20
Aamujumppaa
keskiviikkona 20. toukokuuta 2009 kello 07:57Tuu sääkin leikkii mun kaa
Jos et tuu niin et mun lelua saa!
Äiti
Muistathan kirjautua ulos lukuhetken päätteeksi :) Sinut kirjataan ulos automaattisesti 20 minuutin päästä, joten ei ole maailmanloppu, jos unohdat. Kirjaudu ulos tästä, terveisin Isukki ja Äiti.
19
Uusia solmuja
tiistaina 19. toukokuuta 2009 kello 18:41Lainaan hieman Kaksplussasta:
Minulla nyt kävi niin että sain tuttavalta kudotun liinan jonka pituus on 3,8m ( tiedän, melko lyhyt on ). Niin mitä sidontoja tuolla voi tehdä muuta kuin masurepun ja kehtosidonta? Kokeilin noita kietaisuristejä, tuplaristejä ja kaikissa loppui liina kesken. Vinkkejä kaivataan! Vauvalla ikää kohta 2kk ja eikä viihdy kehtoasennossa.
Tämän jälkeen sain linkkivinkin erääseen solmintatapaan. Klikkaa tätä
Äiti
19
Isin tiistaikuulumisia
tiistaina 19. toukokuuta 2009 kello 14:24Pienokaisemme on nyt nukkunut nyt kohta toista tuntia. Äitkin väsähti. Kerrankin näin päin, sillä yleensä minä olen se joka nukkuu vauvan kanssa päivällä. Meillä on jakautunut roolit siten että minä yökukkujana hoidan lasta yöllä, ja vaimo hoitaa lasta aamukuudesta eteenpäin jolloin minä olen viimeistään nukkumassa. Usein tulee valvottua kahteen ja myöhempään, jolloin vauva kerkiää herätä, sitten menen nukkumaan samaan aikaan kun vauvakin nukahtaa.
Tämä järjestely on osoittautunut toimivaksi. On paljon parempi että kumpikin saa nukuttua yhtäjaksoisesti kuin että molemmat heräävät aina kun toinen nousee syöttämään vauvaa. Ja tässä on vielä tuo mamman kuuloelementtikin, kun hän ei ilman kojetta vauvan itkua kuule. Tärinällä toimiva itkuhälytin pitää jossain vaiheessa hankkia, mutta vielä sitä ei ole tarvittu kun isä on ollut niin hyvä itkuhälytin.
Pikkuinen on erittäin kiltti, ja tulee toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Näin ollen olemmekin miettineet jos joskus lähdetään viihteelle niin kutsumme kylään jonkun lastenhoitotaustaisen kaverimme hoitamaan tuota neitiä. Ja tosiaan, neiti hän onkin, nimittäin jos vaippa on vähänkin märkänä niin hän kyllä ilmoittaa omalla tavallaan. Itse olen niin keskittynyt isätehtävään että tarkistan ja vaihdan vaipan vähän liiankin usein, joskus myös silloin kun siellä ei mitään ole… säilyypähän paikat hygieenisenä.
Isukki
19
Pysyykö vai ei?
tiistaina 19. toukokuuta 2009 kello 09:38Tulin koneelle neidin kanssa ja asettelin tyynyn jalkojeni päälle. Neiti jaksoi maata siinä hetken ja alkoi valittaa että nyt ei ole hyvä olla. Sylissäkään ei malttanut olla joten koetin syöttää rinnalla. Siihen torkahtikin, mutta ei sittenkään, tällöin aletaan riehua ja kovaa!
Tutti on välillä ihan jees kapistus vaikka se käykin välillä hermoille. 40 kerran tutin asettamisesta suulle alkaa raastaa hermoja helpostikin. Tässä vaiheessa olin aikeissa sanoa ääneen: “Päätäjo imetkö vai et”. Tässä neiti hetken jaksoi pitää tutia suussa ja sitten alkaa huuto “ruokaa ja äkkii!”
Äiti
19
Synnytystarina kokonaisuudessaan
tiistaina 19. toukokuuta 2009 kello 01:51Päätin saman tien julkaista yksityiskohtaisen synnytystarinan kokonaisuudessaan täällä pikkuisen blogissa. Teksti saattaa sisältää shokkimateriaalia tottumattomille. Pohjateksti on sairaalan omasta konkreettisesta vieraskirjasta, johon on myöhemmin koneella tehty lisäyksiä. Kapteenin lokikirjasta, näin vauvamme syntyi, nauti:
30.3.2009
01:55 – Saavuttiin synnytyssaliin. Äidillä kovat supistelut vaan jatkuu. Olo on yhtä tuskaa.
