Pikkuisen oma päiväkirja

Huh huh, onpas Lotan päiväkirja unohtunut. Ihan nolottaa, viimeksi on kirjoiteltu keväällä huhtikuussa… Sen kunniaksi kirjoitan nyt hieman pidemmästi.

Touhua ja tekemistä on riittänyt niinkin paljon että nyt on vaikeuksia muistella mitä koko ajalta huhtikuusta tähän päivään onkaan touhuttu. Lottahan on nykyään kaksi ja puoli vuotta vanha. Kyllä se aika vaan rientää.

Lotan "hämähäkki"

On ulkoiltu, pelailtu mölkkyä, oltu maalla, leikitty, vaikka mitä. Vappuaaton Lotta oli mummolassa maalla, vappupäivänä käytiin perheen voimin tivolissa. Vähän kylmä vappu oli, mutta se ei menoa haitannut.

Vappuiloa

Ensi viikonloppuna on reissu Särkänniemeen. Uimisreissukin on vielä tekemättä. 23. kesäkuuta isi lähti Nummirockiin kolmeksi yöksi töihin ja kova ikävähän silloin tuli… Lotta ja äiti olivat osan aikaa maalla rentoutumassa.

Hoplopista tulossa innokkaana

Viime aikoina Lotta vähän sairastui tai vilustui, ainakin köhää on ja nenä vuotaa. Joka tapauksessa, yöt ovat olleet hankalia, Lotta kun ei meinaa pysyä sängyssään. Viime aikoina on nukutettu istumalla sängyn vieressä, mikä tuntuu nyt jälkeenpäin virheeltä, sillä tyttö on tuntunut oppivan että saa tahtonsa läpi. Perinteiseksi lausahdukseksi nukkumaan mentäessä on tullut “ei halua nukkumaan”, “ei nukuta” tai kun saa suostuteltua vihdoinkin niin “äiti istuu!”. Eli istumista sängyn vieressä ja kun nukahtaa niin hipsitään varovasti pois. Sitten jossain vaiheessa tyttö herää unesta ja tajuaa että äiti tai isi ei olekaan vieressä ja lähtee sitten etsimään… oli kello sitten kymmenen illalla tai 4.23 aamuyöllä. Eikä uni sitten tulekaan.

Uusia leluja

Viimeiset kaksi yötä on mennyt enemmän tai vähemmän valvoessa, kun Lotta on päättänyt että ei halua nukkua sitten millään. Tai haluaa äitin ja isin viereen. Ja kun sitten antaa periksi ja päästää viereen nukkumaan niin eihän se nuku vaan lauleskelee ja leikkii aamuun asti siinä sängyssä eikä itse saa nukuttua… todettu on niin monta kertaa.

Jotenkin kuvittelin että “en halua nukkua” -vaihe meni talvella ohi kun Lotta oli hieman alle 2-vuotias, mutta nythän sitä minä-vaihetta vasta esiintyykin! Joka päivä huomaa oppivansa uusia asioita lapsen kasvattamisessa, mikä tuntuu mukavalta. Kertaakaan ei oikeasti ole hermo pettänyt, vaikka välillä onkin vähän rankkoja tilanteita. Usein rupeaa naurattamaan tilanteet joissa jotain toista isää ei välttämättä naurattaisi – esimerkiksi juurikin neljän aikaan aamuyöstä kun koittaa tolkuttaa huutavalle ja potkivalle tytölle että äiti ja isi nukkuu ja sinunkin pitäisi.

Ihanat

Sitä pistää miettimään että miten kaksivuotiaan aivot ovat sellaiset, että tahto on suurempi kuin raavaalla miehellä. Se on todellista tahtojen taistelua se kun lapsi on päättänyt jotain mitä ei saisi päättää. Mutta toisaalta tämä vain kertoo siitä miten tärkeät vanhemmat lapselle ovat, miten lapsi kehittyy, kokee, tuntee.

Tänä iltana 37 minuuttiin mahtui 27 kertaa sänkyynlaittoa, huutelua ja vaatimuksia kissoista ja koirista mummoon, haliin ja syliin. Se on vaikeaa, kuin seireenien laulua kuuntelisi, kun yrittää nukuttaa tällä tekniikalla. Ei saa antaa periksi, ei saa antaa sitä halia, koska se vain ruokkii sitä käyttäytymistä kun saa haluamansa läpi. Koska mikään ei riitä. Ei silti vedä vertoja joulukuulle, jolloin sänkyynlaittoja oli mahtavat 38 kertaa.

