Pikkuisen oma päiväkirja

Mummolassa nukkui hyvin, vartin pienen kiukun jälkeen nukahti joka iltana. Tosin helpotti varmaan kun oli näköyhteys meihin koko ajan, ja syvähkö matkasänky josta ei päässyt pois.

Eilen: 13 kertaa laitettu takaisin omaan sänkyyn. Noin minuutti jokaisen laiton välillä.
Tänään: 16 kertaa laitettu takaisin omaan sänkyyn. Välit pomppuilujen välissä minuutista jopa kymmeneen minuuttiin.

Perjantain jälkeen ei ole enää raivonnut/huutanut/itkenyt nukkumaanmenon yhteydessä, vaan ihan hissunkissun tulee hihittävä ilme naamalla, kädet suulla, tai silmät kiinni (ihan kuin ei muka nähtäisi -tyyliin) avaamaan ovea… siitä sitten mitään sanomatta rauhallisesti mutta jämptisti laitto takaisin nukkumaan. Ja tätä jatketaan kunnes pysyy siellä sängyssään.

Toivottavasti nämä sänkyynlaitot vähenee ilta illalta. Niin kuulemma luvataan.

Isukki

Näin kauas Lotta uskalsi kontata.

Äiti

Joopatijoo. On pitänyt kirjoittaa ajat sitten, mutta kun isi on laiskamato. Kaikenmoista on tapahtunut, Lotta nukkunut, syönyt ja leikkinyt. Tänään oli vihdoinkin odotettu lastenlääkärillä käynti. Päästiin aika nopeasti vastaanotolle. Hoitajan kanssa ensin punnittiin ja mitattiin tyttö. Vähän vierasti hoitajaa ja hermoili pienellä itkulla, mutta hyvinhän se meni. Tytölle tullut 400g lisää painoa kahdessa viikossa, eli Lotta painaa nyt 6490g! Pituus oli jotain 62cm. Hyvin kasvaa.

Kun pääsimme lääkärin vastaanotolle, lattialle oli levitetty hoitomatto. Mieshoitaja otti Lotan syliin, ja näytti paljon erilaisia leluja. Lotta oli alussa rauhallinen, eikä tainnut oikein tajuta missä on. Katseli vaan hienoja leluja innoissaan. Lääkäri kokeili eri asentoja, ja tarkisti ruumiin, olkapään, ym. rakenteen, kokeili miten Lotta pyrkii kääntymään, ja miten kädet ja jalat toimivat. Oikein hyvin oli kaikki. Heti kun Lotta näki miehen kasvot, parahti itkemään. Sitten katsoi vuoronperään vieraita ihmisiä ja itki lisää. Vierasti ja hermoistui niin kamalasti.

Erikoislääkäri oli sama mikä toi Lotan maailmaan. Oikein mukava mies. Kyselin geenituloksista, mutta niitä ei vielä ollut. Sanoi että menee yleensä kolmesta kuukaudesta puoleen vuoteen. Pitää siis jäädä odottelemaan. Seuraava aika on sitten tammikuussa 2010. Kuvia ja videoita pitäisi pian julkaista. Katsotaan millon isi/äiti jaksaa ja muistaa. Siihen asti tättättätheippa!

Isukki

Tänään oli varsin touhukas päivä. Lotta täytti tasan 3 kuukautta. Päivällä oli neuvola yhdeltä, ja Lotta sai ensimmäiset rokotteensa. Paljon on tapahtunut niin lyhyessä ajassa! Lotta sanoi eilen 29.6.2009 ensimmäisen konsonantin! Se tuli vauvakielen muodossa, äbäbäbäbä. B oli vähän pehmeämpi, sellainen alku-B.