02:30 – Laitettiin tippa ja nukutuslääkäri Pikkarainen H-A-R-R-I (osasi sormiaakkostaa oman etunimensä puolikuurolle viittomakieliselle mammalle) antamaan epiduraalipuudutuksen selkään. Vähän kirpaisi, mutta tosi pian oli äidillä hyvä olla – ilman kipuja.
03:00 – Mitään ei tapahdu.
04:00 – Mitään ei tapahdu. Odottelua. Isi kirjoittaa lokiin.
05:00 – Kello on itseasiassa 04:55, mutta isi turhautuu odotteluun. Äiti torkahti tuossa, ja isiäkin nukuttaisi. Mutta kun ei ole oikein paikkaa missä nukkua, eikä oikein huvita nukkua sairaalaympäristössä. Joten odotteluksi menee… isi on kuullut paljon ponnistavien äitien ääniä viereisistä synnytyssaleista, sekä vauvojen itkua, ja raportoinut äidille äänistä joka ei niitä kuule. Sitä vain toivoo että oma syntyisi pian! Voisi sitä kahvia käydä etsimässä… äiti torkahti taas.
05:30 – Toinen kuppi kahvia isillä menossa. Ei tunnu auttavan väsymykseen. Äiti torkahtelee, isi yrittää pysyä tolpillaan. Aika _matelee_! Mammalla suppailee tasaisesti, mutta puudutus auttaa, eikä satu, vain puristaa. Olo kuulemma sellainen että kuin “kakki tulisi kohta”. Katsotaan lääkärin kanssa tilannetta pian eteenpäin. Toistaiseksi vielä odottelua. Synnyjosynnyjosynnyjosynnyjo… <- isin mantra, ja varmasti äidinkin.
05:35 – …jos sitä lisää kahvia.
05:50 – Äiti pissasi “pottaan”, sillä tiputusletkut ja kanyylit estävät liikkumisen synnytyspediltä mihinkään. Mukana tuli limoja ja vertakin ulos. Kätilö tarkisti äsken kohdunsuun ja oli enemmän taas auki (6cm, kun tullessa oli 3cm). Avautumisvaihe siis edelleen menossa verkkaisesti. Kuulemma sattuu pirusti tuo avautumisvaihe. Isillä kolmas kuppi kahvia menossa vielä. Alkaa vaikuttaa jo, ei väsytä enää niin paljoa. Aika edelleen _matelee_. 5 minuuttia tuntuu tunnilta!
06:05 – Kone rupesi huutamaan ja kutsuin kätilön paikalle. Sanoi että ei mitään hätää, paperi vain jummaa. Äidillä kuulemma oikein hyvä olo. Puudutus auttaa ja vaikuttaa todella hyvin.
06:25 – Aika edelleen _matelee_. Puuduttavaa vain olla paikoillaan ja odottaa. Yritän kirjoittaa jotta aika kuluisi nopeammin, mutta kun ei vain kulu. Kännykät eivät saa olla päällä, eikä synnytyspuolella saa olla omia laitteita mukana. Vauva potkaisi äsken masussa <3 äitiä supistaa edelleen säännöllisesti. Odottelua, odottelua, odottelua, odottelua, odottelua... milloin tämä loppuu?
06:30 – Mitä ihmettä??! 5 minuuttia kulunut?! Eikä?! Jestas. Äiti nukahti. Isi vahtii, ja odottaa…
06:40 – Alkaa tulla valoisaa ulkona. Neljäs kuppi kahvia menossa. Mitään ei tapahdu. Äiti torkkuilee, voi hyvin. Säännölliset supparit edelleen, ja edelleen hyvät sydän- ja supistuskäyrät. “Priimat”, kuten sanotaan kätilökielellä. Silmät roikkuu…
07:30 – Kätilöiden työvuoro vaihtui, enkä edes ehtinyt kysyä meitä hoitaneen kätilön nimeä. Kiitos, kuka lienetkin. Uusi kätilö sanoi että saattaa mennä vielä koko maanantaipäivä, kun vain noin vähän auki… selväh. Eli lisää odottelua…
08:30 – Samaa edelleen, eli ei mitään muuta kuin odottelua.
