Pikkuisen oma päiväkirja

Kun kuudes kuukausi alkoi, niin supistelut tuntuivat välillä ja välillä en edes huomannut. Normaalia tämä on onneksi. Supistuksien määrä voi kasvaa mitä pidemmälle raskaus on edennyt. Nyt on menossa seitsemäs kuukausi ja välillä on kipeitä supistuksia eli suppareita. Olo alkaa jo olla aina enemmän tai vähemmän epämiellyttävä, kuten tuossa KaksPlussan sivulta poimitussa lainauksessa lukeekin.

Kun supistus tulee, kohtulihas jännittyy kovaksi, mikä voi tuntua äidistä ikävältä. Valtaosalla supistelu on kuitenkin vaaratonta. Se liittyy usein liikkumiseen tai puuhailuun ja helpottuu lepäämisellä. KaksPlus – Raskauden ABC

Pyrin lepäämään niin paljon kuin pystyn (tai maltan :D ). Tahtois tehdä kaikkea, mutta ei jaksa. Maha alkaa olla tiellä ja kumartelut/kyykkäykset tuntuvat todella pahalta. Ilokseni tuleva isä autttaa kovasti rantapallon näköistä mahaa kantavaa äitiä. Olen siitä äärimmäisen kiitollinen. En tiedä mitä tekisin tässä vaiheessa ilman Isukkia. Halit ja silitykset, sekä tietty hieronnat helpottavat kummasti tätä uupunutta oloa. Pienikin jaksaa kovasti rummutella ja olla äitin kiusana kun isi koettaa tunnustella potkuja niin mennään ihan hiljaiseksi. Iskä onkin taitava juttelemaan murusen kanssa kun nämä kaksi tuntuvat tulevan hyvin juttuun ja vastaa potkuilla isin sanomisiin. Ihanaa! Paitsi äitiä ei ikinä kuunnella. Pah. Tästä puhutaan vielä…

Äiti

*Mami pakotti bloggaamaan! ärrinmurrin :D* Tänään oli siis synnytysvalmennus, kuten otsikkokin jo kertoo. Iskä oli vähän töttöröö, tyhmänä olin unenpöppörössä vielä kolmen aikoihin, ei näin rolle, ei näin. Sujuu näemmä bloggaaminenki niin hyvin taas. Mutta asiaan; tulkki oli paikalla, ja synnytysvalmennus alkoi pian. Paikalla oli paljon tulevia äitejä ja isiä. Joku venäläinen tuli myöhässä tulkkinsa kanssa ja jouduttiin vähän kertailemaan, mutta ei se meitä haitannut. Ensin kerrottiin vähän siitä mistä tietää että synnytys on alkamassa, lapsivedestä ja supistuksista ja muista. Sitten katsottiin videolta hieman asioita mitä pitää tietää ennen synnytystä. Kerrottiin puudutuksista ja muista. Paljon hyödyllistä informaatiota. Juttu kesti parisen tuntia, ja enkä edes pitkästynyt kertaakaan. Tulkki oli kiva, opettelin muistamaan samalla joitakin viittomia.

Vauva kuulemma tömisteli koko opastuksen ajan, söpöä. Näimme myös vastasyntyneen vauvan (tai no, kurkistimme tutustumiskierroksella ikkunan läpi, hoitajat vähän suutahtivat; “nyt se ikkuna kiinni ja heti, oikeesti”) ja matkalla pikku taaperoita ja pikku-ukkoja muutenkin. Oikein mukavaa oli. Valmennuksen jälkeen käytiin kahvilassa syömässä pientä naposteltavaa ja sitten lähdimme takaisin kotiin.

Kotona Veeran mummi soitti ja kerroimme hänellekin kuulumiset :) hyvin menee siis. Ei mitään hätää. Äiti voi hyvin, vauva voi hyvin, kaikki hyvin :) isäkin on häpihäpi. Eipä tässä muuta tule nyt mieleen. Äiti jatkaa jos on lisättävää. Huomenna on neuvola klo 10. Heipat!

Isukki

No nii-iin. Tuo toinen tuolla mahassa potkii niiq. Tiättex?

Okei, eivaan, menenpä suoraan asiaan. Laittelen juuri kuulumisia. Tähän mennessä on ollut kyllä kestämistä oman kehoni kanssa. Milloin särkee selkä, milloin pää ja siellä täällä tuolla. Kyllä sen kestää… Hetken.

