Lotta on aina ollut helppo ja tyytyväinen tyttö. Ei ole ollut koliikkia, eikä varsinkaan univaikeuksia. Koko Lotan hieman alle kaksivuotisen elinajan on ollut vain muutama vähän unettomampi yö, nekin yleensä johtuneet jostakin flunssasta, hammassärystä tai vastaavasta.
Lotta on pienestä pitäen opetettu nukkumaan itsenäisesti. Vastasyntyneestä asti Lotta on nukkunut omassa kehdossa/sängyssä onnistuneesti täysimittaisia öitä. Kuten jo sanoin, koskaan, ei koskaan ole ollut uniongelmia.
Nyt kun Lotta on kuitenkin oppinut vaikka mitä niin opittua on myös ovien avaaminen ovenkahvaa kääntämällä, ylettäen varpasillaan. Lotta on myös nyt flunssassa, ja etenkin viime öinä on heräilty. Kun tyttö herää, ensimmäisenä nousee sängystä, avaa oman huoneen oven, avaa meidän makuuhuoneen oven, kiipeää sänkyyn ja herättää joko minut tai molemmat. Toissa yönä Lotta herätti kahden aikaan yöllä, ja luulin aamun jo koittaneen. Melkein aloitimme jo aamutoimet kun ihmettelin onko keittiön kello pysähtynyt. Mutta olikin vasta yö, ja passitin tiukasti tytön uudestaan petiin. Loppuyö sujui vähän rauhallisemmin.
Mutta tämän päivän nukkumaanmeno….. huh huh. Tällaista ei ole vielä ennen koettu. Tämä taapero ei vain pysy sängyssään! Ainakin 30 kertaa nyt yritetty laittaa uudestaan, lelukavereita viereen, iltapusuja, haleja, mutta ei! Ei niin mikään enää auta. Ja kun pitäisi molempien vielä jaksaa huomenna, minun töissä ja emännän kotona Lotan kanssa.
Olen aloittanut työrupeaman, ja varsinkin eilen oli pitkä työpäivä enkä ehtinyt nähdä Lottaa ollenkaan ennen nukkumaanmenoa. Olin töissä kahdeksasta kahdeksaan. Tänään pääsin hieman aiemmin kotiin, jo puoli kuudeksi, joten jäi aikaa leikkiä Lotankin kanssa. Nukkumaanmenoaika lähestyi, ja oltiin yhä leikkien vauhdissa. Lotta nauraa kikatti minulle kun leikimme lentskaria ja vaikka mitä. Sitten pitikin valmistautua iltapesulle vähän kuin lennosta. Kun tuossa googlailin apua “taapero ei suostu nukkumaan” ja muilla vastaavilla hakusanoilla niin tuli tällainen ihmettely vastaan:
Yksi asia, mikä on joskus pistänyt silmään nukuttamisessa on se, että lasten kanssa leikitään, pelleillään, remutaan kovaäänisesti ja riehutaan ihan viime minuuteille asti ja sitten viedään muksu makuuhuoneeseen ja ihmetellään, että kuinka se ei nuku. Ei tietenkään nuku! Lapset, ihan niin kuin aikuisetkin, tarvitsevat aikaa rauhoittua nukkumaan. Meillä ruvetaan tavallisina arki-iltoina jo tuntia ennen nukkumaanmenoa rauhoittumaan: Valoja himmennetään, lelut kerätään pois, lapset vaihtavat yövaatteet ylleen, iltapala syödään kaikessa rauhassa, käydään iltapesulla – kaikki rauhallisesti ja ikään kuin uneen valmistellen. Kyllä uni yleensä tulee näillä konsteilla helposti, jos ei sitten ole jotakin erityistä, esim. sairautta, ylimääräistä jännitystä tms.