Mitäs kaikkea. Oli niin paljon kerrottavaa ja sanottavaa että nyt sitten kirjoittamisvaiheessa ei muista yhtään mitään. Ylikiltti neuvolatäti Sirkka sanoi että Lotta on kasvanut hyvin. Sopusuhtainen, kiltti ja kaunis tyttö. Ei yhtään “tuhti tyttö”, kuten Lotan mummo aina sanoo :-D kuulemma ihan normaalia nuo makkarat tässä vaiheessa. Hän sanoi että kyllä sanoo sitten jos tuntuu että lapsi ylensyö. Aina jaksaa kysyä miten saimme aikaan näin kauniin lapsen. Tulee aina niin hyvä mieli.

Rokotusten aikana tyttö parahti itkemään, mutta itku lakkasi heti kun neula oli vähän kauempana reidestä. Kyllähän se varmasti sattui hieman. Voi raukkaa. Veera ei piikkikammon takia kyennyt kovasti katsomaan. Isi piti Lottaa sylissä koko piston ajan. Hyvin se meni.

Neuvolatäti kyseli kuulumisia innokkaasti, ja mm. kääntymisestä. Kerroin että mahalta selälleen on jo kääntynyt pari kertaa, mutta vielä ei osaa kääntyä selältä mahalleen. No hän nosti Lotan jalkoja ja sanoi että näin ne vauvat sitten kääntyvät, nostavat ensin jalat ja sitten kiepauttavat. Kotiin tultuamme laitoin Lotan leikkimään leikkimatolle selällään. Kävin keittiössä ja kun olin tullut takaisin niin Lotta olikin mahallaan! Jäin katsomaan ja Lotta kierähti vielä siitä selälleen. Olin ihan ällikällä päähän lyöty ja huusin Veeran äkkiä katsomaan. Tässä pieni kuvasarja tapahtuneesta:

Paljon on siis opittu kolmessa kuukaudessa. Päivällä näimme kavereitamme Kirkkopuistossa. Lotta nukahti kotona sitteriin, eikä herännyt edes vaunuihin siirrettäessä. Kirkkopuistossa Lotta heräsi ihmisten ääniin ja laitoimme hänet pyyhkeelle tsillaamaan. Kaikki olivat niin ihastuksissaan tuosta pienestä ihmisestä, ja Lotta nautti saamastaan huomiosta. Katteli paljon uusia kasvoja ja kuunteli paljon uusia ääniä. Tuntui tykkäävän. Jossakin vaiheessa tytölle tuli nälkä ja lähdimme kotiin häntä syöttämään.

Pitäisi lisäillä tänne vielä paljon kuvia ja videoita, mutta isä on tyhmä eikä koskaan muista. Jos tässä jopa tämän päivän aikana lisäilisi. Äiti on ollut vaihteeksi ahkerampi kirjoittelemaan. Äitin täytyy sitten korjailla jos unohdin tästä jonkun tärkeän asian. Varmana unohdin… mittoja en muista millään.

Isukki

Kuvailin pikkuisesta videoita tänään päiväsellä. Toinen leikki niin iloisena. Pieni tykkää älyttömästi tuosta hymyilevästä meritähdestä; ihastui siihen jo neuvolassa. Aika sattumaa että saamiemme lelujen mukana tuli samanlainen.

Isukki

Äitylin lokikirjasta:

Keskiviikko

Torstai

Tämä päivä alkoi lupaavasti. Itsehän heräsin vasta myöhemmin, mutta kuulin tuolta mammalta että aamulla oli tullut vettä. Minun korvaani se kuulosti siltä että lapsivesi olisi tullut. Kipeistä supistuksista tai muusta tosin ei ollut vieläkään tietoa. Pientä suppailua oli kuulemma ollut. Soitin sitten iltapäivällä polille kysyäkseni miten edetään. Sanoivat että tulkaa käymään niin katsotaan mikä on tilanne, joten sitten lähdettiin.

Taksimatkoja oli ärsyttävästi enää kaksi jäljellä tässä kuussa, joten oli mentävä bussilla. Perillä meidät ohjattiin heti valmistautumishuoneeseen ja mami meni pitkäkseen ja hänelle laitettiin anturit > sydänäänet piti saada vauvalta. Jälleen kerran – kuten aivan alusta asti – pikkuinen aloitti sambakarnevaalit, eikä anturi meinannut pysyä paikallaan. Lopulta kymmenen minuutin häsläyksen jälkeen hoitajat jotenkin saivat sen oikeaan kohtaan. Heti kun Veera oli mennyt makuulteen, kivut alkoivat. Kysyin hoitajien kanssa että supistaako, Veera sanoi “ei, mutta sattuu”. Hoitaja sitten korjasi heti että kyllä nuo supistuksia ovat, sen näkee täältä käyristä. Hassu.

