Lotta Iines on 2-vuotias, 30.3.2009 syntynyt toivottu ja odotettu lapsi, vanhempiensa Rollen ja kuurosokean Veeran mielestä täydellinen tyttö. Tämä blogi aloitettiin alunperin pikkuisen suunnittelu- ja odotuspäiväkirjana, mutta on sittemmin muuttunut ja vakinaistunut Lotan omaksi kuulumisblogiksi.
Muistathan kirjautua ulos lukuhetken päätteeksi :) Sinut kirjataan ulos automaattisesti 20 minuutin päästä, joten ei ole maailmanloppu, jos unohdat. Kirjaudu ulos tästä, terveisin Isukki ja Äiti.
Oho! Onpas Lotan blogi unohtunut tyystin. Vuosikin ehti jo vaihtua. Arki täällä kotona menee vilkkaissa merkeissä, eikä ihan luonnollisista syistäkään ole tullut kirjoiteltua. Lotta höpöttää ikäisekseen todella paljon ja täyttää maaliskuussa vasta kolme vuotta.
Uusi vuosi meni myöskin rauhallisesti. Käytiin Lotan papan luona päivällä ja illaksi tultiin takaisin kotiin. Ulkona alkoi jo paukkua raketit siinä seitsemän aikaan kun päästiin sisälle ja Lottahan pelkäsi niitä oikein kunnolla. Viime uutena vuotena ei tainnut Lotta vielä oikein tajuta pelätä. Kotiin tultuamme Veera oli siivonnut talon siistiksi ja VP tuli moikkaamaan.
Yhdeksän jälkeen mentiin iltapuille ja otin kameran käteen ja aloin kuvaamaan. Juteltiin raketeista. No, loput näetkin videolta…
…tässä tilanne viitisen minuuttia ensimmäisen videon kuvaamisesta:
Laitoinpas tämän vielä erikseen tännekin. Tämä on niille, ketkä eivät facebookia tai muuta sosiaalista mediaa käytä. Tilanne siis oli sellainen että olin tulostamassa jotain, ja liittämässä tulostimen piuhaa kiinni koneeseen, kun se tippuikin vahingossa lattialle. Sanoin “hups, voi *” ja Lotta repesi nauramaan ihan kunnolla. Päätimme kokeilla voimmeko uusia tilanteen, ja nauraako hyvällä tuulella oleva tyttö lisää jos pudotan johdon tahallaan lattialle. Ja tulihan sieltä nauruhermoja kutkuttavat naurukohtaukset! Päivän paras kyllä.
Kuvailin pikkuisesta videoita tänään päiväsellä. Toinen leikki niin iloisena. Pieni tykkää älyttömästi tuosta hymyilevästä meritähdestä; ihastui siihen jo neuvolassa. Aika sattumaa että saamiemme lelujen mukana tuli samanlainen.
Tulin koneelle neidin kanssa ja asettelin tyynyn jalkojeni päälle. Neiti jaksoi maata siinä hetken ja alkoi valittaa että nyt ei ole hyvä olla. Sylissäkään ei malttanut olla joten koetin syöttää rinnalla. Siihen torkahtikin, mutta ei sittenkään, tällöin aletaan riehua ja kovaa!
Tutti on välillä ihan jees kapistus vaikka se käykin välillä hermoille. 40 kerran tutin asettamisesta suulle alkaa raastaa hermoja helpostikin. Tässä vaiheessa olin aikeissa sanoa ääneen: “Päätäjo imetkö vai et”. Tässä neiti hetken jaksoi pitää tutia suussa ja sitten alkaa huuto “ruokaa ja äkkii!”