Oma pää taas välillä ihan jumissa/sekaisin kun ei millään vaan jaksais tehdä/ajatella mitään. Silloin kai levätään? Niin ainakin yritän tehdä. :P Mittasin tuossa muutama päivä sitten masun ympärystä ja oli huikeat 112cm! Tuosta voiskin antaa osan miehelleni. :’D Niin, viikkot paukkuu taas tänään. Tänään, lauantaina, itsenäisyyspäivänä, 26. viikko alkaa! Hyvä Suomi!

Iloista joulunalkua teille lukijoille! *pus*

Äiti

On kulunut liian pitkä aika viime kuulumisien päivityksestä ja tämä isukki aatteli nyt kerrankin kirjoittaa kun aikaa löytyy. Vauvanvaatteita meillä on nyt iso kasa, kiitos äitini ja siskoni. Veera-kulta on myös ostanut kaupasta tosi söpöjä nallevaatteita ja mm. helistimen ja ihanan pehmeän valkoisen nallen. Välillä tuntuu todella vaikealta odottaa sitä kun lapsi syntyy, välillä tahtoisi heti ottaa syliin ja hössöttää ja kertoa kuinka paljon rakastaakaan, mutta toistaiseksi pitää vielä puhua tuon pullean masun läpi. Ei tässä enää ole montaa kuukautta ja ensi joulu (joulukuu 2009) voidaan jo viettää pikkuisen ihanan mussukan kanssa.

Olen lauleskellut jonkin verran vauvalle nukkumaanmennessä. Kyllä se rauhoittui. Kerran taisi potkaista iskän poskea vasten, mutta muuten kuunteli oikein kiltisti. Siellä se vaan elämöi. Äityliä lohduttaa kun vauva potkii koko ajan, ainakin tietää että kaikki menee hyvin. Aamulla tuli pikkuisen huolen aihetta kun valkovuodon mukana tuli ihan vähäsen verta, mutta soitin äitille ja kun kuulin hänen suustaan että ei ole hätää ellei tule lisää niin rauhoituimme molemmat. Ei ole ollut kipuja eikä mitään muuta, varmaan vauvamme piti niin kovia bileitä masussa että raapaisi tai jotain pientä, ei pitäisi kummepaa olla :) onneksi.

Eipä tässä nyt muuta tule iskällä mieleen. Onnellisia hetkiä elämme. Katsottiin äsken joululeffa. Vauvakin oli ihan innolla mukana kun potkispotkis. Kyllä se kuulee ja tiedostaa kaikki mitä ympärillä tapahtuu :) ja se on ihanaa. Yritän muistaa kirjoittaa välillä tänne. Nyt on vain vienyt muut asiat niin mukanaan että olen unohtanut. Mutta joops. Aika kuluu :))

Isukki

Potkuja tuntuu tänään tavallista enemmän. Mölli on taas vauhdissa. Ei äiti pysty kirjoittamaan saatikka lukemaan mitään kun toinen elämöi kovasti. Sehän tässä raskaudessa onkin ihanaa, että saa tuntea nämä ah, suloiset ja tomerat potkut päivittäin.

Isi ja äiti kävi Kelassa viemässä lappusia äitiysrahaa ja -pakkausta varten. Joku päivä vielä ilmestyy kotiin iso laatikko kera tarpeellisten tavaroiden. Sitä odotellessa…  ;-)

Äiti

Mistäs aloittaisin? Hm.

Neuvolatäti tuossa edellisessä käynnissä pyysi syömään rauta-tabletteja alhaisen hemon vuoksi. Nyt ei enää pyörrytä niin paljoa kuin aiemmin. Pystyssä pysytään ja eikä lattia alhaalta katoa. Olo on nyt mitä mainio. Ajattelin kohta tehdä ruokaa meille, mummon jauhelikakastiketta, ehkä muussin tai makaronien kera.

…..

Otin tuossa kuvia suurensuuresta mahastani. Vedin farkut jalkaan kuvauksen ajaksi, mutta… pikkuinen ei oikein tykännyt siitä niin alkoikin kova potkiminen housuja vasten. Kesti hetken ja rupesin nauramaan itsekseni. :-D

Jaa, mitäs muuta vielä. Niin, puolessavälissä ollaan nyt. Jännää, eikös? Viikkoja on nyt kaiken kaikkiaan kasassa 22 ! ! !  (Mutta nyt en kirjoita enempää. Pää on tyhjä.)

