Lapset rakastavat kuunnella ja laulaa lauluja. Lotalla tämä melkein käy harrastuksena. Laulaa päivisin itsekseen ja viittoo samalla. Monesti laulelee omaa variaatiota usean kappaleen miksauksena. Lotan suosikkeina ovat mm. Tuiki, tuiki tähtönen, Ihahaa ja Muumien tunnaribiisi. Tuiki, tuiki tähtösen Lotta muistaa sanat hyvin ulkoa. Viittoo ne kanssa. Jännä miten näin pieni muistaa niin hyvin kappaleen sanat ja vielä samalla viittoo. Täytyy joskus videoida Lotan viitottu laulu.

Lotta on alkanut yhdistelemään sanoja, ja se on hauskaa. Tietty ensimmäisenä opitaan uhmaamaan, esim. “en tule!” tai “ei saa!”, mutta sekin on vain söpöä. Muita opittuja on mm. “voi voi”, “au au”, “tuossa pallo”, “äiti hali”, ja “kakka kakku”, mitä nyt näin äkkiseltään tulee mieleen.

Lotta viittoo edelleen sanoja, eli viittomakielessä ei vielä lauseita ole tullut. Toivottavasti viittominen kehittyy vielä… haluamme Lotastakin kaksikielisen, tulevaisuutta ajatellen.

Minulla ei ollut paljon aikaa, joten kävin vain heittämässä (en sentään kirjaimellisesti, huh…) Lotan paikan päälle. Lotta halusi antaa minulle halin lähtiessäni, ja selvästi halusi lähteä mukanani takaisin. Sanoin kuitenkin että isi lähtee äitin kanssa käymään kaupungissa, jää sinä tänne leikkimään papan ja Pomin kanssa. Kun olimme ravintolassa syömässä ja odottelemassa ruokatilausta, soitin vielä isälleni varmistaakseni että kaikki on hyvin. Lotta ei kuulemma ollut itkenyt perääni, vaan lähti leikkimään innoissaan.

Kun tulin kymmenen aikaan illalla Lottaa hakemaan, ja samalla jäin iltakahville, Lotta oli sängyssä nukkumassa pää minusta poispäin. Hän kuuli kuitenkin ääneni ja pomppasi heti pystyyn. Pieni vaikerointi-itku alkoi ja kädet suorastaan lennähtivät ojoon “isi oli ikävä, ota syliin!” -tyylisesti. Ja isi otti syliin. Lotta painoi päänsä rintaani vasten ja hali kunnolla ja pitkään. Siinä vaiheessa tajusin että ikävä oli ollut, ja varsinkin kun kuulin että Lotta oli ennen nukkumaanmenoa itkenyt tunnin ajan ja juossut vähän väliä ulko-ovea hakkaamaan. Lotta on oppinut kaipaamaan.

Kolmisen tuntia tyttö oli kuitenkin jaksanut ilman vanhempia, eikä mitään suurempia ongelmia ollut taaskaan esiintynyt. Sain taas vain hyvää palautetta tytöstä, ja Lotasta saakin olla aina ylpeä. Oikea mallilapsi, todella hyvin käyttäytyvä, kiltti kuin mikä, ja uskomattoman kaunis. Rakastan tytärtäni Lottaa ilman muuta kaikesta huolimatta. Sain isältä kyydin kotiin, kiitos iskä ♥ Lotta nuokkui jo autossa…

Kotiin päästyämme laitettiin heti yöpuku päälle. Hampaita ei tarvinnut tällä kertaa pestä ihan luvan kanssa, sillä Lotta oli niin väsynyt… päiväuniakaan tyttö ei nukkunut. Sängyssä istuessaan Lotta huomasi hyllyllään uuden lelun. Hymy levisi korviin kun Lotta sai hypistellä pakettia. Olin ostanut Lotalle myös palkkioksi eläinlelun, jossa on pyörät. Sitä Lotta innoissaan kokeili “vruum vruum” äänten kera. Ostin sen nimenomaan koska Lotalla ei ole pyörillä varustettua lelua… olen nimittäin huomannut miten hän perhekerhossa leikkii autoilla. Tai no, yksi lelu on mutta se pitää kamalaa ääntä ja Lotta haluaa nimenomaan tehdä äänet itse. Suloista.

