Pikkuisen oma päiväkirja

Huh huh, onpas Lotan päiväkirja unohtunut. Ihan nolottaa, viimeksi on kirjoiteltu keväällä huhtikuussa… Sen kunniaksi kirjoitan nyt hieman pidemmästi.

Touhua ja tekemistä on riittänyt niinkin paljon että nyt on vaikeuksia muistella mitä koko ajalta huhtikuusta tähän päivään onkaan touhuttu. Lottahan on nykyään kaksi ja puoli vuotta vanha. Kyllä se aika vaan rientää.

Lotan "hämähäkki"

On ulkoiltu, pelailtu mölkkyä, oltu maalla, leikitty, vaikka mitä. Vappuaaton Lotta oli mummolassa maalla, vappupäivänä käytiin perheen voimin tivolissa. Vähän kylmä vappu oli, mutta se ei menoa haitannut.

Vappuiloa

Ensi viikonloppuna on reissu Särkänniemeen. Uimisreissukin on vielä tekemättä. 23. kesäkuuta isi lähti Nummirockiin kolmeksi yöksi töihin ja kova ikävähän silloin tuli… Lotta ja äiti olivat osan aikaa maalla rentoutumassa.

Hoplopista tulossa innokkaana

Viime aikoina Lotta vähän sairastui tai vilustui, ainakin köhää on ja nenä vuotaa. Joka tapauksessa, yöt ovat olleet hankalia, Lotta kun ei meinaa pysyä sängyssään. Viime aikoina on nukutettu istumalla sängyn vieressä, mikä tuntuu nyt jälkeenpäin virheeltä, sillä tyttö on tuntunut oppivan että saa tahtonsa läpi. Perinteiseksi lausahdukseksi nukkumaan mentäessä on tullut “ei halua nukkumaan”, “ei nukuta” tai kun saa suostuteltua vihdoinkin niin “äiti istuu!”. Eli istumista sängyn vieressä ja kun nukahtaa niin hipsitään varovasti pois. Sitten jossain vaiheessa tyttö herää unesta ja tajuaa että äiti tai isi ei olekaan vieressä ja lähtee sitten etsimään… oli kello sitten kymmenen illalla tai 4.23 aamuyöllä. Eikä uni sitten tulekaan.

Uusia leluja

Viimeiset kaksi yötä on mennyt enemmän tai vähemmän valvoessa, kun Lotta on päättänyt että ei halua nukkua sitten millään. Tai haluaa äitin ja isin viereen. Ja kun sitten antaa periksi ja päästää viereen nukkumaan niin eihän se nuku vaan lauleskelee ja leikkii aamuun asti siinä sängyssä eikä itse saa nukuttua… todettu on niin monta kertaa.

Jotenkin kuvittelin että “en halua nukkua” -vaihe meni talvella ohi kun Lotta oli hieman alle 2-vuotias, mutta nythän sitä minä-vaihetta vasta esiintyykin! Joka päivä huomaa oppivansa uusia asioita lapsen kasvattamisessa, mikä tuntuu mukavalta. Kertaakaan ei oikeasti ole hermo pettänyt, vaikka välillä onkin vähän rankkoja tilanteita. Usein rupeaa naurattamaan tilanteet joissa jotain toista isää ei välttämättä naurattaisi – esimerkiksi juurikin neljän aikaan aamuyöstä kun koittaa tolkuttaa huutavalle ja potkivalle tytölle että äiti ja isi nukkuu ja sinunkin pitäisi.

Ihanat

Sitä pistää miettimään että miten kaksivuotiaan aivot ovat sellaiset, että tahto on suurempi kuin raavaalla miehellä. Se on todellista tahtojen taistelua se kun lapsi on päättänyt jotain mitä ei saisi päättää. Mutta toisaalta tämä vain kertoo siitä miten tärkeät vanhemmat lapselle ovat, miten lapsi kehittyy, kokee, tuntee.