Äiti

Böö! Tänään oli sitten taas neuvola. Tässä hieman tietoja joita saatiin selville:

• Raskausviikot: 20+4 (rv 21)
• Äitin paino: 92kg (vk +729g, äityli vähän pyöristynyt… sanoivat pikkusen neuvolassa tuosta)
• Äitin verenpaine: 122/73
• Äitin hemoglobiini: 114 (laskenut reippaasti, ei ihme että huippasi. Määrättiin rautakuuri.)
• Vauvan syke: 155+ (kuulemma erittäin hyvä, 120 ja 170 välillä pitäisi olla muutenkin syke.)
• Äitin kohdun korkeus: 19cm
• Vauva liikkeessä!

Iskällä on jotenkin vähän hutera olo nyt jostain syystä. Tekstit pomppii silmille. /me odottaa vaavelia niin kovasti!! voi kunpa saisi jo toivottaa tervetulleeksi maailmaan :) toivottavasti äiti kestää meitä kumpaakin vielä jonkin aikaa.

Isukki

Moij. Iskä tässä töissä miettii vain vaimoaan ja pienokaistaan. Viime päivinä olen vain hymyillyt kun olen ajatellut että lapseni näyttää sitten varmasti enemmän vaimoltani. Ainakin uskon että hän saa hänen hymynsä ja hellyttävät pulloposkensa. :) mutta valitettavasti isukilla on nyt kiire töissä… piti vain vähän kertoa mietteitä kesken päivän. Heipat!

Isukki

Maanantai, rakenneultrapäivä. Lähdin töistä ajoissa vähän ennen puoli kahta. Mehiläiseen oli tarkoitus mennä kahdeksi, ja pian päästiinkin jo kävelemään. Perillä ilmoittauduttiin ja päästiin odottamaan lääkärin huoneen eteen. Ei mennyt kauaa kun päästiin lääkärin huoneeseen. Päästiin päästiin (kylläpä toistan tätä sanaa nyt :D). Päästiin siis lääkärin huoneeseen. Lääkäri Pentti Holma oli erittäin mukava setyli. Puhui aika nopeasti mutta ystävälliseen sävyyn ja tulkkasin Veeralle kaikki mitkä meni ohi.

Tököttiä ja konetta masulle ja pian nähtiin kuvaa ruudulta. Heti nähtiin potkaisu. Siellä se liikkui. Sydän sykkimisen erotti paremmin kuin viimeksi ja muutenkin vauva oli paaaljon isompi. En voinut taaskaan kuin hymyillä.

Tässä toinen ultraäänikuva pikkuisestamme! Ultraäänikuva lähti äitin sivutilan mukana. Laitan joskus uusiksi kun kerkiän, t. iskä

Kunnossa oli. Terve raskaus. Pään läpimitta 4,23cm, vyötärön ympärysmitta 13,81cm ja jalkojen ympärysmitta 2,78cm. Vauvan ikä täsmäsi viikkoja eli 18+3. Vilkas sikiö normaalimääräisessä lapsivedessä. istukka edessä. Painoarvio 240g. Mammakin oli iloinen kun jälleen sai helpottua kuullessaan että kaikki menee niinkuin pitää. Ihanaa :) Ei voinut vielä kertoa tuleeko poika vai tyttö, ei kuulemma voinut mennä edes arvaamaan. Parin viikon päästä vasta voisi arvailla. No ainakin on kivempi sitten yllätys. Vielä muutama kuukausi odottelua ja jännäilyä <3 Vauvvamme käy aina vain vilkkaammaksi <3

(Lisäsin pieniä korjauksia ja pari sanaa. Äiti)

Isukki

Tulipa yö nukuttua, huonosti, syystäkin. Meidän pikkuinen päätti voimistella tuolloin. Tunsin liikkeet selvästi ja hämmennyin aluksi. Ennen ei ollut näin selkeitä liikkeitä. No, en minä nyt ala pientä syyttämään huonosti menneestä yöstä. On niin ihanaa tuntea ne liikkeet. Vielä kun isi pääsisi tuntemaan ne. Annetaan pienen vielä kasvaa isommaksi että potkutkin voimistuvat. Isi odottaa varmasti kovasti. ;-)

Pst, Viikot paukkuu tänään, 15+0 (rv16) menossa.

Äiti