Pikkuisen oma päiväkirja

Pienokaisemme on nyt nukkunut nyt kohta toista tuntia. Äitkin väsähti. Kerrankin näin päin, sillä yleensä minä olen se joka nukkuu vauvan kanssa päivällä. Meillä on jakautunut roolit siten että minä yökukkujana hoidan lasta yöllä, ja vaimo hoitaa lasta aamukuudesta eteenpäin jolloin minä olen viimeistään nukkumassa. Usein tulee valvottua kahteen ja myöhempään, jolloin vauva kerkiää herätä, sitten menen nukkumaan samaan aikaan kun vauvakin nukahtaa.

Tämä järjestely on osoittautunut toimivaksi. On paljon parempi että kumpikin saa nukuttua yhtäjaksoisesti kuin että molemmat heräävät aina kun toinen nousee syöttämään vauvaa. Ja tässä on vielä tuo mamman kuuloelementtikin, kun hän ei ilman kojetta vauvan itkua kuule. Tärinällä toimiva itkuhälytin pitää jossain vaiheessa hankkia, mutta vielä sitä ei ole tarvittu kun isä on ollut niin hyvä itkuhälytin.

Pikkuinen on erittäin kiltti, ja tulee toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Näin ollen olemmekin miettineet jos joskus lähdetään viihteelle niin kutsumme kylään jonkun lastenhoitotaustaisen kaverimme hoitamaan tuota neitiä. Ja tosiaan, neiti hän onkin, nimittäin jos vaippa on vähänkin märkänä niin hän kyllä ilmoittaa omalla tavallaan. Itse olen niin keskittynyt isätehtävään että tarkistan ja vaihdan vaipan vähän liiankin usein, joskus myös silloin kun siellä ei mitään ole… säilyypähän paikat hygieenisenä.

Isukki

Pikkuisen blogi on nyt avoinna koko maailmalle. Ainainen kirjautuminen koettiin rasittavaksi ja oikeastaan hyödyttömäksi. Ei täällä mitään (enää) niin salaista ole etteikö voisi kaikille kertoa. Jospa nyt saisimme sitten kipinän tähän bloggaamiseenkin taas, nyt vauvan synnyttyä.

Tein sivulle pieniä ulkoasupäivityksiä, ja joitakin viilauksia. Päivityksiä tulee vielä lisää. Yritän tuunata sivua vähän nykyaikaan… kommentointi on kaikille auki, ja sitä saa vapaasti testata. Toivottavasti viihdyt.

Isukki

Neuvolassa tänään käyty. Semmone reissu. Suluissa sairaalan lähtöpäivänä oisko muutaman päivän ikäisenä. Ikää neidillä on nyt tosiaankin sen 3 viikkoa ja 2 päivää. Ja tämmöstä sieltä sanottiin ny sitten:

Paino 4250g (3940g)
Pituus 54,5cm (53,2cm)
Pipo 37cm (34,5cm)

Terhakka, suloinen vauva. Paino nousee hyvin. Imetyksen lisänä NAN+Jekovit. Iho kunnossa. Jäntevä olemus. Katsekontaktia hakee.

Seuraava neuvola onkin kahden viikon päästä ja silloin puhutaan näistä rokotuksista. Otamme varmaan tuon rotavirus-rokotteen.

Äiti

Oho, onpas unohtunut bloggaaminen tännekin ihan kokonaan. Johtuu luonnollisestikin siitä että vauva on kotonamme nyt kohta kolmatta viikkoa, ja olemme päässeet hyvin alkuun :) tyttö vain kasvaa ja kasvaa! elämme onnellisia aikoja. Sain juuri ja juuri äsken tytön nukahtamaan kehtoonsa, se oli tällä kertaa erittäin vaikeaa. Oli mokoma todella levoton. Mitäs mitäs. Synnytys oli rankka ja pitkä. Tuntuu tyhmältä kirjoittaa kaikkea useampaan kertaan, joten linkitän sinut kapteenin lokikirjaan (samat tunnarit kuin tänne). Tänne vauvablogiinkin tulee vielä jatkossa päivityksiä, mutta ehkä hieman vähemmän. Konkreettista vauvakirjaa täyttelemme innoissamme… tällaista tälläkertaa.

Isukki

…käynti neuvolassa oli tänään. Toivottavasti viimeinen kuitenkin! Vaikka on varattu aika ensi maanantaiksi vika käynti siellä. Sanottiin että yliaikakontrolli ois varattavissa aik. 41+5 eli ensiviikon torstaina. Vielä reilu viikko aikaa vauvalla tulla ulos.

Tämän päivän tiedot:

RV 40+3
Paino/vk -525g (Paino alkaa jo laskea alas.)
Turvotus ++
RR 124/86
Pissa proteiini h+ / sokeri -
SF 38
Vauvan syke +140
Liikkeet ++

Mahaa tunnusteltiin ja neuvolatäti sanoi, että hyväkokoinen vauva tulossa. Ei ihan pieni enää ole. Nyt toivon vain ettei mene yli neljää kiloa. Huhhuh!