Sitä pitää vaan olla jämpti, pitää se kuri, tiukka linja; nyt nukutaan! ei auta potkut, raivarit, huudot, kiemurtelut, nallet, vaatimukset, ei, nyt nukutaan. Pieni lapsi tarvitsee unta, eikä ole hyvä juttu jos tuon ikäinen pompottaa vanhempia :) kyllä sitä välillä “Lotta tahtoo antaa isille halin!” -ulinaa ja jälkinyyhkytystä kuunnellessa tulee isille pieni surku, mutta helpottaa kun muistaa että se kuuluu asiaan ja kasvatukseen ja että aamulla tyttö on unohtanut koko iltaisen/öisen episodin. Tärkeintä on siinä vaiheessa että tyttö oppii että sängyssä pysytään silloin kun on nukkumaanmenoaika.

Koska äiti on kuurosokea, tilattiin netistä Lotalle valjaat. Tykästyi kovin. Lisää valjaista äitin blogissa.

Goldbug Monkey 2in1 – valjaat

Lopuksi hieman huumoria:

Isukki

Viimeisen kuukauden hankintoja: Lotan uusi sänky, isin ja äitin uusi sänky. Tuntuu että asiat rullaavat eteenpäin melkoisella temmolla, sillä Lotasta alkaa tulla iso tyttö. Tuntuu upealta että Lotta osaa kertoa kunnolla mitä haluaa, vaikka on vasta vuoden ja neljän kuukauden vanha.

Lotta on perso herkuille! Olen yrittänyt olla antamatta karkkia, ja pidänkin pintani aina ei-sanan jälkeen, vaikka tiedän että siitä tulee marinaa ja itkua. Lellin Lottaa liikaa, mutta yritän olla hemmottelematta tyttöä piloille. Jotenkin tuntuu että äitinsä osaa olla tiukempi.

Lotta taitaa olla edelleen isin tyttö. Aina on päästävä isin syliin joka tilanteessa. Tämä tietysti lämmittää sydäntäni vaikka joskus isi haluaakin tehdä myös omia juttuja. Monesti bussista kotiin tultaessa tyttö nukahtaa syliini.

Toinen uusi juttu on perjantaina saamamme uuden jenkkisängyn myötä tapahtunut mullistus. Sängyn myötä nukuin yöni niin hyvin, että en herännyt Lotan aamuisiin ääniin. Mutta Lotta ei huutanutkaan isiä kuten aiemmin, vaan jäi lukemaan kirjoja huoneeseensa. Kun yhdentoista maissa heräsin ja katoin kelloa, herttileijaa mietin että miten Lotta on jaksanut koko aamun huoneessaan. Mutta kun avasin oven, Lotta viittoi possu ja osoitti kirjan possua. On siinä kanssa fiksu tyttö!

Tänä iltana päätimme tehdä kokeilun. Avasimme Lotan huoneen oven, jotta hän pääsee aamuisin herättämään meidät, jos en ääniin herää. Mutta kun kahden jälkeen kävin jääkaapilla, Lotta heräsi. Tietenkin tyttö nousi sängystään ja lähti tepastelemaan pitkin pimeää taloa. Isin täytyi laittaa uudestaan nukkumaan, mutta se ei tytölle riittänyt. Tyttö juoksi takaisin ja osoitti huonettaan selittäen jotain omalla kielellään. Kysyin tytöltä kuiskaten että mitä nyt, ja tyttö vei minut huoneeseensa ja osoitti peittoaan. Jaaa peitto on huonosti. Peittelin tytön ja Lotta vilkutti hyvät yöt.

Tämän jälkeen Lotta tuli vielä kerran ihmettelemään että miksi olen vielä koneella. Joten iskänkin on nyt aika mennä nukkumaan ettei tyttö ota mallia ja valvo pitkin öitä.