Sydänkäyrän odottelun jälkeen meidät ohjattiin odotteluhuoneeseen, jonne ei saatu muuten mitenkään valoja. Aika outo juttu, mutta hyvin selvittiin hämärässä, jouduin kyllä välillä viittomaan veeran käteen kun siellä näki aika heikosti. Hoitajat olivat tosi kilttejä, toivat meille mehua – joka oli aika laimeaa, mutta ihan sama. Odoteltiin siinä sitten lääkäriä, tunti meni, toinenkin. Nukahdin siihen ja nukuin pitkin tuntia ja kello oli yht’äkkiä puoli kahdeksan. Sitten Veeralle tuli pissahätä ja mentiin vessalle. Samaan aikaan hoitaja tuli etsimään meitä ja sanoi että nyt takaisin tänne valmistautumishuoneeseen.

Seuraavaksi otettiin uudet sydän- ja supistelukäyrät. Tällä kertaa sain itse pitää anturia paikoillaan, joten saatiin hyvät käyrät kertakaikkiaan. Seuraavaksi mentiin lääkärin puheille. Kyseli kaikki samat kysymykset, paljonko vettä milloin mitä ja miten paljon ja kuinka usein, ym. Sitten tehtiin alatutkimus, sanoi että kaksi sormea meni, eli noin 2cm auki kohdunsuu. Hyvähyvä. Vauvalla oli kaikki kunnossa, kuten ennenkin. Lapsivettä oli vielä sopivasti, joten lääkäri sanoi että vesi jota aiemmin valui oli jotain korkea-arvoista vettä tms (unohdin sen sanan mitä se käytti), eikä _oikeaa_ lapsivettä. Se sanoi että se oikea lapsivesi tulee sillein “putoamalla” lähes kerralla kaikki. Eli kalvot eivät ole kuulemma vielä puhjenneet. Näin ollen meidät passitettiin takaisin kotiin.

Itse veikkasin että vauva syntyy ensi yönä, äitini sanoi taas että huomenna se syntyy jo. Nythän on niin että kun kipeät supparit ovat jo alkaneet ja kohdunsuukin on auki niin pikkuinen voi käytännössä syntyä milloin vain. Mukavia uutisia siis :) isukki unohti syödä ennen lähtöä ja koska olimme vasta yhdeksän maissa kotona niin rupesi vähän jo jalat lähtemään alta. Mutta hain meille molemmille McDonalds ateriat tämän päivän rasitusten kunniaksi. Nyt on sitten yksi taksimatka jäljellä ja se säästetään sitten kun oikeasti tulee lähtö. Sairaalakassi on ollut pakattuna jo varmaan pari kuukautta. Kaikki on valmiina, nyt vain vielä viime hetken odottelua.

Jotain saattoi unohtua, äiti lisätköön puuttuvat tähän merkintään. Iskä kuittaa.

Isukki

No huh, onpa jäänyt taas kirjoittamatta. Ollut neuvolaa ja kontrollikäyntiä. Vaimo juuri raportoi tuossa että tänään on tasan 10 päivää laskettuun aikaan. Jännityst tiivistyy, todellakin. Huomenna 9 päivää, ylihuomenna 8 päivää, 3 päivän päästä 7 päivää, 6, 5, 4, 3, 2, 1, POKS!, -1, -2… (jos menee yliajalle :-D eihän sitä koskaan tiedä). Toisaalta päivät voisivat silti kulua nopeammin.

