Pikkuisen oma päiväkirja

Potkuja tuntuu tänään tavallista enemmän. Mölli on taas vauhdissa. Ei äiti pysty kirjoittamaan saatikka lukemaan mitään kun toinen elämöi kovasti. Sehän tässä raskaudessa onkin ihanaa, että saa tuntea nämä ah, suloiset ja tomerat potkut päivittäin.

Isi ja äiti kävi Kelassa viemässä lappusia äitiysrahaa ja -pakkausta varten. Joku päivä vielä ilmestyy kotiin iso laatikko kera tarpeellisten tavaroiden. Sitä odotellessa…  ;-)

Äiti

Kävin kertaalleen tänään läpi mitä tarvitaan ennenkuin vauva putkahtaa maailmaan. Aluksi rupesin stressaamaan siitä että osaankohan valita oikein tarvittavat tavarat ja tekstiilit. Mm. vaatteita pitää vielä hankkia sekä pesu- että ruokatarvikkeita. Apua!

Mä en kestä tätä kun katson kilometripitkää ostoslistaa ja kukaan ei halua auttaa tässä asiassa minua. Hirveä ressi kohta koituu ja kaipailisin jotakuta jonka kanssa käydä nämä listat läpi ja mitä tarvitaan. Tämä on minulle tärkeätä ja haluan että ymmärrystä annetaan myös tarpeeksi tuen lisäksi.

Aion tehdä kirjallisen listan vielä tarvikkeista. Voisin kirjoittaa päiväkirjaani sen listan tai jonnekin tekstinkäsittelysoftalle. Puuh! On tässä sitten hommaa itsellenikin enemmän kuin tarpeeksi. Nimittäin joudun omaa päätä käyttämään tehokkaasti ja järkevästi.

Vielä omasta navasta. Viikkoja ja päiviä pulkassa nyt 21+5. Väsymystä pukkaa, vaikka jaksan kyllä toimeliaanakin olla. Riesaksi tuli nyt selkäsärkyjen lisäksi päänsärky. Kiukuttaa välillä kun joka paikka on kipeänä ja eikä helpotusta tunnu tulevan mistään. Edes panadolista. Prrrrh….

Äiti

Mistäs aloittaisin? Hm.

Neuvolatäti tuossa edellisessä käynnissä pyysi syömään rauta-tabletteja alhaisen hemon vuoksi. Nyt ei enää pyörrytä niin paljoa kuin aiemmin. Pystyssä pysytään ja eikä lattia alhaalta katoa. Olo on nyt mitä mainio. Ajattelin kohta tehdä ruokaa meille, mummon jauhelikakastiketta, ehkä muussin tai makaronien kera.

…..

Otin tuossa kuvia suurensuuresta mahastani. Vedin farkut jalkaan kuvauksen ajaksi, mutta… pikkuinen ei oikein tykännyt siitä niin alkoikin kova potkiminen housuja vasten. Kesti hetken ja rupesin nauramaan itsekseni. :-D

Jaa, mitäs muuta vielä. Niin, puolessavälissä ollaan nyt. Jännää, eikös? Viikkoja on nyt kaiken kaikkiaan kasassa 22 ! ! !  (Mutta nyt en kirjoita enempää. Pää on tyhjä.)

Äiti

Böö! Tänään oli sitten taas neuvola. Tässä hieman tietoja joita saatiin selville:

• Raskausviikot: 20+4 (rv 21)
• Äitin paino: 92kg (vk +729g, äityli vähän pyöristynyt… sanoivat pikkusen neuvolassa tuosta)
• Äitin verenpaine: 122/73
• Äitin hemoglobiini: 114 (laskenut reippaasti, ei ihme että huippasi. Määrättiin rautakuuri.)
• Vauvan syke: 155+ (kuulemma erittäin hyvä, 120 ja 170 välillä pitäisi olla muutenkin syke.)
• Äitin kohdun korkeus: 19cm
• Vauva liikkeessä!

Iskällä on jotenkin vähän hutera olo nyt jostain syystä. Tekstit pomppii silmille. /me odottaa vaavelia niin kovasti!! voi kunpa saisi jo toivottaa tervetulleeksi maailmaan :) toivottavasti äiti kestää meitä kumpaakin vielä jonkin aikaa.

