Pikkuisen oma päiväkirja

….pitää tohtorin poissa.

Äiti

Hyvää Joulua vaan!

Lisäksi työn jälkeen syödään….
…mustikkasosetta.

Äiti

Voi hyvänen aika. Tämähän on kokonaan unohtunut! Syitä on tietysti monia, ja yksi suurimmista on pikkuinen Lotta. Tai no, ei enää niin pikkuinen kuin aiemmin – Lotta on kasvanut huimasti! Tänään Lotta täytti 8 kuukautta. Lotta on oppinut paljon uutta. Liikkuu jo konttaamalla, ja herättää vanhemmat aina kurkkimalla pinnasängystään seisomalla kaidetta vasten. Kyllä, seisomalla! Lotta osaa jo nousta pystyyn omin avuin nojaten tukeen. Tyttönen liikkuu jo todella lujaa, eikä vanhemmat pysy enää kunnolla perässä. Veeralle on varsinkin haasteellista kun isukki on päivisin töissä, eikä Veera näkövammansa takia aina huomaa minne Lotta livahtaa. Eniten kiinnostaa tietysti johdot, elokuvahyllyt, kirjat, ja puhelimet. Kaikki kielletty siis kiinnostaa…

Silti, Lotta on yhä yhtä helppo lapsi. Todella tyytyväinen ja nauravainen pikku otus. Ai että miten rakastankaan tuota mölliä. Lotalla on selkeä päivärytmi, ja ruokaakin on alettu jo syömään ihan kunnolla. Viimeisin tuttavuus on pehmeä leipä. Maistui. Maissinaksut taas eivät olleet mitään hyviä, sen näki ilmeestä. Kuvia on otettu tonnikaupalla, ja niitä pitäisi tännekin taas lisätä. Jospa tuo äiti jaksaisi :) perheemme voi hyvin. Sikainfluenssaa ei ole ollut kellään, ja Lotta sai rokotteen ilmaiseksi. Lotalla oli hieman nuhaa, ja vanhemmat kärsineet pienestä flunssasta, mutta ei sen kummempaa.

Isi on syntinen ja bloggaa töistä, mutta joskushan se oli tännekin laitettava jotain… liian kiire ja väsy tupannut olemaan ja tämä on unohtunut ihan täysin. Jospa tämän jälkeen muistaisimme taas. Heipä hei sitten ♥

Isukki

Pitäisi nyt oikeasti alkaa taas kirjoitella tänne eikä olla hissukseen. On ollut melkoista sähläämista ja tohinaa. Mistäköhän sitä alottaisi…?

Jos alotettais ihan siitä, että Lotta osaa istua jo ilman tukea. Hurraa! Istuminen ei kuitenkaan ole niin helppoa kuin mitä nyt usein luullaan. Voi käydä vähä ikävästi jos innostuu liikaa nojaamaan eteenpäin ja muks! Pää edellä lattialle. Näin kävi kerran meillä. Vahinkoja sattuu ja eikä niille voi mitään. Onneksi Lotta unohti melko pian mitä tapahtui. Kuhmua tai sen sellaista ei tullut sentään. Puhaltamalla menee pipi pois. :’)

Hampaita on alkanut kutiamaan. Joten täytyy jollain ilveellä saada jotain tavaraa suuhun jota “pureskella”. Huom. hampaat eivät ole vielä puhjenneet. Nyt on ikää kertynyt viikko vaille viittä kuukautta. Vastaha se sylivauva oli!
Ekoja ja pienempiä vaatteita on laitettu kaappiin ja isommat otettu käyttöön. Mm. uutuutena farkkulappuhaalari. Aivan mahtavat pökät!

Tänään on perhe kipeenä, tai siis isi vain, mutta ei hätää, äiti ja Lotta hoitaa iskää. <3 Isille ei tule tylsää sängyssä levätä kun hauskuutetaan oikein olan takaa. Iskä, parane pian!

ps. Lotta sai uudet tyylikkäät rockhenkiset popot

Äiti

Onpas taas jäänyt kirjoittaminen vähemmälle. Nykyään ei enää kerkiä paljon kirjoitella, kun yrittää pysyä tuon Lotan perässä. Niin ja eikä se vielä edes kävele… mitäköhän siitä sitten tulee kun ottaa jalat alleen? Voin vain kuvitella.

