Lotta Iines on 2-vuotias, 30.3.2009 syntynyt toivottu ja odotettu lapsi, vanhempiensa Rollen ja kuurosokean Veeran mielestä täydellinen tyttö. Tämä blogi aloitettiin alunperin pikkuisen suunnittelu- ja odotuspäiväkirjana, mutta on sittemmin muuttunut ja vakinaistunut Lotan omaksi kuulumisblogiksi.
Muistathan kirjautua ulos lukuhetken päätteeksi :) Sinut kirjataan ulos automaattisesti 20 minuutin päästä, joten ei ole maailmanloppu, jos unohdat. Kirjaudu ulos tästä, terveisin Isukki ja Äiti.
22

Kipeilyä ja söpöilyä

lauantaina 22. tammikuuta 2011 kello 18:34

Osapäivähoito on aloitettu vihdoinkin viime viikolla. Lotta on päiväkodissa kolmesti viikossa. Olin itse torstain palaverissa mukana, ja tykkään kyllä kovasti Varikon päiväkodista ja hoitajista. Lottakin kuulemma viihtynyt, ei ikävöi kuin sen pari minuuttia sen jälkeen kun äiti on lähtenyt.

Lotta on ollut kipeä melkein koko viikon ja oli tällä viikolla kaksi päivää poissa päiväkodista. Kipeänä hän pärjäsi hyvin myös, vaikka välillä yskitti ja nenä vuotaa koko ajan. Nyt tuntuu hieman hellittävän ja Lotta saa jopa yölläkin nukuttua. Kurkkua kutittaa silti syödessä, nytkin leipää mutustaa ja räknää kun ei yskä meinaa loppua. Varmasti harmittaa. Kuuluu asiaan että on hieman väsyneempi ja itkuisempi. Tosin aiemmin viikolla oli vielä väsyneempi, ja torkkui pitkin päivää.

Tänäänkin otettiin rennosti. Televisiosta tulee Aristokatit ja Lotta katsoo sitä peiton alla sohvalta. Kissa O’Malley sanoi herttuatar-kissaa kauniisti, ja Lotta huudahti “Söpö!” samalla kun viittoi saman. Jos nenä vuotaa tai räkää niin huutaa “isi, nenä!” tai “niistää”. Osaa jo hyvin kertoa myös mitä haluaa, jo monella sanalla, samalla kun viittoo saman. Puhetta ja sanoja ja varsinkin ymmärrystä tulee päivä päivältä lisää, ja vauvapuhe alkaa vähenemään. Päiväkodissa sanottiin että Lotta puhuu 2009-syntyneistä eniten, vaikka on vasta 1 vuotta ja 10 kuukautta. Isin ja äitin oma älypää ♥

Tänään on ollut itkupäivä, ja Aristokatit loppuivat äsken joten taas itketään… nenä tukossa ja kurkkua kutittaa eikä ruoka maita = ei ole tietenkään kivaa. Paranemisiin!

Lotta löhöö

ps. Sänkyynlaitot ovat vähentyneet, mutta silti menee yleensä ainakin 2-10 kertaa ennen kuin pysyy sängyssään…

Isukki

29

Tilastotietoja

keskiviikkona 29. joulukuuta 2010 kello 21:29

Mummolassa nukkui hyvin, vartin pienen kiukun jälkeen nukahti joka iltana. Tosin helpotti varmaan kun oli näköyhteys meihin koko ajan, ja syvähkö matkasänky josta ei päässyt pois.

Eilen: 13 kertaa laitettu takaisin omaan sänkyyn. Noin minuutti jokaisen laiton välillä.
Tänään: 16 kertaa laitettu takaisin omaan sänkyyn. Välit pomppuilujen välissä minuutista jopa kymmeneen minuuttiin.

Perjantain jälkeen ei ole enää raivonnut/huutanut/itkenyt nukkumaanmenon yhteydessä, vaan ihan hissunkissun tulee hihittävä ilme naamalla, kädet suulla, tai silmät kiinni (ihan kuin ei muka nähtäisi -tyyliin) avaamaan ovea… siitä sitten mitään sanomatta rauhallisesti mutta jämptisti laitto takaisin nukkumaan. Ja tätä jatketaan kunnes pysyy siellä sängyssään.

Toivottavasti nämä sänkyynlaitot vähenee ilta illalta. Niin kuulemma luvataan.