Isukki

Moij. Iskä tässä töissä miettii vain vaimoaan ja pienokaistaan. Viime päivinä olen vain hymyillyt kun olen ajatellut että lapseni näyttää sitten varmasti enemmän vaimoltani. Ainakin uskon että hän saa hänen hymynsä ja hellyttävät pulloposkensa. :) mutta valitettavasti isukilla on nyt kiire töissä… piti vain vähän kertoa mietteitä kesken päivän. Heipat!

Isukki

Maanantai, rakenneultrapäivä. Lähdin töistä ajoissa vähän ennen puoli kahta. Mehiläiseen oli tarkoitus mennä kahdeksi, ja pian päästiinkin jo kävelemään. Perillä ilmoittauduttiin ja päästiin odottamaan lääkärin huoneen eteen. Ei mennyt kauaa kun päästiin lääkärin huoneeseen. Päästiin päästiin (kylläpä toistan tätä sanaa nyt :D). Päästiin siis lääkärin huoneeseen. Lääkäri Pentti Holma oli erittäin mukava setyli. Puhui aika nopeasti mutta ystävälliseen sävyyn ja tulkkasin Veeralle kaikki mitkä meni ohi.

Tököttiä ja konetta masulle ja pian nähtiin kuvaa ruudulta. Heti nähtiin potkaisu. Siellä se liikkui. Sydän sykkimisen erotti paremmin kuin viimeksi ja muutenkin vauva oli paaaljon isompi. En voinut taaskaan kuin hymyillä.

Tässä toinen ultraäänikuva pikkuisestamme! Ultraäänikuva lähti äitin sivutilan mukana. Laitan joskus uusiksi kun kerkiän, t. iskä

Kunnossa oli. Terve raskaus. Pään läpimitta 4,23cm, vyötärön ympärysmitta 13,81cm ja jalkojen ympärysmitta 2,78cm. Vauvan ikä täsmäsi viikkoja eli 18+3. Vilkas sikiö normaalimääräisessä lapsivedessä. istukka edessä. Painoarvio 240g. Mammakin oli iloinen kun jälleen sai helpottua kuullessaan että kaikki menee niinkuin pitää. Ihanaa :) Ei voinut vielä kertoa tuleeko poika vai tyttö, ei kuulemma voinut mennä edes arvaamaan. Parin viikon päästä vasta voisi arvailla. No ainakin on kivempi sitten yllätys. Vielä muutama kuukausi odottelua ja jännäilyä <3 Vauvvamme käy aina vain vilkkaammaksi <3

(Lisäsin pieniä korjauksia ja pari sanaa. Äiti)

Isukki

Teinpä merkillisen havainnon. Nimittäin huomasin virtsani olevan vihreää!? Säikähdin kyllä vähäsen. Pyysin miestä soittamaan neuvolaan kysyäkseen onko tämä normaalia. Eivät paljon osanneet sanoa kuin keho tekee omiaan. Täytyy vain jatkaa pissaamalla vihreää pissaa. Hyih!

(16+3)

Äiti

Tulipa yö nukuttua, huonosti, syystäkin. Meidän pikkuinen päätti voimistella tuolloin. Tunsin liikkeet selvästi ja hämmennyin aluksi. Ennen ei ollut näin selkeitä liikkeitä. No, en minä nyt ala pientä syyttämään huonosti menneestä yöstä. On niin ihanaa tuntea ne liikkeet. Vielä kun isi pääsisi tuntemaan ne. Annetaan pienen vielä kasvaa isommaksi että potkutkin voimistuvat. Isi odottaa varmasti kovasti. ;-)

Pst, Viikot paukkuu tänään, 15+0 (rv16) menossa.

Äiti

Voi kurja kun tuolle mammalle iski taas paha olo juuri ennen nukkumaanmenoa. Sattumalta olin juuri tulossa viittomakielen kurssilta. Onneksi kerkesin kotiin lohduttamaan vaimoparkaa. Tuo höpönassu kun pelkää oksentamista ja yökkimistä. Eihän se mitään herkkua ole todellakaan. Sain kullan rauhoittumaan ja lohduttelin siinä tovin ja sain lopulta hymynkin pilkahtamaan. Siihenhän se loppui sitten. Isukilla on tämmöinen vaikutus äityliin. Sanoin että vauvvamme heittelee siellä masussa kuperkeikkoja ja testaa äitiä, mutta ei se tarkoita pahalla, se on vielä niin pikkuinen…

Laitoin väsyneen äitin nukkumaan. Siellä se vauvelikin nukkuu äidin masussa. Nyt päätin ihan huvikseni odotusbloggausta kirjoittaa. Olen viime päivinä miettinyt itseäni isänä. Olen varmasti hyvä isä, kuten tuo höpönenäkin sanoo jatkuvasti. On ihan luonnollista tulevan isän miettiä iskäasioita. “Entä jos…” -mietteet voisi jättää kyllä vähemmälle.

