On se kumma. Iskä ei saa unta, niin kuin ei saa pikkuinenkaan. Kummatkin valvotaan pitkin yötä, eiku hups, on jo aamu. No ei se mitään. Vauva potkii kun isi silittää. Nukutaan vähän pikkuinen, jooko. Rakastan sinua.
Isukki
Uusi vuosi alkoi ja ensimmäinen tämän vuoden merkinnän laitan nyt. Vuosi alkoi rauhallisissa merkeissä, ruokaa ja limsaa ollaan juotu, kavereitakin käynyt kylässä. Mukavaa oli kaikilla. Vauvakin jaksoi myllätä ja potkia aattoiltana kovasti.
Itse olen järjestellyt paikkoja ja pessyt vauvan vaatteita iso läjä. Vielä pitäis pestä muutama body sekä tuleva haalari jonka olin meille tilannut. Se näyttää tältä:
Lyhyesti tarvikkeista vielä lista. Äitini toi ainakin nämä meille käyttöön:
Näiden lisäksi muualta saatiin vielä nämäkin:
Siinä olikin ne tärkeimmät asiat mitkä halusin mainita tässä merkinnässä. :-D Vielä mahasta kuulumisia. Viikkoja on kertynyt nyt 28 ja 6 päivää (RV 29), eli huomenna paukkuu RV 30 ! ! ! Vielä vähän aikaan niin nyytti on täällä. Jännittävää! Supisteluista piti vielä sanoa, että uv aattona tuli eka kipeä supistus. Seuraavana päivänä olikin selkä+lonkat kauttaaltaan kipeänä. Äitiin sattuu mutta kyllä tästä selvitään. Seuraava neuvola on meillä sitten joskus 15. tammikuuta, kahden viikon päästä. Jospa silloin kirjoitellaan lisää, ehkä! ;-)
Äiti
Heips. Joulu oli ja meni. Hmm. Mitäs. Isi on vähän hukassa nyt tämän tekstin kanssa. Tuo äiti pakottaa aina kirjoittamaan kuulumisia :-D Elikkäs. Vauvvamme sai joululahjaksi hienot pökät (3kpl) ja ihanan pehmoisen korvallisen makuupussihaalarin-mikäliene. Vauvva on potkinut ja nukkunut vuoronperään. Ja tänään äiti näki ensimmäistä kertaa masunsa aaltoilevan! harmi että vaavi on ollut ihme asennoissa ja en ole kaikkia potkuja tuntenut. Olen puhunut pikkuiselle paljon kaikenlaista kivaa ja sehän on tomerasti vastannut höpinöihini potkuilla <3 kyllä se isukkinsa äänen tuntee.
äiti puki Dippis-nallen tuohon ihanaan vauvahaalariin:
Nyt iskällä on nälkä. Iskä menee syömään >
Isukki
Kun kuudes kuukausi alkoi, niin supistelut tuntuivat välillä ja välillä en edes huomannut. Normaalia tämä on onneksi. Supistuksien määrä voi kasvaa mitä pidemmälle raskaus on edennyt. Nyt on menossa seitsemäs kuukausi ja välillä on kipeitä supistuksia eli suppareita. Olo alkaa jo olla aina enemmän tai vähemmän epämiellyttävä, kuten tuossa KaksPlussan sivulta poimitussa lainauksessa lukeekin.
Kun supistus tulee, kohtulihas jännittyy kovaksi, mikä voi tuntua äidistä ikävältä. Valtaosalla supistelu on kuitenkin vaaratonta. Se liittyy usein liikkumiseen tai puuhailuun ja helpottuu lepäämisellä. KaksPlus – Raskauden ABC
Pyrin lepäämään niin paljon kuin pystyn (tai maltan :D ). Tahtois tehdä kaikkea, mutta ei jaksa. Maha alkaa olla tiellä ja kumartelut/kyykkäykset tuntuvat todella pahalta. Ilokseni tuleva isä autttaa kovasti rantapallon näköistä mahaa kantavaa äitiä. Olen siitä äärimmäisen kiitollinen. En tiedä mitä tekisin tässä vaiheessa ilman Isukkia. Halit ja silitykset, sekä tietty hieronnat helpottavat kummasti tätä uupunutta oloa. Pienikin jaksaa kovasti rummutella ja olla äitin kiusana kun isi koettaa tunnustella potkuja niin mennään ihan hiljaiseksi. Iskä onkin taitava juttelemaan murusen kanssa kun nämä kaksi tuntuvat tulevan hyvin juttuun ja vastaa potkuilla isin sanomisiin. Ihanaa! Paitsi äitiä ei ikinä kuunnella. Pah. Tästä puhutaan vielä…
Äiti
Tänään oli siis neuvola. Rytmi on sekaisin joten oli “vähän” tööt olo (<- typotin “olio”) taas aamulla. Lähdettiin pian taksilla neuvolaan. Neuvolatätiä odotellessa katselin muita taaperoita hymyssä suin. Tulee aina niin uskomattoman onnekas ja onnellinen olo kun tajuaa että meillekin on tulossa tuollainen söpötys – paitsi että vieläkin söpömpi.