Isukki

24

Edistystä

perjantaina 24. joulukuuta 2010 kello 23:34

Kokeilin jälleen näillä “asiantuntijaohjeilla”. Tällä kertaa meni vähemmän aikaa.

38 kertaa laitettu takaisin omaan sänkyyn.
1000 dB huutoa ja parkua
> 100 kertaa “äiti”, “isi”, “hali”, “nalle” ym. -huutoja
21 minuuttia, jotka tuntuivat enemmänkin 21 tunnilta.

38. kerran jälkeen Lotta pysyi sängyssään, vaikka itki niin siellä pysyi, ei enää tullut avaamaan ovea ja itkemän. Joka 10. kerran välein pidin “puhuttelun” kuitenkin isälliseen kilttiin sävyyn, että nyt on nukuttava eikä enää saa poistua sängystä.

Ihana tunne kun huomaa että tästä onkin hyötyä. Vaan vaatii sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä, ei saa luovuttaa. Toivottavasti ei tule yöllä sama rumba!

Isukki

24

Taapero ei nuku

perjantaina 24. joulukuuta 2010 kello 22:03

Ensimmäisenä kaikille pikkuisen lukijoille oikein hyvää joulua (joulupostaus tulossa myöhemmin)! Mutta sitten itse asiaan…

Tiistaina se sitten näköjään alkoi. Sama touhu jatkunut joka ilta ja yö, vaikka flunssa alkaa olla jo ohi. Nukkumaan on menty normaalisti ihan samoilla rutiineilla kuin aikaisemminkin, mutta tyttö ei vain pysy sängyssään. On syöty hyvin jne.

Tiistai-keskiviikkoyön jälkeen on täytynyt jäädä silittämään tai vahtimaan viereen tytön nukahtamista, ja hissun hiljaa hiipiä pois. Siten Lotta nukkuu, mutta tämän lisäksi aamuyöstä herännyt vähän ennen viittä, ja sama rumba… täytyy olla vieressä varmasti niin pitkään kun tyttö nukahtaa, eikä sekään välttämättä auta, sillä heti kun Lotta herää tai havahtuu että en ole siinä, kipittää hän äidin ja isin sänkyyn joko itkien ikävää tai leikkimieli päällä. Kokeilin huvikseni yksi ilta kuinka monta kertaa pitää viedä takaisin sänkyyn, ja meni noin 60 kertaa jonka jälkeen luovutin ja annoin kukkua. Jossain vaiheessa sitten väsähti lopullisesti, mutta kello oli jo paljon ja aika henkisesti rikki sitä itsekin oli…

Viime yönä kun Lotta heräsi vähän ennen viittä en saanut häntä nukkumaan ollenkaan, joten otin suosiolla tyynyn ja peiton, laitoin tv:n yövisailut päälle ja menin sohvalle torkkumaan samalla kun annoin tytön leikkiä. Seitsemän jälkeen kokeilin uudestaan, ja luovutin noin 10:n kerran jälkeen jolloin laitoin hänet äidin ja isän viereen nukkumaan johon hän onneksi nukahti (yleensä ei koskaan). Nukuimme 2h jonka jälkeen äiti heräsi ja iskä keräsi jouluaaton kunniaksi univelat pois ja nukkui melkein kahteentoista. Yksi parhaista joululahjoista.

Tänään olimme joulua viettämässä isäni eli Lotan papan luona. Tyttö oli iloinen koko päivän, ei malttanut nukkua päiväunia, ja nukahti autossa matkalla kotiin. Torkkui muutaman minuutin ja sitten kotiin päästyämme aloitettiin iltatoimet, vaipan vaihdot, iltapuku, iltapala ja hampaiden pesu… aina aiemmin varsinkin tässä vaiheessa nukuttaminen on ollut todella helppoa! Ei tarvinnut kuin laittaa sänkyyn, antaa iltapusu, sanoa hyvää yötä, vilkuttaa heippa, ja tyttö on unten mailla. Mutta nyt vaikka näkee selvästi että pieni on tuhatväsy niin silti uhmataan ja valvotaan vaikka maailman ääriin! Tuntuu ettei MIKÄÄN auta. Ei MIKÄÄN. Ei edes tunnetut konstit, lämpimät maidot/vellit, iltasadut, tuutulaulut, vieressä olemiset, silittämiset, ei. Aina sieltä sängystä tepastellaan makkariin vaikka talo olisi pimeänä, vaikka kaikki muut nukkuisivat, vaikka olisi hiirenhiljaista, vaikka kaikki on hyvin…

Kun googlasin tänään aiheesta lisää tietoa, törmäsin mm. artikkeleihin: Suomi24: “Kun lapsi ei nuku”, Kaksplus: “Miksi taapero ei nuku”, Kaksplus: “Taapero ei nuku! Kuuluuko uhmaan?”, ja täytyy sanoa että ihan samanlaisia fiiliksiä muillakin samanikäisillä lapsilla.