09:00 – Lääkäri tuli, puhkaisi kalvot. Vauvan päähän laitettiin pinni, joka mittaa paremmin vauvan sydänäänet sydänkäyrälle. ISIÄ JÄNNITTÄÄ! Seuraa lisää odottelua.
09:30 – Äitiä sattuu nyt supistukset todella paljon. Isi söi välipalaa.
10:00 – Kohdunsuu 8cm auki. Jännäks männöö!
10:30 – Samaa rataa. Elämäni pisin puolituntinen! Nukahdin istualteni ja luulin nukkuneeni ihan pitkään, mutta kun katsoin kelloa niin oli kulunut tasan viisi minuuttia. Vitsin turhauttavaa! Nyt väsyttää ja kunnolla. 20 ja puoli tuntia valvottu yhteen menoon nyt.
11:30 – Äitiin SATTUU!! Polus(?)-lääkettä laitettiin juuri tippumaan. Pian oltu kymmenen tuntia synnytyssalissa. Alkaa puudutus taas nyt pian onneksi vaikuttamaan. Helpottui vähäsen, mutta välillä äitiä taas supistaa niin että sattuu!!!(huutomerkkien kera)
12:00 – Taas enempi auki, kuulemma hyvin edistyy avautuminen.
13:00 – Odottelua. Kuulemma hyvin edistyy jälleen. Isin oli pakko istua säkkituolissa, valvomisesta/syömättömyydestä todella huono olo. Äidilläkin on todella huono olo. Kummatkin ollaan vitivalkosia kuin haamut.
14:00 – Isi on hermoraunio, noin 25h hereillä ja nälissään. Itku tuli jo… silmät roikkuu ja nyt myös punottaa. Äitillä supistaa kovaa. Voitto on kai vihdoin lähellä! 12 tuntia täynnä synnytyssalissa! Vielä jaksaa, vielä jaksaa! Kohdunsuu täysin auki.
15:30 – Äitiä supistaa nyt täysillä, ponnistaa ja ponnistaa, mutta mitään ei tapahdu. Äiti itkee hysteerisenä ja huutaa ja kiljuu että sattuu ja kuolee ja ei vaan jaksa enää. Ollaan yritetty alatiekautta jo tunnin verran, mutta vauvan pää jää liian taakse ja kivut ottavat äidistä vallan. En kestä katsoa kun toinen itkee ihan täysillä, meinaan itsekin ruveta itkemään mutta pysyn vahvana. Lohdutan äitiä parhaani mukaan.
15:35 – Äiti ei vain jaksa. Isku vasten isin kasvoja: Kärsimystä, äiti itkee ja tuskissaan huutaa. Synnytyslääkäri tulee paikalle ja sanoo että se ei mahdu ulos, -1, on mentävä sektiolla. Meiltä kysytään nopeasti onko sektio ok ja tietysti on, menoksi sitten vaan. Isi tärisee ja seuraa mukana.
15:40 – Isi pääsee leikkaussaliin mukaan, koska pitää tulkata äidille. Yleensä ei pääse, mutta tämä on poikkeustapaus. Isi pukee hoitsun vaatteet päälle…
16:04 – Vauva leikataan ulos mahasta = vauva syntyy! Isi kuulee yhden lyhyen parkaisun ja romahtaa ja purskahtaa hysteeriseen itkuun. Ensimmäiset 2 sekuntia isi itkee ilosta ja helpotuksesta ja siitä kun odottaminen on vihdoin “ohi”. Seuraavaksi iskä itkee peloissaan, iskä pelkää kuollakseen. Isi näkee äidin maha auki itkevän mukana, kyselevän onko se kaunis, onko se pieni, mitä tapahtuu, isi kertoo kaikki hyvin, tyttö on kaunis, kuulin tytön itkun. Isi näkee äidin mahan auki ja HARMAAN vauvan erillisellä pöydällä. Isi menee shokkiin, ajantaju katoaa, ei voi muuta kuin itkeä sielunsa pohjasta. Entä jos se kuolee, eihän se hengitä edes, lääkärit elvyttävät vauvaa, pumppaavat rinta- kehää, vetävät letkuilla keuhkoista pois myrkkyvettä. Isi itkee vain, äiti on ihan mömmöissä eikä paljoa tilanteesta tajua.