Neuvolassa ja sairaalassa oli normisti asiat taas. Vauva on liikkunut paljon, todella paljon, neuvolakorttiin voisi merkitä “Liikkeet” -kohtaan kahden plussan sijaan +++++++++, on se sen verran möyrinyt. Isin tyttö ♥ jaksaa möyriä ja potkia. Tosin on se välillä nukkunutkin. Mutta on se vilkas!

Näin taas (vaihteeksi) viime yönä unta että Veera synnytti jo. Aamulla vähän ärsytti, mutta sitten taas ei kun muisti miten lyhyt aika siihen onkaan. Lapsen hoidosta ei ole paineita eikä mistään muusta, ainoastaan vähän jännittää tuo itse synnytystilanne, sitä kun on niin ootettu jo.

Olen selittänyt lähimmäisille yhtä hauskaa juttua, nimittäin vauva “leikki” kanssani tuossa eräs yö. Veera nukkui sikeästi ja menin hänen viereensä nukkumaan.Laitoin käden Veeran masun päälle (peiton päälle), ja vauva potkaisi, kovaa. Otin peiton pois ja laitoin äkkiä käden masun päälle ilman peittoa, halusin tuntea potkun kunnolla ilman että peitto olisi välissä. Meni minuutti eikä potkun potkua. Mokoma hiljeni kunnolla. No, laitoin peiton takaisin masun päälle ja käden peiton ja masun päälle, niin eikös se heti rupenut rymistelemään uudestaan, ja kunnolla. Otin taas peiton pois masun päältä, ja taas se hiljeni. Tätä kului pitkään, ja sitten nukahdin. Oli pieni niin leikkituulella ♥

Iskä ja äiti ei malttais odottaa, mutta odotettava on. Sitten alkaa jännittävät ajat kun vauva syntyy. Tulevat isomummot, mummot, ja papat on niin innoissaan myöskin tästä uudesta elämän alusta. Vielä kymmenen päivää… odotamme. ♥ :lla, iska ja äiti!

Isukki

No niin. Paljon asiaa taas. Pari päivää sitten oli pieni kriisi, ainakin isi oli todella huolissaan kun äiti itki niin paljon yhdessä vaiheessa. Tässä äitin kirjoittama teksti mammafoorumille:

Alan tuntea nyt itseni hitsin säälittäväksi tapaukseksi ja kaikki hyssyttelee että on tää vielä normaalia ja koeta kestää. :’( Mutta näin kävi ny viimeyönä just ton edellisen postauksen jälkeen:

Oksentelin yhtäkkiä (ei pahoinvointia, ei jullimista tai muutenkaan mitään siihen viittaavaa) samalla kun supisteli. Ei meinannu henki kulkea ollenkaan, rupesin sit parkumaan vessassa. Sen jälkeen oli kyllä sellainen olo että vois oksennella pitkin aamuyötä tuosta vaan mutta sinnittelin. Nukahin joskus 3 aikoihin.
Heräsin 6.30 jälkeen puristavaan(supistuksia???? maha ainaki puolikova) ja huonoon oloon sekä samalla kutisi koko vartalo ihan kauheesti.
Tänään kyllä soitetaan neuvolaan ja kysytään mielipidettä. On niin paha olla ja enkä todellakaan halua tätä ny loppuajaksi. :| Kipuja ei edes kun pahemmin ole (jos ei lasketa häpyliitoskipuja) mutta tuo meno alkaa jo pelottaa. Olo oin edelleen oksettava, jotenki eritavalla kuin mitä normipahoinvoinnissa. Pissaamistarve alkaa olla jo tyyliin 30-40min välein.

Tulipa sekavaa tekstiä. Pitäis kai nyt rauhoittua ja eikä mennä paniikkiin.

Käytiin sitten lääkärissä. Soitin HETI aamusta lääkäriin ja mentiinkin sinne sitten pian taksilla. Päästiin nopeasti lääkärin vastaanotolle. Lääkäri olikin oma neuvolalääkärimme. Puhelimessa kyllä sanottiin että päivystävä lääkäri, mutta ihan sama. Lääkäri tutki Veeran alapään kahdesti, myös anturilla. Kaikki oli “erittäin hyvin”. Ultralla katsottiin vauvan liikkeet ja taas näimme pikkuisemme ♥. Kuulemma liikkeetkin erittäin hyvät. Vauvan kohdalta oli kaikki kunnossa.