Supisteli eilen jälleen kerran 22 aikoihin ja loppui 45minuutin kuluttua. Turhauduin toden teolla. Tuntuu tosiaan niiin pahalta kun kaikki vain loppuu kesken kaiken.

Väsymys ja selkäkipu senkun vain kasvaa. Käveltiin muuten tänään neuvolasta kotiin, iski kramppi tuonne oikeaan kylkeen. Ei ollut taaskaan kiva olo. Jaksoin jopa vielä tässä illalla käydä miehen ja ystävän kanssa kaupassa ruokaa hakemassa. Ystävä toi todella suloisen vauvalelun ja kirjan, suuret kiitokset Hänelle!

Äiti

Se maaginen Laskettu Aika oli ja meni viimeviikon lauantaina. Ja vauvan ulostulosta ei tietoakaan. Nyt on kasassa huikeat 40 viikkoa ja 2 päivää.

Olen hieman turhautunut ja pettynyt jokaiseen aamuun jolloin herään ja huomaankin ettei ole mitään tapahtunut. Ei supisteluja, ei limatulppaa tai edes lapsivettä valu. Tuntuu ettei vain nyt enää huvita “odottaa” vaan koettaa elää tätä päivää kuin mitään ihmeellistä ei ois menneillä. Kivut piinaavat viikosta toiseen, pahimmassa tapauksessa tajunnan menetys kovien kipujen vuoksi ollut niin hiuskarvan varassa. Liikkuminen on aina vaikeampaa ja tuskallisempaa. Kokoajan kehotetaan liikkumaan, mutten yksinkertaisesti pysty kun ei jalat kanna enää paljoa. Nälkä on lähes olematon, ei maita ruoka. Eilen oli aamulla pahoinvointia ja oli hilkulla että oksensin jääkaapin eteen. Välipaloilla nyt sitten koetan pärjäillä.

Lisäys: Sanoinkin tuossa että supisteluista ei tietoakaan, niin ei ole supistellut lähes viikkoon ja eilen illalla myöhään tuli 2 napakkaa ja nekin nopeasti ohi. Mitään edistystä asiaan ei ole tapahtunut.

Huomenna iltapäivällä on se neuvola ja ottaa niin kaaliin koko paikka. Haluaisin mennä sairaalaan, enkä neuvolaan. :-(

Äiti

Neuvolakäynti oli tänäaamuna varttia vaille kymmenen. Muutamaan päivään ei ole näkynyt mitään merkkejä, että pieni tulisi maailmaan pian. Keho alkaa olla entistä enemmän raskaampi. Ei ole mukavaa, mutta ihmeesti sitä jaksaa päivästä toiseen tehdä omia juttuja.

Mutta asiasta toiseen, tässä neuvolasta saatua uusinta tietoa:

rv 39+6 (40)
painonnousu viikossa -262g (Ohhoh!!)
turvotus ++
RR 123/84
pissa puhdas
SF 38cm
lapsivesimäärä normaali
RT (Nyt on pää kiinnittynyt)
vauvan syke +145
liikkeet hyvät

Näyttää siltä että menee yli lasketun ajan ja ehkä joudutaan odottamaan reilu viiikko, pari vielä. Toisaalta se voi syntyä milloin vain, koskaan ei sitä tiedä. ;-) Isukin kanssa yritetään ottaa jokainen päivä rennosti ja koetetaan keksiä tekemistä. Kärsivällisyys alkaa olla koetuksella. Kumpikaan ei malttais odottaa, mutta pakko mikä pakko. Lohduttaa ajatus siitä, että lopputulos on kaiken tämän arvoista.

Hyvää perjantaita lukijoille!

Äiti

Poksahti nyt sitten uusi viikko tänään, kasassa peräti 39+0 eli rv 40. Laskettuun aikaan on vielä seitsemän (7) päivää. Halu saada kääryle maailmaan on kova ja jännitystä ilmassa näkyy.
“Joko nyt?” Alkaa tulla yhä enemmän kyselyjä pienen tulosta maailmaan. Päivät pitenevät entisestään ja olotila vaihtelee suuresti, yhtenään on melko tarmokas olo ja tekisi mieli lähteä pitkälle lenkille, sitten tulee sellainen olo ettei yksinkertaisesti jaksa millään seisoa viittä minuuttia kauempaa. Jalat alkaa hyytyä ja jalkapohjat huutavat hoosiannaa, selkä naksuu ja raksuu, silloin on mentävä istumaan.

Torstaina oli neuvolakäynti, uutta tietoa ei pahemmin ilmennyt. Ainoa positiivinen muutos oli hemoglobiinin nousu ja nousikin reippaasti ylöspäin, vihdoinkin. Rautakuuria jatkan vielä loppuun asti. Vitamiinejakin menee siinä samassa mukana 2kpl (Multi-tabs Raskaus).