Tänä iltana 37 minuuttiin mahtui 27 kertaa sänkyynlaittoa, huutelua ja vaatimuksia kissoista ja koirista mummoon, haliin ja syliin. Se on vaikeaa, kuin seireenien laulua kuuntelisi, kun yrittää nukuttaa tällä tekniikalla. Ei saa antaa periksi, ei saa antaa sitä halia, koska se vain ruokkii sitä käyttäytymistä kun saa haluamansa läpi. Koska mikään ei riitä. Ei silti vedä vertoja joulukuulle, jolloin sänkyynlaittoja oli mahtavat 38 kertaa.

Sitä pitää vaan olla jämpti, pitää se kuri, tiukka linja; nyt nukutaan! ei auta potkut, raivarit, huudot, kiemurtelut, nallet, vaatimukset, ei, nyt nukutaan. Pieni lapsi tarvitsee unta, eikä ole hyvä juttu jos tuon ikäinen pompottaa vanhempia :) kyllä sitä välillä “Lotta tahtoo antaa isille halin!” -ulinaa ja jälkinyyhkytystä kuunnellessa tulee isille pieni surku, mutta helpottaa kun muistaa että se kuuluu asiaan ja kasvatukseen ja että aamulla tyttö on unohtanut koko iltaisen/öisen episodin. Tärkeintä on siinä vaiheessa että tyttö oppii että sängyssä pysytään silloin kun on nukkumaanmenoaika.

Koska äiti on kuurosokea, tilattiin netistä Lotalle valjaat. Tykästyi kovin. Lisää valjaista äitin blogissa.

Goldbug Monkey 2in1 – valjaat

Lopuksi hieman huumoria:

Isukki

Jopas on taas aika vierähtänyt mukavasti viimeisestä merkinnästä! On ollut enemmän ja vähemmän kiirettä. Lotta on kasvanut ihan silmissä taas, varsinkin ulkopuolisten silmin. Tyttö puhua pälpättää ja kävelee jo ihan kunnolla. Uusia sanoja ovat mm. tähti, ja kiitä (“kiitos”), joita Lotta tykkää toistella jatkuvasti. Sormella osoittelu ja höpöttely on myös tavallista arkea meillä. Nykyään kaikki on tähtiä, ja sormella osoitetaan ja kysytään “tää tähti?”, “tää tähti?”, ja isi vastaa, “ei ole tähti, se on lamppu”. Viittomia harvemmin tulee, mutta niitäkin välillä. Kerran on viittonut kukka ja lamppu. Meillä kuitenkin puhutaan enemmän kuin viitotaan… kyllä ne viittomatkin jossain vaiheessa tulee enempi käyttöön tytölläkin.

Ollaan käyty ulkosalla kiikkumassa (kuva yllä). Lotta ei oikein sillä kertaa syttynyt, mutta ei me kauaa kiikuttu. Myös läheisessä Prismassa on tullut käytyä, sillä sinne ei ole kuin parisen kilometriä bussilla tai taksilla. Lotta on jo iso tyttö, ja osaa istua itse linja-autossa. Mentiin korotetulle penkille, jotta Lotta näkisi ikkunastakin jotain. Hurjaa oli.

Eilen käytiin Tivolissa Vapun kunniaksi. Lotta kävi kilpparivaunussa (alla oleva kuva). Näytti hauskalta kun tyttöraasu meinasi nukahtaa härveliin. Vanhempia nauratti kun tyttö melkein hukkuu haalariinsa kierros kierrokselta enemmän. Isi pelkäsi koko ajan että tyttö putoaa kyydistä, tuo vaunu kun oli takana olevan vaunun lisäksi ainoa missä ei ollut sellaista tukikahvaa edessä, josta Lotta olisi voinut pitää kiinni.