Sitten alkoi selitykset. Lääkäri puhui ja iskä tulkkasi kovaa vauhtia. Veera on niin pikkuinen ihminen että iso masu vie niin paljon tilaa sisäelimiltä että painaa sekä rakkoa ja vatsalaukkua, siinä syyt “pahoinvointiin” ja jatkuvaan pissahätään. Kuulemma kiinteä ruoka “litistyy” vatsalaukkuun kun vatsalaukun sisällöllä ei ole enää tilaa, joten pitäisi enemmän syödä osissa tai sitten nestemäisempää ruokaa. Vatsan kovettuminen liittyy supistuksiin, mutta ei kuulemma näy missään (pari kertaa jo käyty tarkistuttamassa), joten ei mitään hätää.

Lääkäri päätti kokeilla miten ravintoaineen tiputus vaikuttaisi oloon, ja Veera suostui, joten äiskä vietiin tiputukseen. Piikin ja putken laittaminen oli tosi ällöä ja hirveää, mutta sen puolituntisen aikana kun ravintoa tippui suoneen alkoi olokin huomattavasti parantua. Sitten päästiinkin jo lähtemään kotiin ja äiti oli jo entisellään. Hyvin meni! Palkitsin mamman herkuilla :)

Vauva rymistelee ja potkii, mutta edelleen raivotarjonnassa. Ei ole päässyt kääntymään enää “oikeinpäin”, hyvä niin. Olkoot pää-alaspäin synnytykseen asti niin saadaan varmasti alatiesynnytys. Odotan tosi innoissani sitä! Olen nähnyt siitä jo paljon unta. Itken varmasti, herkkis kun olen. Aina yöllä itken onnesta kun pidän kättä masun päällä ja vauva potkii sitä vasten. Se on niin ihanaa. Isin oma tyttö. Jumalan lahja. Suuri ihme. Uusi elämä on jotenkin niin tajuton asia, ettei voi muuta sanoa kuin että vau. Tässä vielä äidin kuulumiset lääkärikäynnin jälkeen:

Kotona!

Mistäs nyt alottaisin. Meinaan että on nyt nolo olo. En enää tunne itteäni.
Selitin itku kurkussa omalle neuvolalääkärille ongelmasta ja se ultras kohdunsuun ja mahan päältä. Vauva potki anturia vasten, niikuin aina. :p Raivotarjonnassa edelleen. Nämä tiesinkin kyllä jo etukäteen ettei mtn vikaa.
Sitten siihen mun mahdottomaan oloon. Sanoi että hankala tilanne kyllä ja tohon ei oikein mikään auta kuin alkaa sietää niitä. Sitten keksi kokeilla tiputusta kun sanoin ettei ruoka pysy mahassa kunnolla(=ne yrjöilyt).
Laitettiin sit meikäläinen tiputukseen. Tyhjeni pussi sitä ravintonestettä ja kas, olo oli tuhat kertaa parempi. Tuli siihen lääkäri sit kattoo tilannetta ja totesi että olen ollut niin huonosti saanut syötyä ja pyysi tulemaan tiputukseen uudestaan jos taas alkaa se olo.

Miten en voinut tajuta tommosta. Ei edes tuntunut siltä että oisin nuutunut ja liian vähäisessä ravinnossa ollut nämä viimepäivät.

Ihanaa kun on taas niin normaali olo ja mielikin hyvä. :) ♥ Ja mikä parasta, mies tuo herkkuja kohta kotiin (tosin siksi kun olin urhea kun suostuin tunkemaan putken nahan alle :D ) Jipii!

Heipat!