On tuo pieni tyttönen vain niin suloinen yöpuvussaan! Silmät lupsattaen tulee höpöttelemään isille keskellä yötä. Miten rakastankaan Lotta Iinestä, ja vaimoani joka näyttää aivan häneltä. Elämäni kaksi tärkeintä asiaa. ♥

Toivottavasti pääsen ensimmäistä kertaa Lotan herätettäväksi! saa nähdä jaksanko nousta. Nyt unille, öitä!

Isukki

Jopas on taas aika vierähtänyt mukavasti viimeisestä merkinnästä! On ollut enemmän ja vähemmän kiirettä. Lotta on kasvanut ihan silmissä taas, varsinkin ulkopuolisten silmin. Tyttö puhua pälpättää ja kävelee jo ihan kunnolla. Uusia sanoja ovat mm. tähti, ja kiitä (“kiitos”), joita Lotta tykkää toistella jatkuvasti. Sormella osoittelu ja höpöttely on myös tavallista arkea meillä. Nykyään kaikki on tähtiä, ja sormella osoitetaan ja kysytään “tää tähti?”, “tää tähti?”, ja isi vastaa, “ei ole tähti, se on lamppu”. Viittomia harvemmin tulee, mutta niitäkin välillä. Kerran on viittonut kukka ja lamppu. Meillä kuitenkin puhutaan enemmän kuin viitotaan… kyllä ne viittomatkin jossain vaiheessa tulee enempi käyttöön tytölläkin.

Ollaan käyty ulkosalla kiikkumassa (kuva yllä). Lotta ei oikein sillä kertaa syttynyt, mutta ei me kauaa kiikuttu. Myös läheisessä Prismassa on tullut käytyä, sillä sinne ei ole kuin parisen kilometriä bussilla tai taksilla. Lotta on jo iso tyttö, ja osaa istua itse linja-autossa. Mentiin korotetulle penkille, jotta Lotta näkisi ikkunastakin jotain. Hurjaa oli.

Eilen käytiin Tivolissa Vapun kunniaksi. Lotta kävi kilpparivaunussa (alla oleva kuva). Näytti hauskalta kun tyttöraasu meinasi nukahtaa härveliin. Vanhempia nauratti kun tyttö melkein hukkuu haalariinsa kierros kierrokselta enemmän. Isi pelkäsi koko ajan että tyttö putoaa kyydistä, tuo vaunu kun oli takana olevan vaunun lisäksi ainoa missä ei ollut sellaista tukikahvaa edessä, josta Lotta olisi voinut pitää kiinni.

Seuraavaan laitteeseen Lotta ei edes halunnut. Raasu oli niin väsynyt jo siinä vaiheessa. Se olisi ollut paljon turvallisempi laite, sellainen pienten lasten karuselli joka pyörii hitaasti ja jossa on tukevat valjaat. Saatiin lippu takaisin kun Lotta ei jaksanutkaan… loput liput menivät kilpailukojuihin, ja sainkin voitettua Lotalle kivoja uusia leluja. Mitään turhaa ei onneksi tullut matkaan. Lopuksi isi ja äiti kävivät oksennuskoneessa (kumpikaan ei onneksi oksentanut, mutta lähellä oli), samalla kun Katja katsoi väsynyttä Lottaa. Hauskaa oli säästä huolimatta!

Ylläolevassa kuvassa Lotta on ensimmäistä kertaa kaupan autokärryssä. Tykkäsi “ajaa autolla” :-) eipä tässä sen kummempaa. Lotalla on leluja vähän liikaakin, mutta se ei haittaa.

Niin ja Lotan huonetta on maalattu ja laitettu, kuvia löyty ytäältä. Ollaan muutenkin tyytyväisiä hienoon uuteen kämppäämme. Jeap. Isi kuittaa.

Isukki

Äiti

Äiti

Hyvää Joulua vaan!

Lisäksi työn jälkeen syödään….
…mustikkasosetta.

Äiti

Onpas taas jäänyt kirjoittaminen vähemmälle. Nykyään ei enää kerkiä paljon kirjoitella, kun yrittää pysyä tuon Lotan perässä. Niin ja eikä se vielä edes kävele… mitäköhän siitä sitten tulee kun ottaa jalat alleen? Voin vain kuvitella.