Kaksosten äiti ja terkkari via
Hyvinkin totta… myönnän virheeni, mutta en eilen saanut olla Lotan kanssa yhtään joten nyt kaipasin vähän pidempään… ja tyypillisesti leikin Lotan kanssa hyppyytys ja heilumisleikkejä, juuri sellasia “remuamisia” mitä isien kanssa tehdään. Jokaisena muuna iltana on selkeät rutiinit, valot himmennellään, ja lelut keräillään jne. Tänään kaikki meni jotenkin pieleen. Unohtui myös iltavelli antaa, tosin Lotta söi suhteellisen tukevasti vähän kaikkea illallisella, kuten mekin.
Toisaalta on outoa että homma menisi yhdestä laakista plöperiksi. Lotan kun on tähän asti tarvinnut vain laittaa sänkyynsä, ja sinne se 10 minuutin sisällä itsekseen nukahtaa. Kuten aina. Paitsi tänään.
No, päätimme myös sitten itsekin mennä nukkumaan, jos tyttö sitten tajuaisi. Toisaalta uskon hänen sen tajuavan, mutta hän ei vain halua nukkua. Haluaa mieluummin leikkiä. Kun sammutimme makuuhuoneenkin valon, Lotta silti jokainen kerta tuli sänkyymme läpsimään ja taputtelemaan. Kun tiukasti käskytti takaisin nukkumaan niin rupesi hieman itkemään, jonka jälkeen jatkoi taas omia leikkejään ja veti meitä leikkeihin mukaan. Ja taas sama rumba, nukkumaanlaitot ja selittelyt että kun nyt on yö, isi ja äitikin nukkuu, Lottakin nukkuu, omassa sängyssään, kuten aina ennenkin…
Mutta sieltä se aina tupsahti. Kolmattakymmenettä kertaa. Neljättäkymmenettä kertaa. Pitkään on jo silmätkin lupsattaneet, ja hierottu unihiekat ja haukotukset haukoteltu, mutta aina sama juttu: Tyttö ei pysy sängyssään. Vaikka talo on pimeänä niin aina sieltä tepsutellaan!
Vellin annoin tuossa vähän myöhässä vähän ennen puoli yhtätoista, ja hän itkuhuusi ja pyöritti päätään huutaen “ei ei ei ei”, joten sanoin että “velli on tuossa”, asetin sen hänen eteensä ja siitä hän sen hetken päästä joi. Tästä tajusin että nyt on selvä uhmavaihe päällä, vaikka hän ei sitä näkyvästi näytäkään. Lotta kun on sellainen kiltti että usein ei huudeta rumasti, vaan hymyillään ja ollaan söpöjä. Niin tässäkin tapauksessa, sängystä pompsailtiin eikä suostuttu nukkumaan mutta hyvin vähän jos ollenkaan oli mitään itkua, huutamista, tai mutristelua. Enemmänkin juuri sellaista “kivaa! leikitään vaikka on yö! en halua nukkua koska valvominen on kivaa!” -tyyppistä “protestia”… siksi se olikin niin vaikea tunnistaa.
Lotan nukkumaanmenoaika on 20.00-21.00, useimmiten niin että iltatoimet (iltavelli, iltapyjama, ja hampaiden pesu) ja nukkumaan rauhoittumiset (lelujen keräily, valojen sammuttaminen, ym) tehdään välillä 20.00-20.30 ja viimeistään 21.00 ollaan nukahdettu. Nyt kello on 22.34, ja taisi tyttö vihdoinkin nukahtaa.
Halusin jakaa tämän koska (1) tämä on meille uutta ja uskomatonta, (2) tästä saattaa hyvinkin olla hyötyä muille googlettajaisille, ja -äideille.
Niin se vain on että helppokin lapsi voi olla joskus vähän kinkkisempi tapaus! Tässä oli jo haastetta, mutta haaste taitaa olla nyt voitettu! Hyvää yötä (…jos vihdoinkin)!
Edit: 22:46, jep… Lotta nukahti viimein!
Isukki