Sanoin Lotalle kuitenkin että isi laittaa lelun piiloon, huomenna saat avata. Se kelpasi tytölle eikä syntynyt itkua lelun perään. Melkein odotin itkua, mutta ei. Kiltti tyttö… vilkutti sängystä kun vaihdettiin iltapusut, ja nukahti saman tien. Nukkuupahan nyt pitkään sitten :)

Lotallakin oli keskiviikkona tekemistä, moneenkin otteeseen. Kävi mm. äidin kanssa ostoksilla aamupäivästä (ks. edellinen postaus). Ihana päivä oli keskiviikko. Yhtä ihania pitää saada useamminkin :) öitä nuppuset.

Uusia ilmeitäkin on tullut, ja yksi niistä on tämä:

Kyseinen ilme tarkoittaa sitä että asia ei mene kuten Lotta haluaa. Taitaa olla vahva minä-vaihe päällä jo. Mutta se on söpöä. Ei ole ehkä reilua mutta mua alkaa aina naurattamaan kun Lotta tahtoisi herkkuja tai karkkia ja pillahtaa turhautuneeseen itkuun kun kiellän. Tietenkin herkkuhetket on erikseen, mutta kun välillä tyttö tuppaa vonkumaan niitä aina.

Tänään sattui ensimmäinen kunnon haaveri, kun Lotan sormi jäi tietokonepöytäni metallirungossa olevan reiän väliin, ja pieni pala nahan kera irtosi peukalon juuresta. Itsekin hätäännyin kun en saanut ensin haavaa tyrehdytettyä. Tyttö huusi kuin syötävä, ja yritin lohdutella samalla kun puristin peukaloa paperimytyn sisässä. Haava tyrehtyi pienen taistelun jälkeen. Desinfioin antiseptidillä ja laitoin muumilaastarin, joka oli yllättävän vaikeaa kun Lotta riuhtoi ja esteli koko ajan. Kun olin saanut laastarin laitettua, pelkäsin että se on liian tiukalla, joten laitoin yhdessä Veeran avustuksella uuden vähän höllemmästi.

Kun laastari oli laitettu, tyttö rauhoittui, ja vain ihmetteli sormessaan olevaa Pikku Myytä. Lotta säikähti varmasti valuvaa sormeaan, mutta onneksi se oli pian ohitse. En usko että älyää repiä itse laastaria irti.

Arki on muuten sujunut hyvin. Nykyään avaan aina Lotan huoneen oven ennen kuin menen nukkumaan, jotta Lotta pääsee aamulla herättämään minut. Ollaan Lotan kanssa herätty jopa ennen kahdeksaa. Päikkäreiden lisäksi usein nukutaan pitkät aamu-unet.

Cable Open -viikonlopun myötä Lotta tykästyi kanaviin kuten Disney Channel, Cartoon Network, ja Boomerang. Etenkin jälkimmäisestä tulee Lotan lempiohjelmia, eli klassisia piirrettyjä joissa ei puhuta mitään tai hyvin vähän. Pingu, Bernard, Tom & Jerry, Tipi ja Sylvesteri, Väiski Vemmelsääri ja muut vastaavat saavat Lotan tapittamaan telsua kunnolla.

Tänään Lotta auttoi isiä siivoamaan lelut olohuoneen lattialta. Siivottiin muutenkin koko talo puhtahaksi, ja lelulaatikko siirrettiin Lotan huoneeseen. Laitoin samalla väliaikaisen patentin eli muutaman paksun kierroksen läpinäkyvää teippiä olohuoneen vitriinikaapin kahvoihin, jotta Lotta ei pääse “leikkimään” kaapin kanssa enempää.

Joku päivä pitäisi mennä ulos leikkimään. Sade- ja kuraleikitkin onnistuu vihdoinkin kun Lotta saa jossain vaiheessa kunnon kuravaatteet. Lotta ja me toivotamme hyvää ja iloista syksyn jatkoa!

Lotta on perso herkuille! Olen yrittänyt olla antamatta karkkia, ja pidänkin pintani aina ei-sanan jälkeen, vaikka tiedän että siitä tulee marinaa ja itkua. Lellin Lottaa liikaa, mutta yritän olla hemmottelematta tyttöä piloille. Jotenkin tuntuu että äitinsä osaa olla tiukempi.