Suomi24:n artikkelissa sanova äiti on oikeassa siitä että joka paikassa annetaan ristiriitaista tietoa että mikä olisi oikea ratkaisu. Tässä mm. kato telkkaria -nimimerkillä kommentoiva “asiantuntija”:

Tämä ongelma on selvitetty lähes jokaisessa lasten kasvatusta/ongelmakäyttäytymistä käsittelevässä ohjelmassa. Ja täälläkin ainakin 50 kertaa.

Lapsi omaan sänkyyn, toivota hyvät yöt, sammuta valot ja jää lattialle istumaan. Jos ja kun tenava pyrkii sängystä pois nosta takaisin. Tässä vaiheessa ei mitään hyssyttelyjä tai puhetta. Sitähän se lapsi juuri haluaa! Eli ääneti lapsi takas sänkyyn. Tämä toistetaan vaikka 100 kertaa, kunnes lapselle menee perille, ettei sängystä pois tulemisella saakkaan enää lisää huomiota kuten ennen. Veikkaan että kahdessa illassa homma on hoidettu, jos itse kykenet olemaan hiljaa.

Voi kuule, tuttua juttua. Mennyt ihan hyvin, ja toistettu tosiaan se 100 kertaa, ylikin. Mutta jokaisella varmasti alkaa pää hajoamaan sen parin sadan kerran jälkeen. Plus se että lapsi herää vielä yöllä ja sitten sama rumba. Ehkä jossain vaiheessa helpottuu, mutta tämä on aika hirveää :-D ehkä tuo Lotan 1v 9kk helppous nyt tasaantuu sillä että ollaan niin hankalia.

Sänkyyn vielä mieluisimmat unilelut ja pesämäinen rakenne.

Kuulunut meillä rutiiniin.

Tuntuu että monessa paikkaa annetaan ne samat ohjeet, ja ohjeiden antajat pitävät apua hakevia ihan tyhminä. Toinenkin asia on totta, nimittäin se että lapset ovat yksilöitä.

Tuntuu ettei nukuttaminen edes kannata tässä vaiheessa. Selvästi ikään liittyvä juttu. Antaa valvoa kunnes nukahtaa pystyyn. Ehkä oudointa on kuitenkin se, että Lotta melkein nukahtaakin pystyyn, mutta ei silti halua nukkua. Eli selvästi protesti päällä, ja on pakko koetella vanhempia.

Ehkä tästä jotain opimme. Lotan äiti on “onnekas” kun ei kuule eikä näe, eli saa nukkua yönsä rauhassa eikä tarvitse olla nukuttajan roolissa kun ei näe pimeässä. Kyllä tämä hevi-isä kestää kuin kivi, mutta rankkaa on tuon pienen jättiläistahdon kanssa välillä…

Isukki

21

Kun nukkumaanmenoaika venyy…

tiistaina 21. joulukuuta 2010 kello 22:48

Lotta on aina ollut helppo ja tyytyväinen tyttö. Ei ole ollut koliikkia, eikä varsinkaan univaikeuksia. Koko Lotan hieman alle kaksivuotisen elinajan on ollut vain muutama vähän unettomampi yö, nekin yleensä johtuneet jostakin flunssasta, hammassärystä tai vastaavasta.

Lotta on pienestä pitäen opetettu nukkumaan itsenäisesti. Vastasyntyneestä asti Lotta on nukkunut omassa kehdossa/sängyssä onnistuneesti täysimittaisia öitä. Kuten jo sanoin, koskaan, ei koskaan ole ollut uniongelmia.

Nyt kun Lotta on kuitenkin oppinut vaikka mitä niin opittua on myös ovien avaaminen ovenkahvaa kääntämällä, ylettäen varpasillaan. Lotta on myös nyt flunssassa, ja etenkin viime öinä on heräilty. Kun tyttö herää, ensimmäisenä nousee sängystä, avaa oman huoneen oven, avaa meidän makuuhuoneen oven, kiipeää sänkyyn ja herättää joko minut tai molemmat. Toissa yönä Lotta herätti kahden aikaan yöllä, ja luulin aamun jo koittaneen. Melkein aloitimme jo aamutoimet kun ihmettelin onko keittiön kello pysähtynyt. Mutta olikin vasta yö, ja passitin tiukasti tytön uudestaan petiin. Loppuyö sujui vähän rauhallisemmin.