Isukki

Noin. Iskä päivitti pikkuisen sivuston WordPress-talon uuteen (2.6.2 versiosta 2.7:ään). Nyt on uudenuutukainen kirjautuminenkin :-) aiemmin sen pystyi kiertämään jos oli tarpeeksi ovela (pappa olisi osannut, olisi ollut aika helppoa sen kaltaiselle nörtille. Aiempi salasanaboksi nyt olikin semmonen väliaikainen omatekemä php-hökötys). Nyt ei pysty lukemaan edes RSS-syötettä ilman tunnusta. Koko blogi on nyt täysin suojattu ulkopuolisilta (ellei tunnukset leviä vääriin käsiin. Ethän ole kertonut kellekään?). Mutta se nörttijutuista.

Äitiin on siis sattunut viime aikoina aika paljon. Kivuliaita supistuksia alkoi tulemaan noin viikko sitten jos oikein muistan (vai onko siitä niin kauan?). Eilen käytiin sitten vihdoinkin lääkärissä. Soitin viime viikolla neuvolaan, josta sanottiin että neuvolalääkärin ajat menevät vasta helmikuulle, ja suosittelivat ottamaan yhteyttä omaan lääkäriin. Soitin sitten äitin puolesta keskustan terveysasemalle ja kerroin asian laidan. Sain ajan samalle päivälle eli maanantaille klo 12.30. Menimme taksilla tapionkadulle ja noin puolentunnin odottelun jälkeen pääsimme vastaanotolle.

Iskä tietenkin tulkkasi kaiken kun ei äiti kaikesta saanut selvää :) lääkäri kysyi miten tiheään ja usein suppareita oli. Veera kertoi että noin 10-15min välein ja suunnilleen joka ilta, joskus päivällä ja jopa aamullakin. Vaihtelevasti. En nyt muista tarkasti mitä muuta se kyseli. Jotain lääkityksestä, mutta hän tiesi jo että Atarax on kutisevaan ihoon päällä, ja kysyi onko auttanut ja onhan se huomattavasti, varsinkin yön nukkumista. Sertralin on lopetettu juuri äskettäin (masennuslääke).

Seuraavaksi oli vuorossa ah tuttu alatutkinta aka gyne. Kohdunsuu kiinni ja normaalisti asiat. Mittasi verenpaineen, joka oli hieman korkea. Ei osannut enempää auttaa, joten laittoi vielä lähetteen äitiyspolille. Ei jaksettu heti samana päivänä mennä ja eikä ollut kyllä käteistäkään. Tiistaina eli eilen (nyt on kello jo aika paljon) mentiin sitten taksilla sairaalaan. Kätilö tuli avaamaan oven jotka on suljettu neljän jälkeen. Hiljaista siellä oli, minä pöhkö olin sanonut että kannattaa mennä aamulla kun iltapäivällä on ruuhkaa. Mitään ruuhkaa ollu… ja nukuin ja feilasin aamun. Tyhmä iskä.

Söpö Veera jätti aivan ensimmäisenä rutiinilla virtsanäytteen. Kätilö otti verenpaineen kahdesti, ensin kun veera oli istueltaan, sitten makuultaan. Ensimmäinen näytti muistaakseni normaalia. Toinen oli korkeampi. Sitten oli vuorossa sydänkäyrien otto. Kätilö laittoi laitteen masulle ja jätti meidät siihen odottelemaan noin 15 minuuttia jotta saadaan pidempi diagrammi sydänäänistä. Vauva ei oikein tykännyt kun sitä salakuunneltiin, pari mojovaa potkua kuului kunnolla dobblerlaitteesta tyyliin tum tum tum tum TUMMMMMMM tum tum tum TUMMMMMMMMM tum tum tum :D vauvan syke oli pyöri koko ajan normaalitasolla eli 139-159. Äitin syke oli vähän tavallista korkeampi (ei sentään korkeampi kuin vauvan, huh :D), sitä ahdisti olla sairaalassa. Mutta iskä rauhoitteli ja äkkiäkös mamma rauhoittui :) sydämenlyönnit menivät normaalisti, kaikki siis kunnossa siltä osin.

