Pikkuisen oma päiväkirja

Äiti

Äiti

Tutta-kävelykengät

Äiti

Lotalla on ollut viime päivinä äiti-isi-syli-läheisyys-vaihe, miksi sitä ikinä kutsutaankin (me isät olemme huonoja näissä). Yöllä nukkuu hirveän rauhattomasti, eikä rauhoitu muuten kuin että ottaa syliin. Viime yönä Lotta herätti isin neljä kertaa, ja aamusta kun otin tytön viereemme sänkyyn nukkumaan niin hän nukkui kuin tukki siihen asti kun lähdin töihin. Tänään/eilen Lotta ei myöskään tahtonut nukkua. Neiti melkein kiduttaa itseään kunnes on aivan rätti. Itse asiassa vasta äsken (01:05) sain hänet lopullisesti nukahtamaan – Lotta oli sylissäni niin pitkään kunnes nukahti syliin. Siitä sitten oli helppo viedä sänkyyn.

Olen melko varma että tänäkin yönä tyttö herää itkien. Aion ottaa hänet viereemme sänkyyn, siinä on hyvä olla. Olen itsekin todella väsynyt, mutta piti tulla vielä kirjoittelemaan hieman unohtuneita perhe-/vauvakuulumisia. Aamulla taas töihin… hyvää yötä!

Isukki

Äiti

Tänään käytiin mamman kanssa kahdestaan ulkona. Oltiin poissa ilta viidestä ilta yhteentoista (17-23). Lotan vakkarihoitaja Heli tarjoutui tulemaan Lotan kaveriksi. Kävimme Amarillossa syömässä mahamme täyteen, jonka jälkeen menimme elokuviin katsomaan elokuvan “Pilvilinna joka romahti”. Kun tulimme kotiin, Lotta ei ollut vielä nukahtanut. Seisoi sängynsä pielessä ja vilkutti! Lotta on myös oppinut ihan näinä päivinä sanomaan tuut tuut. Maailman ihanin söpöin suloisin kaunein tyttö meillä. En tiedä ketään niin kaunista tyttölasta kuin meidän oma Lotta Iines. Kyllä on meitä siunattu.

Isi on tyhmä ja laiska eikä jaksa kirjoittaa nyt enempää kuulumisia. Äidin pitäisi kirjoittaa seuraavalla kerralla. Joulu meni hyvin Kajaanissa, ja uuden vuoden äiti oli Lotan ja Helin kanssa kotona sillä välin kun isi oli kavereidensa kanssa. Isi ehti tulla kotiin juuri kun vuosi vaihtui. Hyvää uutta vuotta 2010!

Tässä vielä tuore kuva Lotasta joka on otettu ihan viime päivinä:

Isukki

1. Hopeinen kehys, jossa nimi ja syntymäaika kaiverrettuna
2. Punaiset villasukat
3. Aito Molla-Maija
4. Tyttövauva-nukke
5. Nipsu vihreä muovipallo
6. Valkoinen pehmokani
7. Kristallikoriste, oinas
8. Hello Kitty taaperokärry
9. Murupörröhattu pinkkinä
10. Viinipunaiset villasukat
11. Villapuku
12. Lentävä dino-pehmolelu
13. Husky-tyyny
14. Pehmeäkantinen eläinkirja
15. Valkoinen tupsupipo
16. 2x Hello Kitty-tossuja
17. Vaaleanpunaiset housut
18. Limevihreä body
19. Vaaleanpunaiset lapaset
20. 3pack bodyja
21. Kylpylelu Ankka
22. Vaunulelu
23. Enkeli heijastin

Isukki

Näin kauas Lotta uskalsi kontata.

Äiti

Äiti

Lotta on viime tiistaista asti nukkunut hirveän levottomasti, ja itkenyt muutenkin tavallista enemmän. Itse epäilen hammassärkyä, sekä sitä että nyt on äitivaihe menossa. Jos äiti ei ole näkyvissä, alkaa itku. Isinkään lohdutus ei aina riitä, vaan äitin täytyy olla parin metrin säteellä, mutta mieluiten äitin sylissä. Tänäänkin Lotta nukahti äitin syliin kun katsottiin elokuvaa. Äiti sai laitettua Lotan sänkyyn nukkumaan, mutta heti kun leffa loppui ja tuli hiljaista, Lotta heräsi.

Voi olla myös että kyseessä on uudet taidot. Lotta on oppinut vaikka mitä. Ryömisessä ja seisomisessa Lotta on kuin vanha tekijä. Aina on pakko nousta seisomaan joka tilanteessa. Niin myös silloin kun herää kesken kaiken yöllä, tai kun leikkii lattialla. Tietenkin vielä tukea vasten, mutta minusta tuntuu että ei mene kauaa kun Lotta osaa nousta ilman tukeakin… en kuitenkaan usko että tyttö kävelee joulupukkia vastaan, vaikka sitäkin jo tässä spekuloitiin.

Monena yönä/iltana Lotta on herännyt parin tunnin jälkeen nukkumaanmenosta. Sitten pientä ei saakaan enää helposti nukkumaan… itkua ja levottomuutta jatkuu monta tuntia. No, oli jo aikakin. Lotta on silti helppo lapsi, perustyytyväinen luonteeltaan. Viimeiset 8 kuukautta ovat olleet aivan mahtavia. Nyt vasta on alkanut nämä yölliset itkut – koskaan aiemmin ei ole ollut nukkumisessa ongelmia. Mutta näitä vaiheita tulee ja menee.

Lotta on iloinen ja nauravainen aina, kunhan vaippa on kuiva, ja masu täynnä – tai edes puolitäynnä – ja nyt viime aikoina; kunhan äiti on lähellä. Arki on välillä työtä täynnä, mutta se on todella mukavaa. Itse olen nauttinut perhe-elämästä täysillä, vaikka välillä muuta ei ole ehtinytkään kuin olla vaimon ja lapsen kanssa. Mikäs sen parempaa kuin olla rakkaiden vierellä.

Yritämme jatkossa kirjoittaa useammin tänne blogiin vauva- ja perhekuulumisia. Valokuvia ja kotivideoita on otettu paljon, ja niitäkin pitäisi näyttää maailmalle. Ihka oikea videokamera pitäisi hankkia joskus tulevaisuudessa. Itseäni ainakin harmittaa, kun ei jäänyt edes valokuville kuvia lapsuudesta, saati sitten videolle. Katsotaan nyt mitä tuleman pitää. Hyvää itsenäisyyspäivän aattoa kaikille!

Isukki