Kylässä on käynyt pappaa ja mummoa. Papalle Lotta hymyili ilman vierasteluja, se onkin sellainen nallekarhu. Tiistaista torstaihin oltiin Kajaanissa Lotan isomummin luona. Oli varsin mukavaa, ja mummikin tykkäsi kamalasti Lotasta. Lotta viihtyi mummin hoidossa niinkin paljon, että saimme Veeran kanssa olla kaksistaan rauhoittumassa kaupungilla sillä välin kun Lotta oli isomummillaan hoidossa.

Kävimme myös katsomassa Lotan isoukkia Perttiä sairaalassa, ja Lottahan oli heti hyvää pataa ukin kanssa. Nukahti ukin jalkojen juureen kesken kaiken. Ukki oli mielissään kun sai pitää Lotan pieniä käsiä kädessään.

Kuvia on taas tullut aivan älyttömästi, ja niin myös videoita. Lotta oppi Kajaanissa syömään porkkanaperunsasosetta ihan kunnolla. Söi puoli purkkia heti keskivikkona. Maistoi myös persikkapäärynäsosetta, joka oli hieman imelämpää Lotan mielestä. Meni silti hyvin alas. Tänään loppui maito kesken kaiken, joten Lotta söi melkein kokonaisen purkillisen porkkanaperunaa. Aikamoista.

Lotta on nauranut paljon, ja hakkasi tänään isiä mm. helistimellä. Nukahtelee hassuihin asentoihin ja paikkoihin, kuten isin syliin tietokoneen ääreen:

Tyttö tahtoi ensin kovasti istumaan syliini, ja sitten nukahti istuma-asentoon kesken dataussession :-D anteeksi nakuiluni, mutta tilanne oli saatava talteen. Kuva otettu 21. heinäkuuta. Paljon tulee asiaa viiveellä, mutta teidän on se kestettävä. Nyt koitan saada ajatuksiani kasaan, ja mennä ehkä joskus nukkumaankin. Pitäisi ottaa Lotasta mallia. Hyvää yötä!

Isukki

Äiti

Äiti

Laitoinpas tämän vielä erikseen tännekin. Tämä on niille, ketkä eivät facebookia tai muuta sosiaalista mediaa käytä. Tilanne siis oli sellainen että olin tulostamassa jotain, ja liittämässä tulostimen piuhaa kiinni koneeseen, kun se tippuikin vahingossa lattialle. Sanoin “hups, voi *” ja Lotta repesi nauramaan ihan kunnolla. Päätimme kokeilla voimmeko uusia tilanteen, ja nauraako hyvällä tuulella oleva tyttö lisää jos pudotan johdon tahallaan lattialle. Ja tulihan sieltä nauruhermoja kutkuttavat naurukohtaukset! Päivän paras kyllä.

Isukki

Joopatijoo. On pitänyt kirjoittaa ajat sitten, mutta kun isi on laiskamato. Kaikenmoista on tapahtunut, Lotta nukkunut, syönyt ja leikkinyt. Tänään oli vihdoinkin odotettu lastenlääkärillä käynti. Päästiin aika nopeasti vastaanotolle. Hoitajan kanssa ensin punnittiin ja mitattiin tyttö. Vähän vierasti hoitajaa ja hermoili pienellä itkulla, mutta hyvinhän se meni. Tytölle tullut 400g lisää painoa kahdessa viikossa, eli Lotta painaa nyt 6490g! Pituus oli jotain 62cm. Hyvin kasvaa.

Kun pääsimme lääkärin vastaanotolle, lattialle oli levitetty hoitomatto. Mieshoitaja otti Lotan syliin, ja näytti paljon erilaisia leluja. Lotta oli alussa rauhallinen, eikä tainnut oikein tajuta missä on. Katseli vaan hienoja leluja innoissaan. Lääkäri kokeili eri asentoja, ja tarkisti ruumiin, olkapään, ym. rakenteen, kokeili miten Lotta pyrkii kääntymään, ja miten kädet ja jalat toimivat. Oikein hyvin oli kaikki. Heti kun Lotta näki miehen kasvot, parahti itkemään. Sitten katsoi vuoronperään vieraita ihmisiä ja itki lisää. Vierasti ja hermoistui niin kamalasti.