16:06(tai jotain – ajantaju katosi) – Isi on edelleen shokkitilassa, äitin masua tikitetään umpeen, vauva on kadonnut (tässä vaiheessa pelkään pahinta), äiti on sekavassa tilassa. Monesti minulta kysytään tahdonko pois leikkaussalista, mutta vastaan joka kerta että en missään nimessä! Pysyn vaimoni vieressä loppuun asti. Kätilö-, lääkäri-, erikoislääkäri-, hätätiimi-henkilökuntaa juoksee ja ramppaa.
16:07(tai jotain) – Isi kuulee että vauvalla on syke, se rauhoittaa. Vielä on tosi epävarma olo, sillä syke ei paljoa kerro. Isi pelkää edelleen pahinta ja on sekavassa tilassa.
16:25(tai jotain) – Isille sanotaan että kohta pääsee näkemään vauvaa. Isi puristaa tiukasti vielä leikkauspöydällä olevan vaimonsa kättä. Vaimo lohduttaa, vaikka on mömmöissä, kyselee vähän hassuja, esimerkiksi “onko istukka vaaleanpunainen? tämä tieto rauhoittaa minua”.
16:20(tai jotain) – Äiti ohjataan heräämöön, jonne isi menee äidin mukana. Matkalla isi itkee yhä, ja odottaa uusimpia tietoja vauvasta.
16:30(tai jotain) – Isi ohjataan vauvateholle. Heti ei saanut mennä katsomaan vaan piti vähän odottaa. Isi ei malta. Kun isä näkee vauvan, purskahtaa uudelleen itkuun, mutta tällä kertaa nauraa samaan aikaan. Itku on iloista, kuten myös nauru. Erikoislastenlääkäri selittää tapahtunutta, muttta isi ei kuule mitään, näkee vain normaalin värisen kihertävän vauvan joka näyttelee kieltään ja venyttelee ja haukottelee kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tyttö on niin kaunis ja virkeä. Hengityskone ei menoa haittaa. Isi itkee ja itkee, mutta olo hiljalleen helpottuu. Joku ottaa lapsesta kuvan ja hetken päästä tuo sen minulle. Tuijotan kuvaa ihmeissäni. Pyydän erikoislääkäriä toistamaan mitä tapahtui. Lääkäri kertoo että lapsivesi oli mennyt myrkylliseksi vihreäksi ja vauva ei siitä johtuen jaksanut hengittää tullessaan maailmaan. Sydän pysähtyi hetkeksi melkein kokonaan ja vauvaa piti elvyttää. Oli ollut hilkulla mutta vauvan tila koheni todella nopeasti elvytyksen jälkeen.
16:35 – Isi rauhoittuu ja menee kertomaan iloiset uutiset äidille heräämöön. Sitten onkin paikka yhtä iloa ja kyyneliä. Ihastellaan ja itketään lisää. Isi itkee vielä järkytystä, äiti lohduttaa, ja sanoo että pitäisi jutella jonkun kanssa asiasta että helpottaisi. Isi saakin pian jutella ja helpottuu lisää.
(Joskus illalla) – Molemmat vanhemmat ovat rauhoittuneet ja katsomassa vauvaansa. Meille kerrottiin että vauva joutuu olemaan vauvateholla muutaman päivän tarkkailussa, ja luonnollistahan tuo näin rankan alun jälkeen.
31.3.2009
15:05 – Palasin kirjoittamaan synnytyssaliin vieraskirjan tekstin loppuun, kun sektioon mentäessä tuli niin kiire että se jäi tylysti kesken. Ilmoitin että kaikki on hyvin ja meille syntyi tyädellinen tyttövauva :) Kiitokset kaikille meitä auttaneille kätilöille ja lääkäreille, erityisesti Katjalle, Päiville, Sarille, Elinalle, ja Jaanalle.
Loppupäivä tiivistyy tähän linkkiin: http://peikko.us/vauva/, jonka julkaisin sairaalasta käsin miniläppärilläni (jossa on muistikortinlukija).
Isukki
19
Avoinna yleisölle
tiistaina 19. toukokuuta 2009 kello 01:40Pikkuisen blogi on nyt avoinna koko maailmalle. Ainainen kirjautuminen koettiin rasittavaksi ja oikeastaan hyödyttömäksi. Ei täällä mitään (enää) niin salaista ole etteikö voisi kaikille kertoa. Jospa nyt saisimme sitten kipinän tähän bloggaamiseenkin taas, nyt vauvan synnyttyä.