Seuraavaan laitteeseen Lotta ei edes halunnut. Raasu oli niin väsynyt jo siinä vaiheessa. Se olisi ollut paljon turvallisempi laite, sellainen pienten lasten karuselli joka pyörii hitaasti ja jossa on tukevat valjaat. Saatiin lippu takaisin kun Lotta ei jaksanutkaan… loput liput menivät kilpailukojuihin, ja sainkin voitettua Lotalle kivoja uusia leluja. Mitään turhaa ei onneksi tullut matkaan. Lopuksi isi ja äiti kävivät oksennuskoneessa (kumpikaan ei onneksi oksentanut, mutta lähellä oli), samalla kun Katja katsoi väsynyttä Lottaa. Hauskaa oli säästä huolimatta!

Ylläolevassa kuvassa Lotta on ensimmäistä kertaa kaupan autokärryssä. Tykkäsi “ajaa autolla” :-) eipä tässä sen kummempaa. Lotalla on leluja vähän liikaakin, mutta se ei haittaa.

Niin ja Lotan huonetta on maalattu ja laitettu, kuvia löyty ytäältä. Ollaan muutenkin tyytyväisiä hienoon uuteen kämppäämme. Jeap. Isi kuittaa.

Isukki

Joopatijoo. On pitänyt kirjoittaa ajat sitten, mutta kun isi on laiskamato. Kaikenmoista on tapahtunut, Lotta nukkunut, syönyt ja leikkinyt. Tänään oli vihdoinkin odotettu lastenlääkärillä käynti. Päästiin aika nopeasti vastaanotolle. Hoitajan kanssa ensin punnittiin ja mitattiin tyttö. Vähän vierasti hoitajaa ja hermoili pienellä itkulla, mutta hyvinhän se meni. Tytölle tullut 400g lisää painoa kahdessa viikossa, eli Lotta painaa nyt 6490g! Pituus oli jotain 62cm. Hyvin kasvaa.

Kun pääsimme lääkärin vastaanotolle, lattialle oli levitetty hoitomatto. Mieshoitaja otti Lotan syliin, ja näytti paljon erilaisia leluja. Lotta oli alussa rauhallinen, eikä tainnut oikein tajuta missä on. Katseli vaan hienoja leluja innoissaan. Lääkäri kokeili eri asentoja, ja tarkisti ruumiin, olkapään, ym. rakenteen, kokeili miten Lotta pyrkii kääntymään, ja miten kädet ja jalat toimivat. Oikein hyvin oli kaikki. Heti kun Lotta näki miehen kasvot, parahti itkemään. Sitten katsoi vuoronperään vieraita ihmisiä ja itki lisää. Vierasti ja hermoistui niin kamalasti.

Erikoislääkäri oli sama mikä toi Lotan maailmaan. Oikein mukava mies. Kyselin geenituloksista, mutta niitä ei vielä ollut. Sanoi että menee yleensä kolmesta kuukaudesta puoleen vuoteen. Pitää siis jäädä odottelemaan. Seuraava aika on sitten tammikuussa 2010. Kuvia ja videoita pitäisi pian julkaista. Katsotaan millon isi/äiti jaksaa ja muistaa. Siihen asti tättättätheippa!

Isukki

Lähdettiin kolmistaan Pian ja Paulin luona käymään. He olivat kokanneet thairuokaa, joka maistui erikoiselta ja hyvää se olikin. Samuel oli jo liikenteessä ja Joel taasen nukkumassa kauneusuniaan ulkona. Kaikki tapahtui kutakuin näin:

“Minulle tuli kamala nälkä”

Isin sylissä oleilua. Talon vanhimmat höpöttivät niitä näitä ja katsoivat vauvakuvia.

Sitten päästiin leikkimään. Isin ilmeestä päätellen hän ois sanonut tytölle näin: “Ryömi ryömi”

PS: Lotta sai mustekalan mukaan kotiin. Kiitos Pia leluista!

Äiti

Kuvailin pikkuisesta videoita tänään päiväsellä. Toinen leikki niin iloisena. Pieni tykkää älyttömästi tuosta hymyilevästä meritähdestä; ihastui siihen jo neuvolassa. Aika sattumaa että saamiemme lelujen mukana tuli samanlainen.

Isukki

Kiitos Hannalle ja Teemulle lampaasta ja kekseistä sekä kivasta seurasta. :-)

Äiti