla Lotan kanssa yhtään joten nyt kaipasin vähän pidempään… ja tyypillisesti leikin Lotan kanssa hyppyytys ja heilumisleikkejä, juuri sellasia “remuamisia” mitä isien kanssa tehdään. Jokaisena muuna iltana on selkeät rutiinit, valot himmennellään, ja lelut keräillään jne. Tänään kaikki meni jotenkin pieleen. Unohtui myös iltavelli antaa, tosin Lotta söi suhteellisen tukevasti vähän kaikkea illallisella, kuten mekin.

Toisaalta on outoa että homma menisi yhdestä laakista plöperiksi. Lotan kun on tähän asti tarvinnut vain laittaa sänkyynsä, ja sinne se 10 minuutin sisällä itsekseen nukahtaa. Kuten aina. Paitsi tänään.

No, päätimme myös sitten itsekin mennä nukkumaan, jos tyttö sitten tajuaisi. Toisaalta uskon hänen sen tajuavan, mutta hän ei vain halua nukkua. Haluaa mieluummin leikkiä. Kun sammutimme makuuhuoneenkin valon, Lotta silti jokainen kerta tuli sänkyymme läpsimään ja taputtelemaan. Kun tiukasti käskytti takaisin nukkumaan niin rupesi hieman itkemään, jonka jälkeen jatkoi taas omia leikkejään ja veti meitä leikkeihin mukaan. Ja taas sama rumba, nukkumaanlaitot ja selittelyt että kun nyt on yö, isi ja äitikin nukkuu, Lottakin nukkuu, omassa sängyssään, kuten aina ennenkin…

Mutta sieltä se aina tupsahti. Kolmattakymmenettä kertaa. Neljättäkymmenettä kertaa. Pitkään on jo silmätkin lupsattaneet, ja hierottu unihiekat ja haukotukset haukoteltu, mutta aina sama juttu: Tyttö ei pysy sängyssään. Vaikka talo on pimeänä niin aina sieltä tepsutellaan!

Vellin annoin tuossa vähän myöhässä vähän ennen puoli yhtätoista, ja hän itkuhuusi ja pyöritti päätään huutaen “ei ei ei ei”, joten sanoin että “velli on tuossa”, asetin sen hänen eteensä ja siitä hän sen hetken päästä joi. Tästä tajusin että nyt on selvä uhmavaihe päällä, vaikka hän ei sitä näkyvästi näytäkään. Lotta kun on sellainen kiltti että usein ei huudeta rumasti, vaan hymyillään ja ollaan söpöjä. Niin tässäkin tapauksessa, sängystä pompsailtiin eikä suostuttu nukkumaan mutta hyvin vähän jos ollenkaan oli mitään itkua, huutamista, tai mutristelua. Enemmänkin juuri sellaista “kivaa! leikitään vaikka on yö! en halua nukkua koska valvominen on kivaa!” -tyyppistä “protestia”… siksi se olikin niin vaikea tunnistaa.

Lotan nukkumaanmenoaika on 20.00-21.00, useimmiten niin että iltatoimet (iltavelli, iltapyjama, ja hampaiden pesu) ja nukkumaan rauhoittumiset (lelujen keräily, valojen sammuttaminen, ym) tehdään välillä 20.00-20.30 ja viimeistään 21.00 ollaan nukahdettu. Nyt kello on 22.34, ja taisi tyttö vihdoinkin nukahtaa.

Halusin jakaa tämän koska (1) tämä on meille uutta ja uskomatonta, (2) tästä saattaa hyvinkin olla hyötyä muille googlettajaisille, ja -äideille.

Niin se vain on että helppokin lapsi voi olla joskus vähän kinkkisempi tapaus! Tässä oli jo haastetta, mutta haaste taitaa olla nyt voitettu! Hyvää yötä (…jos vihdoinkin)!

Edit: 22:46, jep… Lotta nukahti viimein!

Ettei vaan peppu kastu. Eipä neiti kuunnellut taaskaan äitiä. Kurahousuja ei kaapissa ole vieläkään (Piti ostaa jo ajat sitten mutta mutta….). Kauppareissumme etenee niin hitaasti. Sitten alkoi näkyä kieli keskellä naamaa. Kts. kuva alla:

:P

Joo eiköhän nyt sitten päästä vähä etiäpäin… Hyvä olla rattaat mukana sillä neiti heittäytyy pelleksi välillä. Ehkä joku 30min meni ennekun päästiin pihalta pois. Kaupan jälkeen tsillaillaan kotona sohvalla ja katotaan Pikku Kakkosta! Isin viekkuun siispä tie käy.