Mutta tämän päivän nukkumaanmeno….. huh huh. Tällaista ei ole vielä ennen koettu. Tämä taapero ei vain pysy sängyssään! Ainakin 30 kertaa nyt yritetty laittaa uudestaan, lelukavereita viereen, iltapusuja, haleja, mutta ei! Ei niin mikään enää auta. Ja kun pitäisi molempien vielä jaksaa huomenna, minun töissä ja emännän kotona Lotan kanssa.

Olen aloittanut työrupeaman, ja varsinkin eilen oli pitkä työpäivä enkä ehtinyt nähdä Lottaa ollenkaan ennen nukkumaanmenoa. Olin töissä kahdeksasta kahdeksaan. Tänään pääsin hieman aiemmin kotiin, jo puoli kuudeksi, joten jäi aikaa leikkiä Lotankin kanssa. Nukkumaanmenoaika lähestyi, ja oltiin yhä leikkien vauhdissa. Lotta nauraa kikatti minulle kun leikimme lentskaria ja vaikka mitä. Sitten pitikin valmistautua iltapesulle vähän kuin lennosta. Kun tuossa googlailin apua “taapero ei suostu nukkumaan” ja muilla vastaavilla hakusanoilla niin tuli tällainen ihmettely vastaan:

Yksi asia, mikä on joskus pistänyt silmään nukuttamisessa on se, että lasten kanssa leikitään, pelleillään, remutaan kovaäänisesti ja riehutaan ihan viime minuuteille asti ja sitten viedään muksu makuuhuoneeseen ja ihmetellään, että kuinka se ei nuku. Ei tietenkään nuku! Lapset, ihan niin kuin aikuisetkin, tarvitsevat aikaa rauhoittua nukkumaan. Meillä ruvetaan tavallisina arki-iltoina jo tuntia ennen nukkumaanmenoa rauhoittumaan: Valoja himmennetään, lelut kerätään pois, lapset vaihtavat yövaatteet ylleen, iltapala syödään kaikessa rauhassa, käydään iltapesulla – kaikki rauhallisesti ja ikään kuin uneen valmistellen. Kyllä uni yleensä tulee näillä konsteilla helposti, jos ei sitten ole jotakin erityistä, esim. sairautta, ylimääräistä jännitystä tms.

Kaksosten äiti ja terkkari via

Hyvinkin totta… myönnän virheeni, mutta en eilen saanut olla Lotan kanssa yhtään joten nyt kaipasin vähän pidempään… ja tyypillisesti leikin Lotan kanssa hyppyytys ja heilumisleikkejä, juuri sellasia “remuamisia” mitä isien kanssa tehdään. Jokaisena muuna iltana on selkeät rutiinit, valot himmennellään, ja lelut keräillään jne. Tänään kaikki meni jotenkin pieleen. Unohtui myös iltavelli antaa, tosin Lotta söi suhteellisen tukevasti vähän kaikkea illallisella, kuten mekin.

Toisaalta on outoa että homma menisi yhdestä laakista plöperiksi. Lotan kun on tähän asti tarvinnut vain laittaa sänkyynsä, ja sinne se 10 minuutin sisällä itsekseen nukahtaa. Kuten aina. Paitsi tänään.

No, päätimme myös sitten itsekin mennä nukkumaan, jos tyttö sitten tajuaisi. Toisaalta uskon hänen sen tajuavan, mutta hän ei vain halua nukkua. Haluaa mieluummin leikkiä. Kun sammutimme makuuhuoneenkin valon, Lotta silti jokainen kerta tuli sänkyymme läpsimään ja taputtelemaan. Kun tiukasti käskytti takaisin nukkumaan niin rupesi hieman itkemään, jonka jälkeen jatkoi taas omia leikkejään ja veti meitä leikkeihin mukaan. Ja taas sama rumba, nukkumaanlaitot ja selittelyt että kun nyt on yö, isi ja äitikin nukkuu, Lottakin nukkuu, omassa sängyssään, kuten aina ennenkin…

Mutta sieltä se aina tupsahti. Kolmattakymmenettä kertaa. Neljättäkymmenettä kertaa. Pitkään on jo silmätkin lupsattaneet, ja hierottu unihiekat ja haukotukset haukoteltu, mutta aina sama juttu: Tyttö ei pysy sängyssään. Vaikka talo on pimeänä niin aina sieltä tepsutellaan!