Lotta taitaa olla edelleen isin tyttö. Aina on päästävä isin syliin joka tilanteessa. Tämä tietysti lämmittää sydäntäni vaikka joskus isi haluaakin tehdä myös omia juttuja. Monesti bussista kotiin tultaessa tyttö nukahtaa syliini.

Toinen uusi juttu on perjantaina saamamme uuden jenkkisängyn myötä tapahtunut mullistus. Sängyn myötä nukuin yöni niin hyvin, että en herännyt Lotan aamuisiin ääniin. Mutta Lotta ei huutanutkaan isiä kuten aiemmin, vaan jäi lukemaan kirjoja huoneeseensa. Kun yhdentoista maissa heräsin ja katoin kelloa, herttileijaa mietin että miten Lotta on jaksanut koko aamun huoneessaan. Mutta kun avasin oven, Lotta viittoi possu ja osoitti kirjan possua. On siinä kanssa fiksu tyttö!

Tänä iltana päätimme tehdä kokeilun. Avasimme Lotan huoneen oven, jotta hän pääsee aamuisin herättämään meidät, jos en ääniin herää. Mutta kun kahden jälkeen kävin jääkaapilla, Lotta heräsi. Tietenkin tyttö nousi sängystään ja lähti tepastelemaan pitkin pimeää taloa. Isin täytyi laittaa uudestaan nukkumaan, mutta se ei tytölle riittänyt. Tyttö juoksi takaisin ja osoitti huonettaan selittäen jotain omalla kielellään. Kysyin tytöltä kuiskaten että mitä nyt, ja tyttö vei minut huoneeseensa ja osoitti peittoaan. Jaaa peitto on huonosti. Peittelin tytön ja Lotta vilkutti hyvät yöt.

Tämän jälkeen Lotta tuli vielä kerran ihmettelemään että miksi olen vielä koneella. Joten iskänkin on nyt aika mennä nukkumaan ettei tyttö ota mallia ja valvo pitkin öitä.

On tuo pieni tyttönen vain niin suloinen yöpuvussaan! Silmät lupsattaen tulee höpöttelemään isille keskellä yötä. Miten rakastankaan Lotta Iinestä, ja vaimoani joka näyttää aivan häneltä. Elämäni kaksi tärkeintä asiaa. ♥

Toivottavasti pääsen ensimmäistä kertaa Lotan herätettäväksi! saa nähdä jaksanko nousta. Nyt unille, öitä!

Viittomisessakin ollaan edistytty. Kovasti käyttää kuvakirjoja apuna opetellessaan viittomia. Näitä tullut nyt viimepäivinä viitottua: rumpu, kitara, pelle, panda ja poro.

Lotta sai kans hienot takit viimeaikoina. Kuvat alla.

Yllä: Lontoon tuonti, Boden-verkkokaupasta.

Alla: Military look H&M:stä.

]]> http://rollemaa.org/pikkuinen/arkisto/2010/08/nain-mina-viiton/feed/ 1 http://rollemaa.org/pikkuinen/arkisto/2010/01/kaksin-jaloin/ http://rollemaa.org/pikkuinen/arkisto/2010/01/kaksin-jaloin/#comments Wed, 20 Jan 2010 12:08:44 +0000 Äiti http://rollemaa.org/pikkuinen/?p=369

Silti, Lotta on yhä yhtä helppo lapsi. Todella tyytyväinen ja nauravainen pikku otus. Ai että miten rakastankaan tuota mölliä. Lotalla on selkeä päivärytmi, ja ruokaakin on alettu jo syömään ihan kunnolla. Viimeisin tuttavuus on pehmeä leipä. Maistui. Maissinaksut taas eivät olleet mitään hyviä, sen näki ilmeestä. Kuvia on otettu tonnikaupalla, ja niitä pitäisi tännekin taas lisätä. Jospa tuo äiti jaksaisi :) perheemme voi hyvin. Sikainfluenssaa ei ole ollut kellään, ja Lotta sai rokotteen ilmaiseksi. Lotalla oli hieman nuhaa, ja vanhemmat kärsineet pienestä flunssasta, mutta ei sen kummempaa.

Isi on syntinen ja bloggaa töistä, mutta joskushan se oli tännekin laitettava jotain… liian kiire ja väsy tupannut olemaan ja tämä on unohtunut ihan täysin. Jospa tämän jälkeen muistaisimme taas. Heipä hei sitten ♥