Huh huh, onpas Lotan päiväkirja unohtunut. Ihan nolottaa, viimeksi on kirjoiteltu keväällä huhtikuussa… Sen kunniaksi kirjoitan nyt hieman pidemmästi.
Touhua ja tekemistä on riittänyt niinkin paljon että nyt on vaikeuksia muistella mitä koko ajalta huhtikuusta tähän päivään onkaan touhuttu. Lottahan on nykyään kaksi ja puoli vuotta vanha. Kyllä se aika vaan rientää.
Lotan "hämähäkki"
On ulkoiltu, pelailtu mölkkyä, oltu maalla, leikitty, vaikka mitä. Vappuaaton Lotta oli mummolassa maalla, vappupäivänä käytiin perheen voimin tivolissa. Vähän kylmä vappu oli, mutta se ei menoa haitannut.
Vappuiloa
Ensi viikonloppuna on reissu Särkänniemeen. Uimisreissukin on vielä tekemättä. 23. kesäkuuta isi lähti Nummirockiin kolmeksi yöksi töihin ja kova ikävähän silloin tuli… Lotta ja äiti olivat osan aikaa maalla rentoutumassa.
Hoplopista tulossa innokkaana
Viime aikoina Lotta vähän sairastui tai vilustui, ainakin köhää on ja nenä vuotaa. Joka tapauksessa, yöt ovat olleet hankalia, Lotta kun ei meinaa pysyä sängyssään. Viime aikoina on nukutettu istumalla sängyn vieressä, mikä tuntuu nyt jälkeenpäin virheeltä, sillä tyttö on tuntunut oppivan että saa tahtonsa läpi. Perinteiseksi lausahdukseksi nukkumaan mentäessä on tullut “ei halua nukkumaan”, “ei nukuta” tai kun saa suostuteltua vihdoinkin niin “äiti istuu!”. Eli istumista sängyn vieressä ja kun nukahtaa niin hipsitään varovasti pois. Sitten jossain vaiheessa tyttö herää unesta ja tajuaa että äiti tai isi ei olekaan vieressä ja lähtee sitten etsimään… oli kello sitten kymmenen illalla tai 4.23 aamuyöllä. Eikä uni sitten tulekaan.
Uusia leluja
Viimeiset kaksi yötä on mennyt enemmän tai vähemmän valvoessa, kun Lotta on päättänyt että ei halua nukkua sitten millään. Tai haluaa äitin ja isin viereen. Ja kun sitten antaa periksi ja päästää viereen nukkumaan niin eihän se nuku vaan lauleskelee ja leikkii aamuun asti siinä sängyssä eikä itse saa nukuttua… todettu on niin monta kertaa.
Jotenkin kuvittelin että “en halua nukkua” -vaihe meni talvella ohi kun Lotta oli hieman alle 2-vuotias, mutta nythän sitä minä-vaihetta vasta esiintyykin! Joka päivä huomaa oppivansa uusia asioita lapsen kasvattamisessa, mikä tuntuu mukavalta. Kertaakaan ei oikeasti ole hermo pettänyt, vaikka välillä onkin vähän rankkoja tilanteita. Usein rupeaa naurattamaan tilanteet joissa jotain toista isää ei välttämättä naurattaisi – esimerkiksi juurikin neljän aikaan aamuyöstä kun koittaa tolkuttaa huutavalle ja potkivalle tytölle että äiti ja isi nukkuu ja sinunkin pitäisi.
Ihanat
Sitä pistää miettimään että miten kaksivuotiaan aivot ovat sellaiset, että tahto on suurempi kuin raavaalla miehellä. Se on todellista tahtojen taistelua se kun lapsi on päättänyt jotain mitä ei saisi päättää. Mutta toisaalta tämä vain kertoo siitä miten tärkeät vanhemmat lapselle ovat, miten lapsi kehittyy, kokee, tuntee.
Tänä iltana 37 minuuttiin mahtui 27 kertaa sänkyynlaittoa, huutelua ja vaatimuksia kissoista ja koirista mummoon, haliin ja syliin. Se on vaikeaa, kuin seireenien laulua kuuntelisi, kun yrittää nukuttaa tällä tekniikalla. Ei saa antaa periksi, ei saa antaa sitä halia, koska se vain ruokkii sitä käyttäytymistä kun saa haluamansa läpi. Koska mikään ei riitä. Ei silti vedä vertoja joulukuulle, jolloin sänkyynlaittoja oli mahtavat 38 kertaa.
Sitä pitää vaan olla jämpti, pitää se kuri, tiukka linja; nyt nukutaan! ei auta potkut, raivarit, huudot, kiemurtelut, nallet, vaatimukset, ei, nyt nukutaan. Pieni lapsi tarvitsee unta, eikä ole hyvä juttu jos tuon ikäinen pompottaa vanhempia :) kyllä sitä välillä “Lotta tahtoo antaa isille halin!” -ulinaa ja jälkinyyhkytystä kuunnellessa tulee isille pieni surku, mutta helpottaa kun muistaa että se kuuluu asiaan ja kasvatukseen ja että aamulla tyttö on unohtanut koko iltaisen/öisen episodin. Tärkeintä on siinä vaiheessa että tyttö oppii että sängyssä pysytään silloin kun on nukkumaanmenoaika.
Koska äiti on kuurosokea, tilattiin netistä Lotalle valjaat. Tykästyi kovin. Lisää valjaista äitin blogissa.
Goldbug Monkey 2in1 – valjaat
Lopuksi hieman huumoria:
Isukki