Vellin annoin tuossa vähän myöhässä vähän ennen puoli yhtätoista, ja hän itkuhuusi ja pyöritti päätään huutaen “ei ei ei ei”, joten sanoin että “velli on tuossa”, asetin sen hänen eteensä ja siitä hän sen hetken päästä joi. Tästä tajusin että nyt on selvä uhmavaihe päällä, vaikka hän ei sitä näkyvästi näytäkään. Lotta kun on sellainen kiltti että usein ei huudeta rumasti, vaan hymyillään ja ollaan söpöjä. Niin tässäkin tapauksessa, sängystä pompsailtiin eikä suostuttu nukkumaan mutta hyvin vähän jos ollenkaan oli mitään itkua, huutamista, tai mutristelua. Enemmänkin juuri sellaista “kivaa! leikitään vaikka on yö! en halua nukkua koska valvominen on kivaa!” -tyyppistä “protestia”… siksi se olikin niin vaikea tunnistaa.

Lotan nukkumaanmenoaika on 20.00-21.00, useimmiten niin että iltatoimet (iltavelli, iltapyjama, ja hampaiden pesu) ja nukkumaan rauhoittumiset (lelujen keräily, valojen sammuttaminen, ym) tehdään välillä 20.00-20.30 ja viimeistään 21.00 ollaan nukahdettu. Nyt kello on 22.34, ja taisi tyttö vihdoinkin nukahtaa.

Halusin jakaa tämän koska (1) tämä on meille uutta ja uskomatonta, (2) tästä saattaa hyvinkin olla hyötyä muille googlettajaisille, ja -äideille.

Niin se vain on että helppokin lapsi voi olla joskus vähän kinkkisempi tapaus! Tässä oli jo haastetta, mutta haaste taitaa olla nyt voitettu! Hyvää yötä (…jos vihdoinkin)!

Edit: 22:46, jep… Lotta nukahti viimein!

Isukki

24

Make-Up!

keskiviikkona 24. marraskuuta 2010 kello 11:35

Miten ois kissa… taikka lumipantteri?

Lotan kanssa ensimmäistä kertaa kokeiltiin kasvomaalausta. Ihan oikeilla ammattivehkeillä vielä. Materiaalien laatu yllätti minut täysin ja oli todella helpppoa taiteilla kuvioita kasvoihin.

Lotalla tunnetusti ei ole malttia pysyä hetkeäkään paikalla. Joten homma jäi pahasti kesken. Puuteriakin levis bodyyn riehumisen jäljiltä, mutta Lotta on tyytyväinen. Sehän on tärkeintä, eikös! ;-)

Tämmöset vehkeet tälläkertaa. (Kts kuva alla.)

Äiti

7

Ruokailua ja komentelua

sunnuntaina 7. marraskuuta 2010 kello 15:07

Viime aikoina Lotta on ollut pieni apina, kirjaimellisesti. Tyttö kiipeilee minkä ehtii. Heti kun silmä välttää niin ollaan hyllyllä, pöydän päällä, tuolilla keikkumassa tai seisomassa tai pyörimässä, pianon päälle menossa, tietokoneen päällä… milloin missäkin. Ja hauskinta on että jäädään jumiin mitä ihmeellismpiin paikkoihin, mm. syöttötuolin väliin. Miten edes voi jäädä jumiin syöttötuolin väliin?! (paitsi meillä tosin on taitettava syöttötuoli jonka saa jatketuksi syömispöydäksi (alla kuva).

Näin meillä syödään! (klikkaa kuva isommaksi)


Silloin tällöin ollaan annettu tytön syödä itse, eihän sitä muuten opi. Vaikeammissa ruoissa (kuten wokki ym.) sotkua tulee aika lailla… varsinkin matto on vaikea sitten siivota. Silti suurin osa ruoasta tuntuu menevän mahaan asti. Ainakin tyttö on nyt kylläisen ja tyytyväisen oloinen.

Lauseita tulee välillä koko ajan, sitä mukaa kun sanoja opitaan. Esimerkiksi äiti nukkuu, ja aiemmin mainitsemani yksinkertaisemmat tyyliin ei saa ja kato, tuolla.