Tein sivulle pieniä ulkoasupäivityksiä, ja joitakin viilauksia. Päivityksiä tulee vielä lisää. Yritän tuunata sivua vähän nykyaikaan… kommentointi on kaikille auki, ja sitä saa vapaasti testata. Toivottavasti viihdyt.
Isukki
22
Tytön eka neuvolakäynti
keskiviikkona 22. huhtikuuta 2009 kello 15:55Neuvolassa tänään käyty. Semmone reissu. Suluissa sairaalan lähtöpäivänä oisko muutaman päivän ikäisenä. Ikää neidillä on nyt tosiaankin sen 3 viikkoa ja 2 päivää. Ja tämmöstä sieltä sanottiin ny sitten:
Paino 4250g (3940g)
Pituus 54,5cm (53,2cm)
Pipo 37cm (34,5cm)Terhakka, suloinen vauva. Paino nousee hyvin. Imetyksen lisänä NAN+Jekovit. Iho kunnossa. Jäntevä olemus. Katsekontaktia hakee.
Seuraava neuvola onkin kahden viikon päästä ja silloin puhutaan näistä rokotuksista. Otamme varmaan tuon rotavirus-rokotteen.
Äiti
18
Nopeat vauvakuulumiset
lauantaina 18. huhtikuuta 2009 kello 22:04Oho, onpas unohtunut bloggaaminen tännekin ihan kokonaan. Johtuu luonnollisestikin siitä että vauva on kotonamme nyt kohta kolmatta viikkoa, ja olemme päässeet hyvin alkuun :) tyttö vain kasvaa ja kasvaa! elämme onnellisia aikoja. Sain juuri ja juuri äsken tytön nukahtamaan kehtoonsa, se oli tällä kertaa erittäin vaikeaa. Oli mokoma todella levoton. Mitäs mitäs. Synnytys oli rankka ja pitkä. Tuntuu tyhmältä kirjoittaa kaikkea useampaan kertaan, joten linkitän sinut kapteenin lokikirjaan (samat tunnarit kuin tänne). Tänne vauvablogiinkin tulee vielä jatkossa päivityksiä, mutta ehkä hieman vähemmän. Konkreettista vauvakirjaa täyttelemme innoissamme… tällaista tälläkertaa.
Isukki
26
Ei vieläkään, mutta melkein
torstaina 26. maaliskuuta 2009 kello 21:50Äitylin lokikirjasta:
Keskiviikko
15:20 Limatulpan palanen, veren kera.
18:35 Tummaa limavuotoa.
19:30 Supistelut(?) jatkunut jo yli tunnin.
Torstai
02:30 Isompi limapalanen ulos.
08:40 Limapalasia irtoilee delleen pieninä klöntteinä.
10:50 Huomattu, että lapsivettä(?) lorahtanut housuun ja siteeseen jonkin verran.
12:40 Vettä lorahtelee edelleen, limaa tulee kanssa.
17:00 Kipeät supistukset.
19:00 Kipeät supistukset, limaa vuotaa.
Tämä päivä alkoi lupaavasti. Itsehän heräsin vasta myöhemmin, mutta kuulin tuolta mammalta että aamulla oli tullut vettä. Minun korvaani se kuulosti siltä että lapsivesi olisi tullut. Kipeistä supistuksista tai muusta tosin ei ollut vieläkään tietoa. Pientä suppailua oli kuulemma ollut. Soitin sitten iltapäivällä polille kysyäkseni miten edetään. Sanoivat että tulkaa käymään niin katsotaan mikä on tilanne, joten sitten lähdettiin.
Taksimatkoja oli ärsyttävästi enää kaksi jäljellä tässä kuussa, joten oli mentävä bussilla. Perillä meidät ohjattiin heti valmistautumishuoneeseen ja mami meni pitkäkseen ja hänelle laitettiin anturit > sydänäänet piti saada vauvalta. Jälleen kerran – kuten aivan alusta asti – pikkuinen aloitti sambakarnevaalit, eikä anturi meinannut pysyä paikallaan. Lopulta kymmenen minuutin häsläyksen jälkeen hoitajat jotenkin saivat sen oikeaan kohtaan. Heti kun Veera oli mennyt makuulteen, kivut alkoivat. Kysyin hoitajien kanssa että supistaako, Veera sanoi “ei, mutta sattuu”. Hoitaja sitten korjasi heti että kyllä nuo supistuksia ovat, sen näkee täältä käyristä. Hassu.