Eilen, perjantaina 13. päivänä, kävin Isukin kanssa OzBabyssa ostoskeikalla. Mukaan lähti turvakaukalo (Brio Primo, musta/vihreä). Halusin varman kaukalon jota käyttää. Brio Primo oli mielestäni käytännöllinen ja helppo asettaa autoon. Sen kaveriksi ostimme puisen pienen tyttönuken (katselulelu), jonka laitoimme aurinkosuojan kaareen kiinni. KATSO KUVA!

Äiti

No huh, onpa jäänyt taas kirjoittamatta. Ollut neuvolaa ja kontrollikäyntiä. Vaimo juuri raportoi tuossa että tänään on tasan 10 päivää laskettuun aikaan. Jännityst tiivistyy, todellakin. Huomenna 9 päivää, ylihuomenna 8 päivää, 3 päivän päästä 7 päivää, 6, 5, 4, 3, 2, 1, POKS!, -1, -2… (jos menee yliajalle :-D eihän sitä koskaan tiedä). Toisaalta päivät voisivat silti kulua nopeammin.

Neuvolassa ja sairaalassa oli normisti asiat taas. Vauva on liikkunut paljon, todella paljon, neuvolakorttiin voisi merkitä “Liikkeet” -kohtaan kahden plussan sijaan +++++++++, on se sen verran möyrinyt. Isin tyttö ♥ jaksaa möyriä ja potkia. Tosin on se välillä nukkunutkin. Mutta on se vilkas!

Näin taas (vaihteeksi) viime yönä unta että Veera synnytti jo. Aamulla vähän ärsytti, mutta sitten taas ei kun muisti miten lyhyt aika siihen onkaan. Lapsen hoidosta ei ole paineita eikä mistään muusta, ainoastaan vähän jännittää tuo itse synnytystilanne, sitä kun on niin ootettu jo.

Olen selittänyt lähimmäisille yhtä hauskaa juttua, nimittäin vauva “leikki” kanssani tuossa eräs yö. Veera nukkui sikeästi ja menin hänen viereensä nukkumaan.Laitoin käden Veeran masun päälle (peiton päälle), ja vauva potkaisi, kovaa. Otin peiton pois ja laitoin äkkiä käden masun päälle ilman peittoa, halusin tuntea potkun kunnolla ilman että peitto olisi välissä. Meni minuutti eikä potkun potkua. Mokoma hiljeni kunnolla. No, laitoin peiton takaisin masun päälle ja käden peiton ja masun päälle, niin eikös se heti rupenut rymistelemään uudestaan, ja kunnolla. Otin taas peiton pois masun päältä, ja taas se hiljeni. Tätä kului pitkään, ja sitten nukahdin. Oli pieni niin leikkituulella ♥

Iskä ja äiti ei malttais odottaa, mutta odotettava on. Sitten alkaa jännittävät ajat kun vauva syntyy. Tulevat isomummot, mummot, ja papat on niin innoissaan myöskin tästä uudesta elämän alusta. Vielä kymmenen päivää… odotamme. ♥ :lla, iska ja äiti!

Isukki

Ihan ensiksi kerron, että viikkoja nyt kasassa 37 (36+4) ja laskettuun aikaan päiviä jäljellä noin 24 eli kolmisen viikkoa.
Toiseksi, seuraava neuvolakäyntikerta onkin ensiviikolla 3. maaliskuuta ja heti perään 4. maaliskuulle on varattu aika äitiyspolille. Siellä sitten ne katsovat tarkemmin alakerran tilannetta. Toivottavasti kohdunsuu olisi pehmeä ja laskeutunut.

Tässä vielä 20. helmikuun neuvolakäynnin kuulumiset:

rv 35+6 (33+6)
paino +467g/vk (+1,128)
turvotus + (+)
rr 128/80 (112/78)
pissa puhas (puhas)
hb 108 (102)
sf 35 (32)
syke 160 (153)
liikkeet ++
vesimäärä normi, raivotarjonnassa

Hämmennyin vähän, kun kysyin että milloin tehdään synnytystapa-arviointi, niin äippäpolin lausunnossa OLI JO merkitty että normi, eli alatiesynnytys. Mulla mennyt tämäkin ihan ohi.

Ja supistelusta olin valittanut näemmä tuolloin. Tämän viikon alussa oli aika tujut supistelut pari kolme päivää putkeen ilman taukoa. Eilen ei supistellut paljoa enää, mutta nyt tänään klo kolmen aikoihin alkoi tosi tujut supistelut. Nekin lievittyivät pian. Turhauttavaa. Tahtois jo jotain tapahtuvan.

Isukki puhuu jo videokameroista ja muista jutuista, voi että.. Viimeiset viikot käsillä ja odotus on niin kova. Odottavan aika on niin pitkä. Kumpikin haluaa jo pienen ulos maailmaan. Yritämme ottaa rennosti jokainen päivä kerralla, vaikeaa se on!

Äiti