Lopulta lääkäri tuli ja menimme eri huoneeseen. Valot oli pimeällä ja sanoin lääkärille että laittaa päälle ettei veeran tarvitse olla sokeana. Hämäräsokeus nimittäin. Lääkäri kyseli samat asiat kuin edellinen kätilö ja oma lääkärikin, eli supistuksista miten usein ja mihin aikaan ja kauanko kestänyt ym. Veera kertoi kivuista ja lääkäri tunnisti heti vaivan. Joillakin äiteillä ei ole liitoskipuja, joillakin on satunnaisesti, joillakin on pahimpaa sorttia, ja veeralla sattuu olemaan juuri sitä pahimpaa lajia. Liitoskivut liittyvät siis nivelten, lantion ym. löystymiseen kun kroppa valmistautuu synnytykseen. Veeralla sattuu vain sattumaan nuo kivut enemmän kuin muilla. Selkä ja alaselkä varsinkin ovat äidillä tosi kipeät. Harmillista.

Salaa toivottiin jo että saadaan ilmainen ultra, ja niinpä saatiinkin. Nähtiin vauva taas kerran pitkästä aikaa. Olipa se kasvanut! Potkaisi pari kertaa kun sitä katseltiin. Nyt kun tuli mahdollisuus niin kysyttiin onko se tyttö vai poika. Vauva oli juuri huonoksi tuuriksemme perätarjonnassa, joten näimme enemmän pyllyä… ovela pikkuinen. No, lääkäri sanoi että ihan kuin olisi nähnyt häpyhuulet eli tyttö tulossa, tosin ei 100% varmuudella. Emme rupea maalailemaan seiniä punaiseksi vielä :) tuli tyttö tai poika, kumpikin saa kaiken rakkautemme <3

Nyt on aamuyö ja iskä on tuhmana valvonut. Nokun äiti heräsi pari tuntia sitten kipuihin enkä mennyt sitten itsekään vielä nukkumaan vaikka olin juuri menossa. Ei huvittanut kun vaimo kerran heräsi. Ja nyt sitten juutuin päivittelemään pikkuisen blogia ja bloggaamaan tänne. Ainakin tuli kerrankin paljon asiaa :)

Vauva on potkinut todella paljon. Siis todella tomerana ollut. Valvoo öitä ja nukkuu päiviä, tulee isäänsä. Kaikki on siis hyvin :) lääkäri haluaa että olemme seurannassa, joten menemme kahden viikon päästä uudelleen sairaalaan. Äityli saa laittaa vauvasta tarkemmat tiedot, en nyt lähde näin yöstä etsimään äitiyskorttia. Saatiin tietää kaikkea kivaa ja uutta vauvasta. On se kyllä kasvanut… isi ei malta odottaa että saa nyytin syliinsä. Mutta nyt on aika mennä minunkin nukkumaan, vauvakin taitaa jo nukkua. Torstaina eli huomenna onkin jo neuvola. Niin ja äiti osti pikkuiselle kaksi hullun söpöä tuttia, toisessa on pingviini ja toisessa nalle. Ja sukatkin vauva sai valmiiksi :) Mutta nyt, Hyvää yötä kullannuput! t. isä ja äiti

Isukki

Heips. Joulu oli ja meni. Hmm. Mitäs. Isi on vähän hukassa nyt tämän tekstin kanssa. Tuo äiti pakottaa aina kirjoittamaan kuulumisia :-D Elikkäs. Vauvvamme sai joululahjaksi hienot pökät (3kpl) ja ihanan pehmoisen korvallisen makuupussihaalarin-mikäliene. Vauvva on potkinut ja nukkunut vuoronperään. Ja tänään äiti näki ensimmäistä kertaa masunsa aaltoilevan! harmi että vaavi on ollut ihme asennoissa ja en ole kaikkia potkuja tuntenut. Olen puhunut pikkuiselle paljon kaikenlaista kivaa ja sehän on tomerasti vastannut höpinöihini potkuilla <3 kyllä se isukkinsa äänen tuntee.

äiti puki Dippis-nallen tuohon ihanaan vauvahaalariin:

Nyt iskällä on nälkä. Iskä menee syömään >

Isukki