Sydänkäyrän odottelun jälkeen meidät ohjattiin odotteluhuoneeseen, jonne ei saatu muuten mitenkään valoja. Aika outo juttu, mutta hyvin selvittiin hämärässä, jouduin kyllä välillä viittomaan veeran käteen kun siellä näki aika heikosti. Hoitajat olivat tosi kilttejä, toivat meille mehua – joka oli aika laimeaa, mutta ihan sama. Odoteltiin siinä sitten lääkäriä, tunti meni, toinenkin. Nukahdin siihen ja nukuin pitkin tuntia ja kello oli yht’äkkiä puoli kahdeksan. Sitten Veeralle tuli pissahätä ja mentiin vessalle. Samaan aikaan hoitaja tuli etsimään meitä ja sanoi että nyt takaisin tänne valmistautumishuoneeseen.
Seuraavaksi otettiin uudet sydän- ja supistelukäyrät. Tällä kertaa sain itse pitää anturia paikoillaan, joten saatiin hyvät käyrät kertakaikkiaan. Seuraavaksi mentiin lääkärin puheille. Kyseli kaikki samat kysymykset, paljonko vettä milloin mitä ja miten paljon ja kuinka usein, ym. Sitten tehtiin alatutkimus, sanoi että kaksi sormea meni, eli noin 2cm auki kohdunsuu. Hyvähyvä. Vauvalla oli kaikki kunnossa, kuten ennenkin. Lapsivettä oli vielä sopivasti, joten lääkäri sanoi että vesi jota aiemmin valui oli jotain korkea-arvoista vettä tms (unohdin sen sanan mitä se käytti), eikä _oikeaa_ lapsivettä. Se sanoi että se oikea lapsivesi tulee sillein “putoamalla” lähes kerralla kaikki. Eli kalvot eivät ole kuulemma vielä puhjenneet. Näin ollen meidät passitettiin takaisin kotiin.
Itse veikkasin että vauva syntyy ensi yönä, äitini sanoi taas että huomenna se syntyy jo. Nythän on niin että kun kipeät supparit ovat jo alkaneet ja kohdunsuukin on auki niin pikkuinen voi käytännössä syntyä milloin vain. Mukavia uutisia siis :) isukki unohti syödä ennen lähtöä ja koska olimme vasta yhdeksän maissa kotona niin rupesi vähän jo jalat lähtemään alta. Mutta hain meille molemmille McDonalds ateriat tämän päivän rasitusten kunniaksi. Nyt on sitten yksi taksimatka jäljellä ja se säästetään sitten kun oikeasti tulee lähtö. Sairaalakassi on ollut pakattuna jo varmaan pari kuukautta. Kaikki on valmiina, nyt vain vielä viime hetken odottelua.
Jotain saattoi unohtua, äiti lisätköön puuttuvat tähän merkintään. Iskä kuittaa.
Isukki
24
Toiseksi viimeinen…
tiistaina 24. maaliskuuta 2009 kello 21:23…käynti neuvolassa oli tänään. Toivottavasti viimeinen kuitenkin! Vaikka on varattu aika ensi maanantaiksi vika käynti siellä. Sanottiin että yliaikakontrolli ois varattavissa aik. 41+5 eli ensiviikon torstaina. Vielä reilu viikko aikaa vauvalla tulla ulos.
Tämän päivän tiedot:
RV 40+3
Paino/vk -525g (Paino alkaa jo laskea alas.)
Turvotus ++
RR 124/86
Pissa proteiini h+ / sokeri -
SF 38
Vauvan syke +140
Liikkeet ++
Mahaa tunnusteltiin ja neuvolatäti sanoi, että hyväkokoinen vauva tulossa. Ei ihan pieni enää ole. Nyt toivon vain ettei mene yli neljää kiloa. Huhhuh!
Supisteli eilen jälleen kerran 22 aikoihin ja loppui 45minuutin kuluttua. Turhauduin toden teolla. Tuntuu tosiaan niiin pahalta kun kaikki vain loppuu kesken kaiken.
Väsymys ja selkäkipu senkun vain kasvaa. Käveltiin muuten tänään neuvolasta kotiin, iski kramppi tuonne oikeaan kylkeen. Ei ollut taaskaan kiva olo. Jaksoin jopa vielä tässä illalla käydä miehen ja ystävän kanssa kaupassa ruokaa hakemassa. Ystävä toi todella suloisen vauvalelun ja kirjan, suuret kiitokset Hänelle!
Äiti