Lotta Iines on 2-vuotias, 30.3.2009 syntynyt toivottu ja odotettu lapsi, vanhempiensa Rollen ja kuurosokean Veeran mielestä täydellinen tyttö. Tämä blogi aloitettiin alunperin pikkuisen suunnittelu- ja odotuspäiväkirjana, mutta on sittemmin muuttunut ja vakinaistunut Lotan omaksi kuulumisblogiksi.
Muistathan kirjautua ulos lukuhetken päätteeksi :) Sinut kirjataan ulos automaattisesti 20 minuutin päästä, joten ei ole maailmanloppu, jos unohdat. Kirjaudu ulos tästä, terveisin Isukki ja Äiti.
15

Ennätys

perjantaina 15. heinäkuuta 2011 kello 20:16

Nyt meni joulukuinen ennätys rikki, nimittäin sänkyyn laittoja 50 kertaa! Uskomatonta että koko touhussa meni vain vartti. Tällä kertaa en ottanut aikaa, tuntui viideltä vuodelta…

Isukki

10

Sunnuntain tilastoja

sunnuntaina 10. heinäkuuta 2011 kello 22:37

Tänä iltana riitti hiljentymiseen 9 minuuttia, 38 sekuntia ja 9 kertaa sänkyyn laittoa.

Mantrat (söpöä muuten kun kaksivuotias puhuu itsestään usein kolmannessa persoonassa):

  1. “Lotta tahtoo antaa äitille halin!” X 32
  2. “Lotta tahtoo antaa isille halin!” X 10 (äitihalimantran jälkeen, isi on tietenkin hätävara, hmpf)
  3. “Äiti tulisit istumaan Lotan viereen!” X 11
  4. “Kurkkuun sattuu! Lotta on kipee!” X 9 (minuuttien rääkymisen jälkeen)

Tällä kertaa vedettiin siis “oon kipee” -kortti ja halikortti, ei sentään “lempipehmolelu ei ole vieressä” -korttia eikä mitä ihmeellisimpiä mummolakortteja. Kaikkea tuollaiset vaahtosammuttimet keksiikin jotta välttyisi nukkumaanmenolta.



Verrattaen erilainen nukkumaanmeno siis verrattuna eilispäivän särkkisreissuun (kuva yllä), josta kirjoitan ehkä koosteen jos jaksan.

Isukki

7

Ruokailua ja komentelua

sunnuntaina 7. marraskuuta 2010 kello 15:07

Viime aikoina Lotta on ollut pieni apina, kirjaimellisesti. Tyttö kiipeilee minkä ehtii. Heti kun silmä välttää niin ollaan hyllyllä, pöydän päällä, tuolilla keikkumassa tai seisomassa tai pyörimässä, pianon päälle menossa, tietokoneen päällä… milloin missäkin. Ja hauskinta on että jäädään jumiin mitä ihmeellismpiin paikkoihin, mm. syöttötuolin väliin. Miten edes voi jäädä jumiin syöttötuolin väliin?! (paitsi meillä tosin on taitettava syöttötuoli jonka saa jatketuksi syömispöydäksi (alla kuva).

Näin meillä syödään! (klikkaa kuva isommaksi)


Silloin tällöin ollaan annettu tytön syödä itse, eihän sitä muuten opi. Vaikeammissa ruoissa (kuten wokki ym.) sotkua tulee aika lailla… varsinkin matto on vaikea sitten siivota. Silti suurin osa ruoasta tuntuu menevän mahaan asti. Ainakin tyttö on nyt kylläisen ja tyytyväisen oloinen.

Lauseita tulee välillä koko ajan, sitä mukaa kun sanoja opitaan. Esimerkiksi äiti nukkuu, ja aiemmin mainitsemani yksinkertaisemmat tyyliin ei saa ja kato, tuolla.

Hauska tapaus oli kerran kun toruin sanomalla soo soo ja heristämällä sormea, niin äkkiäkös tyttö sen oppi ja nykyään ollaan joka väliin soosoottelemassa vanhempia :-D ei sen näin päin pitänyt mennä. Tyttö toruu vähän väliä ihan sormen kanssa “soo soo!”.

Tänään suunniteltiin menevämme ulos…

Isukki

13

Mansikkapuistossa ulkoilua

keskiviikkona 13. lokakuuta 2010 kello 19:16

Kirjoitin tiistaista kuulumisia omaan blogiini, mutta unohdin Pikkuisen blogin tyystiin… tyhmä iskä. Tarkoitus oli kirjoittaa tänne hieman laajemmin, varsinkin Lotan kuulumisia. Väsymys voitti, mutta nyt olen taas pirteä kuin peipponen!