Kun vauva syntyy, talossa pitää olla siistiä, koko perheen kannalta. Ei pääse pöpöt iskemään tai pölyt aivastuttamaan. Aionkin pitää huolen siitä. Nykyäänkin minun piti olla huolehtivaisempi, mutta viikonlopun aikana väsytti niin paljon että annoin talon sotkeutua. Pitäisi laittaa tuo mamma hommiin (äitinikin sanoi että voitaisiin yhdessä tehdä, kuulemma raskaana on juuri sitä aikaa paljon enemmän verrattuna sitten kun vauva syntyy. Toisaalta en viitsi tuon olon takia laittaa vaimolle hommaa).

Kun vauva tulee, täytyy osata olla huolellisempi raha-asioissa. Laskut ajattelin tässä huomenna päivittää taas ja katsoa mitä tulee maksettavaksi ensi kuussa. Mutta maaliskuussa pitää olla sitäkin huolellisempi.

Olen valmis valvomaan öitä, tykkään siitä varsinkin kun on joku syy :) vauva on todella hyvä syy. Eritoten kun vaimo ei kuule. Ai että odotan kun saan pitää pienokaistani sylissäni ja tuudittaa ja leikkiä ja hössöttää. Aion olla mahdollisimman hyvä iskä ja muistan sanoa tarpeeksi usein minä rakastan sinua, aikuisikään asti.

Eipä tässä kummempia huolia ollut, päätin vain purkaa hieman tämän hetkisen odotuksen tilannetta :) hyvää yötä sinulle rakas valittu lukijamme!

Isukki

Kirjoittelenpa taas uusimpia kuulumisia viimepäiviltä ja tämän päivän neuvolakäynnistä.

Ensiksi oma napa. Viikkoja on kasassa jo 13 ja päiviä 5. Masu on kasvanut vähäsen lisää. Välillä on tullut supistuksia ja enkä huomaa välttämättä aina niitä. Supistukset eivät siis satu, mutta maha menee siinä pinkeäksi. Olo on ollut usean päivän ajan oikein hyvä. Vaikka eilen illalla tuli huono olo ja oksentelin vähän. Jospa se tästä lievittyisi astettain.

Toiseksi neuvola. Menimme aamulla puoli kahdeksalta Tapionkadun äitiysneuvolaan. Olin pidättänyt pissan koko yön. Hätä oli kova! Kävin vessassa pissaamassa purkkiin. Meinasin pissata purkin liian täyteen… Huutelin vessan ovella Isukkia kysyäkseni noista liuskoista. Onneksi ei minun tarvinnut niiden kanssa sählätä. Sen teki sairaanhoitaja puolestani. Oltiin pian sairaanhoitajan huoneessa. Kävin punnitsemassa itseni, painoa oli noussut huikeat 2kg!! Verenpaine mitattiin ja se oli oikein hyvä tälläkertaa. Jes, Verikokeiden ja viimekerran pissanäytetulokset tulivat. Puhtaat ja normit olivat. Hyvä, hyvä.

Siirryttiin sitten mieslääkärin luo. Kyseli vähän niitä näitä. Pyysi, että otan housut pois, jotta tehtäisiin sisätutkimus. Voi ei! Nolotti vähän, mutta unohdin jännityksen pian. Isukki ei oikein tykännyt, kun mieslääkäri tutki äidin alapäätä. Kohdun korkeus mitattiin ja katsottiin onko kohtu kiinteänä ja kohdunsuu pysynyt kiinni. Onhan ne. Huhhuh.

Lopuksi kaikkein paras. Vauvan sykeääntä kuunneltiin. Sydän löi kovaa ja äitikin kuuli sen. Voi sitä ilon riemua, kun kaikki on hyvin! Isi oli hymy herkässä. Liikuttava hetki se oli…

Kaikki hyvin ja kotiin oli ihana palata hyvällä mielellä.

Äiti