Hauska tapaus oli kerran kun toruin sanomalla soo soo ja heristämällä sormea, niin äkkiäkös tyttö sen oppi ja nykyään ollaan joka väliin soosoottelemassa vanhempia :-D ei sen näin päin pitänyt mennä. Tyttö toruu vähän väliä ihan sormen kanssa “soo soo!”.

Tänään suunniteltiin menevämme ulos…

Isukki

21

Hetkiä elämässäni

torstaina 21. lokakuuta 2010 kello 22:13

Istutaan vaan!

Ettei vaan peppu kastu. Eipä neiti kuunnellut taaskaan äitiä. Kurahousuja ei kaapissa ole vieläkään (Piti ostaa jo ajat sitten mutta mutta….). Kauppareissumme etenee niin hitaasti. Sitten alkoi näkyä kieli keskellä naamaa. Kts. kuva alla:

:P

Joo eiköhän nyt sitten päästä vähä etiäpäin… Hyvä olla rattaat mukana sillä neiti heittäytyy pelleksi välillä. Ehkä joku 30min meni ennekun päästiin pihalta pois. Kaupan jälkeen tsillaillaan kotona sohvalla ja katotaan Pikku Kakkosta! Isin viekkuun siispä tie käy.

Äiti

18

Lauseiden muodostusta

maanantaina 18. lokakuuta 2010 kello 19:49

Iltatoimien jälkeen laitoin tytön nukkumaan. Sängyssä oli Särkänniemestä saatu jättidelfiinipehmolelu, jota lotta osoitti ja sanoi “Ota tuo pois” selvällä suomenkielellä. Kysyin jo että “mitä?”, koska en ollut hämmennykseltäni varma kuulinko oikein, ja Lotta huusi heti perään “POIS!” ja vielä toisen kerran “POIS!”, koko ajan osoittaessaan delfiiniä. Joten otin delfiinin sängystä pois, ja Lotta keriytyi itse peiton alle… iltasuukko, hyvänyöntoivotukset, heipat, ja vilkutukset, ja niin oli Lotta taas nukkumassa. Kyllä niitä lauseita vaan näköjään alkaa tulemaan. Ja ikää on vasta puolitoista vuotta.

Lotta on alkanut yhdistelemään sanoja, ja se on hauskaa. Tietty ensimmäisenä opitaan uhmaamaan, esim. “en tule!” tai “ei saa!”, mutta sekin on vain söpöä. Muita opittuja on mm. “voi voi”, “au au”, “tuossa pallo”, “äiti hali”, ja “kakka kakku”, mitä nyt näin äkkiseltään tulee mieleen.

Lotta viittoo edelleen sanoja, eli viittomakielessä ei vielä lauseita ole tullut. Toivottavasti viittominen kehittyy vielä… haluamme Lotastakin kaksikielisen, tulevaisuutta ajatellen.

Isukki

13

Mansikkapuistossa ulkoilua

keskiviikkona 13. lokakuuta 2010 kello 19:16

Kirjoitin tiistaista kuulumisia omaan blogiini, mutta unohdin Pikkuisen blogin tyystiin… tyhmä iskä. Tarkoitus oli kirjoittaa tänne hieman laajemmin, varsinkin Lotan kuulumisia. Väsymys voitti, mutta nyt olen taas pirteä kuin peipponen!

Äityli siivosi tänään aamulla Lottasen kanssa, ja antoi isukin nukkua pitkään. Super-äiti, kuten paidassa lukee ♥. Lottakin kuulemma auttoi lelujen kanssa.

Niin mutta se eilinen? Käytiin Mansikkapuistossa perhekahvilassa ja samalla ulkoiltiin ensilumessa. Otin kerrankin kameran mukaan, ja otettiin muutama raikas kuva, kun kerran luntakin oli.

Isi ja Lotta

Isukki auttaa lumienkelin teossa

Perhekahvilassa oli noin Lotan ikäinen tyttö, joka oli vähän liian väkivaltainen ja raapaisi Lotan poskeen ison naarmun. Toivottavasti vaihe menee pian ohi. Leikit menivät vähän rajuksi kun kaikki halusivat saman lelun. Lotta onneksi unohti heti.

Kivaa oli! Varsinkin ulkona. Talvisin terveisin,

Isukki

sivu 3 / 1512345678910...vimppa