Erikoislääkäri oli sama mikä toi Lotan maailmaan. Oikein mukava mies. Kyselin geenituloksista, mutta niitä ei vielä ollut. Sanoi että menee yleensä kolmesta kuukaudesta puoleen vuoteen. Pitää siis jäädä odottelemaan. Seuraava aika on sitten tammikuussa 2010. Kuvia ja videoita pitäisi pian julkaista. Katsotaan millon isi/äiti jaksaa ja muistaa. Siihen asti tättättätheippa!

Isukki

Huh mikä päivä. Ainakin pikkuisen osalta. Päivällä kotona kävi porukkaa, ja Lotta nukahti kesken leikin leikkimatolle. Heti kun porukka oli lähtenyt, lähdimme Elsin syntymäpäiville. Lotta oli jo valmiiksi väsynyt, koska ei ollut nukkunut päivällä tarpeeksi. Koko ajan valtavat silmäkuopat silmien alla. Odotimme että Lotta nukkuisi matkalla vaunuissa, mutta ei poloinen nukkunut silmällistäkään, sen sijaan vain ihmetteli. Ajateltiin että josko pieni haluaisi katsoa paremmin ympärilleen. Laskin vaunujen kuomun alas, ja Lotta pärähti itkemään ihan kunnolla. Aluksi luulin että säikähti valoa, mutta sitten tajusin että sormi oli jäänyt kuomun väliin jotenkin oudosti. Säikähdin ihan hitosti, ja lohduttelin Lottaa. Rauhoittui melko pian, mutta nyyhki vielä melko pitkään… tuli niin kamala olo. Puhalsin sormeen ja Lotta hetken nyyhkittyään rauhoittui.

Tämän jälkeen kuitenkin Lotta oli todella hermostunut. Juhlissa Lotta vierasti lähes jokaista ihmistä, suupielet vääntyi alaspäin ja Lottaraukka itki aika paljon. Hetkeksi tyttö nukahti Helin sängylle, mutta heräsi pian ihmettelemään missä on äiti ja isi. Pidettiin paljon sylissä, ja tyttö jopa innostui puhelemaankin välillä. Mutta melko hermostunut oli koko ajan. Ei ollut selvästi tottunut vieraaseen paikkaan täynnä vieraita ihmisiä. Malbon ja Helin naama miellytti eniten. Helsin sylissäkin viihtyi parhaiten.

Kotimatkalla Lotta nukahti. Heräsi hetkeksi kun otin ylimääräiset vaatteet pois, ja nukahti hetkeksi uudestaan. Mutta pian alkoi samanlainen itku ja nyyhkytys. Väsynyttä itkua, mutta en mahda mitään sille että tuntuu kuin pikkuisen käteen koskisi. Jotenkin koen siitä hirveää syyllisyyttä, vaikka tiedän että vauvat itkee. Hetkeksi aina rauhoittuu. Kun kylvetin tytön, itku alkoi. Pienetkin ärsykkeet aiheuttavat väsyitkua. Laitettiin nenätipat, ja syötettiin. Nyt itku jatkuu hetken, taitaa pieni pian nukahtaa.

Vaikka tämä päivä oli tytön osalta vähän vaikeampi, aiemmat päivät ovat menneet hyvin Muppe-mustekalan kanssa leikkiessä, laulaessa, ja jutellessa. Lotta on selvästi alkanut höpöttelemään enemmän, ääntelemään, ja “laulamaan”. Leikkii myös kielellään enemmän ja työntää pitkää kieltä ihan kunnolla ulos, samalla kun höpöttää. Se on niin äärettömän söpöä. Videoita ja kuvia pitäisi julkaista lisää, ja niitä onkin tulossa. Eipä tässä tän enempää varmaan.

Isukki