Äityli siivosi tänään aamulla Lottasen kanssa, ja antoi isukin nukkua pitkään. Super-äiti, kuten paidassa lukee ♥. Lottakin kuulemma auttoi lelujen kanssa.

Niin mutta se eilinen? Käytiin Mansikkapuistossa perhekahvilassa ja samalla ulkoiltiin ensilumessa. Otin kerrankin kameran mukaan, ja otettiin muutama raikas kuva, kun kerran luntakin oli.

Isi ja Lotta

Isukki auttaa lumienkelin teossa

Perhekahvilassa oli noin Lotan ikäinen tyttö, joka oli vähän liian väkivaltainen ja raapaisi Lotan poskeen ison naarmun. Toivottavasti vaihe menee pian ohi. Leikit menivät vähän rajuksi kun kaikki halusivat saman lelun. Lotta onneksi unohti heti.

Kivaa oli! Varsinkin ulkona. Talvisin terveisin,

Isukki

11

Vekaratorilta löytyy ällösöpöyksiä!

keskiviikkona 11. elokuuta 2010 kello 21:57

Mm. löytyi tunikoja, hameita, Hello Kitty-pipo, paita, toppi ja pari taulua. Tykästyin Vekaratoriin. Täytyy käydä useammin siellä. :)

Äiti

27

Hassuja sanoja

keskiviikkona 27. tammikuuta 2010 kello 00:45

Googletin tuossa hassuja sanoja samalla kun mietin nimeä uudelle 1TB kiintolevylleni (säälittävääkö?), ja törmäsin kaksplussan topicciin. Sain kyllä nauraa näin väsyneenä ihan vedet silmissä. Tässä muutamia pienten lasten sanoja. Voi raukkoja pieniä kun ei vielä osaa sanoa ja ymmärtää asioita oikein :–D

  1. tiktakki = kello
  2. kiikaakkuu = keinu
  3. kaakka = ankka
  4. ikkuputu = leppäkerttu
  5. kimmakammunu = kilpikonna
  6. hullu = hylly
  7. kepsutti = ketsuppi
  8. kitapuut = tikapuut
  9. pimpsonit = simpsonit
  10. hampuli = ranskalaiset
  11. tulikeppi = tulitikku
  12. pelipala = palapeli
  13. pimpi = pingviini
  14. ukkeli = ukkonen
  15. huumeheikko = muumipeikko
  16. robotiili = krokotiili
  17. prumpuru = auto
  18. kaluneet = tavarat
  19. tanska = tatuointi

:DDDD

Lotan puheen kehittymistä odotellessa. Tyttö sanoi yhtenä päivänä “iti”, mutta ei ole sen jälkeen sitä oikein sanonut :) ehkä vielä enemmän vahinko kuin opittu “sana”. Paljon tulee juttua, mutta ei vielä mitään järkevää. Välillä joitakin sanojen tapaisia, kuten “äijä”, ja “äittä”, mutta ei oikein muuta. “Tä!” tuntuu aina välillä huutavan jopa kovaakin.

Isukki

25

Äidin omat huolet

maanantaina 25. elokuuta 2008 kello 07:52

Nyt on kymmenes raskausviikko alkamassa. On se ikävää kun maha oikuttelee ja jullii välillä, varsinkin aamuisin ja iltaisin. Pahimmat vatsamyllerykset ovat jo onnekseni ohi. Se oli uskomattoman epämiellyttävää. Minulla on tunnetusti herkkä vatsa, silloin kun jännitän niin menee jo heti kuralle. Ei välillä uskalla lähteä minnekkään ellei lähellä ole vessaa. Rankkaa…

Iltaisin tykkään silitellä mahaa. :D Se on niin soma. Vaan kun kasvaispa masusta jo oikein iso rantapallo. Parhaillaan pienen pullamme pitäis kasvaa hyvää vauhtia. Iho sen kun kiristyy ja rasvojen osto olisi paikallaan. On se ihme kun iho pystyy venymään noinkin paljon.

Nyt sitä jännitellään ensimmäistä(!) ultraa. Näkyyköhän sieltä mitään? Sykkiiköhän sydän pikkusella? Voi kun saiskin jo tietää. Ei jaksais millään odottaa. Kalvaa epätietoisuus välillä. Isukki koettaa rauhoitella minua. Ei äiti tunnu millään sitten rauhoittuvan.

Äiti