Kylässä on käynyt pappaa ja mummoa. Papalle Lotta hymyili ilman vierasteluja, se onkin sellainen nallekarhu. Tiistaista torstaihin oltiin Kajaanissa Lotan isomummin luona. Oli varsin mukavaa, ja mummikin tykkäsi kamalasti Lotasta. Lotta viihtyi mummin hoidossa niinkin paljon, että saimme Veeran kanssa olla kaksistaan rauhoittumassa kaupungilla sillä välin kun Lotta oli isomummillaan hoidossa.

Kävimme myös katsomassa Lotan isoukkia Perttiä sairaalassa, ja Lottahan oli heti hyvää pataa ukin kanssa. Nukahti ukin jalkojen juureen kesken kaiken. Ukki oli mielissään kun sai pitää Lotan pieniä käsiä kädessään.

Kuvia on taas tullut aivan älyttömästi, ja niin myös videoita. Lotta oppi Kajaanissa syömään porkkanaperunsasosetta ihan kunnolla. Söi puoli purkkia heti keskivikkona. Maistoi myös persikkapäärynäsosetta, joka oli hieman imelämpää Lotan mielestä. Meni silti hyvin alas. Tänään loppui maito kesken kaiken, joten Lotta söi melkein kokonaisen purkillisen porkkanaperunaa. Aikamoista.

Lotta on nauranut paljon, ja hakkasi tänään isiä mm. helistimellä. Nukahtelee hassuihin asentoihin ja paikkoihin, kuten isin syliin tietokoneen ääreen:

Tyttö tahtoi ensin kovasti istumaan syliini, ja sitten nukahti istuma-asentoon kesken dataussession :-D anteeksi nakuiluni, mutta tilanne oli saatava talteen. Kuva otettu 21. heinäkuuta. Paljon tulee asiaa viiveellä, mutta teidän on se kestettävä. Nyt koitan saada ajatuksiani kasaan, ja mennä ehkä joskus nukkumaankin. Pitäisi ottaa Lotasta mallia. Hyvää yötä!

Isukki

Onpa jäänyt taas kirjoittamatta tänne. Lotta kääntyi eilen ensimmäisen kerran mahalta selälleen ympäri. Ensimmäistä kertaa en nähnyt kun katsoin muualle, joten sanoin Lotalle että käännypä vielä kerran isin mieliksi. Ja heti kääntyi! Olin ihan ällikällä päähän lyöty. Ihana tyttö, kyllä se osaa ♥ Tämä kirjoittamattomuus johtuu ehkä myös siitä että isi on ollut niin kiireinen Lotan kanssa. On leikitty, vaihdeltu vaippaa, ja taas leikitty, ja nukuttu.

Lotta tykkää nukkua kauneusunia. Tänäänkin veti äidin kanssa melkein kahden tunnin unet. Päivemmällä tuli kylään Pauliina, Tiia, Marika, ja Jukka. Oli oikein mukavaa. Jokainen piti tyttöä sylissä ja Pauliina pääsi oikein syöttämäänkin. Olipa Lotalla kivaa :) se tykkää selvästi olla huomion keskipisteenä. Toisin kuin isä.

Eipä tässä kummempia. Tyttö leikkii sylissäni parhaillaan kun tätä kirjoitan. Tunkee nyrkkiään suuhunsa. On se vaan niin ihana ♥ Kuvia on otettu paljon ja niitä tullaan julkaisemaan jossain vaiheessa. Pitäisi noita kuvattuja videoitakin laittaa nettiin. Lotta ääntelee paljon. Odotamme innolla milloin tulee ensimmäinen itse tietoisesti tehty viittoma.

Isukki

Kävin Laukaantien kirpputorimarketissa ja tein suht. hyviä löytöjä. Näitä mm. löysin:

bodyjä
paitoja
mekkoja ja juhlavaatteita
pehmeäkantinen kuvakirja
jumppamatto

ja kaikki maksoivat max. 4 euroa. Suurinosa alle 2 eurolla. Kerrankin hyvä tsäkä. ;-)

(Kuvassa 4 euron jumppamatto kaareineen)

Äiti

On tehty tälläviikolla vaikka mitä. Lotta on ehtinyt tehdä ruokailun ja muun lomassa näitä juttuja…

uinumista…

kylpemistä…

Ja viimeisenä se paras osuus on…

tässä! Lotta kääntyi ihan ITSE kyljelleen. Hurraa!!

Äiti