Enhän minä muista mitä kaikkea olen miettinyt ja ajatellut. Enkä muista mistä minun piti edes kirjoittaa. Niinjoo, aivan, sehän se oli; neuvolakäynti. Vaimo teki pissanäytteen ja sitten mentiin kipinkapin yläkertaan johon hoitajamme oli muuttanut. Tällä kertaa myöskin paikalla oli kätilö-opiskelija, mutta se ei touhua haitannut. Meiltä kysyttiin vähän mietteitä ja äidiltä kysyttiin miten on jaksellut ja muuta. Laitettiin tiedot ajan tasalle. Äidin paino oli noussut reippaasti yli 90 kilon (en enää muista tarkkaa painoa).
Neuvolan jälkeen oli lääkäri alakerrassa. Ensin kysyttiin tuosta käsien pahasta puutumisesta ja vastaushan oli se mikä jo tiedettiin; kohtu painaa hermoja ja muuta ja käsien nostaminen ylös ja niiden hierominen siinä asennossa auttaa hetkittäin, mutta muuten asialle ei oikein voi mitään. Raskauden yksi ikävistä puolista. Turinoiden jälkeen oli sisätutkimus, you know, iskä ei oikein taaskaan tykännyt mutta onneksi lääkäri hoiti sen luonnollisesti rutiinilla, sehän vain tekee työtään. Kohdunsuu napakka ja hyvä ja kaikki hyvin. Lähtiessä lääkäri sanoi vielä että vauva on normaalin kokoinen ja kaikki on kunnossa ja raskaus etenee normaalisti ilman ongelmia. Jälleen helpotti kuulla vaikka tiesinkin jo ettei ole mitään hätää.
Sitten lähdettiin kotiin. Ja nyt ollaan kotona. Mitäs muuta, hmm. Viime yönä sopersin vauvalle ja pidin kättä masun päällä. Vauva tunnistaa kyllä iskän, nimittäin se potkaisi napakasti suoraan käteeni kolme kertaa. On ihanaa kun vihdoinkin tunnen kunnolla nuo tomerat potkut. Tulee niin hyvä mieli :) ei kestä kauaa kun saan jo ottaa pienokaiseni syliin. En malta odottaa.
Mutta eipä tässä. Kaikki menee hyvin. Kunpa tuo äiti vain kestäisi. Välillä on rankkaa kun käveleminen sattuu ja joka paikka on kipeänä, mutta se on sitä ah ihanaa raskautta. Eipä tarvitse enää montaa kuukautta odottaa, puoli vuotta on jo kulunut, aatelkaa. <3 izkä kuittaa!
Isukki
*Mami pakotti bloggaamaan! ärrinmurrin :D* Tänään oli siis synnytysvalmennus, kuten otsikkokin jo kertoo. Iskä oli vähän töttöröö, tyhmänä olin unenpöppörössä vielä kolmen aikoihin, ei näin rolle, ei näin. Sujuu näemmä bloggaaminenki niin hyvin taas. Mutta asiaan; tulkki oli paikalla, ja synnytysvalmennus alkoi pian. Paikalla oli paljon tulevia äitejä ja isiä. Joku venäläinen tuli myöhässä tulkkinsa kanssa ja jouduttiin vähän kertailemaan, mutta ei se meitä haitannut. Ensin kerrottiin vähän siitä mistä tietää että synnytys on alkamassa, lapsivedestä ja supistuksista ja muista. Sitten katsottiin videolta hieman asioita mitä pitää tietää ennen synnytystä. Kerrottiin puudutuksista ja muista. Paljon hyödyllistä informaatiota. Juttu kesti parisen tuntia, ja enkä edes pitkästynyt kertaakaan. Tulkki oli kiva, opettelin muistamaan samalla joitakin viittomia.
Vauva kuulemma tömisteli koko opastuksen ajan, söpöä. Näimme myös vastasyntyneen vauvan (tai no, kurkistimme tutustumiskierroksella ikkunan läpi, hoitajat vähän suutahtivat; “nyt se ikkuna kiinni ja heti, oikeesti”) ja matkalla pikku taaperoita ja pikku-ukkoja muutenkin. Oikein mukavaa oli. Valmennuksen jälkeen käytiin kahvilassa syömässä pientä naposteltavaa ja sitten lähdimme takaisin kotiin.
Kotona Veeran mummi soitti ja kerroimme hänellekin kuulumiset :) hyvin menee siis. Ei mitään hätää. Äiti voi hyvin, vauva voi hyvin, kaikki hyvin :) isäkin on häpihäpi. Eipä tässä muuta tule nyt mieleen. Äiti jatkaa jos on lisättävää. Huomenna on neuvola klo 10. Heipat!
Isukki
Merkkaan tämän ja päivitän vielä jossain välissä kuvien kera.
Äiti
No nii-iin. Tuo toinen tuolla mahassa potkii niiq. Tiättex?
Okei, eivaan, menenpä suoraan asiaan. Laittelen juuri kuulumisia. Tähän mennessä on ollut kyllä kestämistä oman kehoni kanssa. Milloin särkee selkä, milloin pää ja siellä täällä tuolla. Kyllä sen kestää… Hetken.
Oma pää taas välillä ihan jumissa/sekaisin kun ei millään vaan jaksais tehdä/ajatella mitään. Silloin kai levätään? Niin ainakin yritän tehdä. :P Mittasin tuossa muutama päivä sitten masun ympärystä ja oli huikeat 112cm! Tuosta voiskin antaa osan miehelleni. :’D Niin, viikkot paukkuu taas tänään. Tänään, lauantaina, itsenäisyyspäivänä, 26. viikko alkaa! Hyvä Suomi!
Iloista joulunalkua teille lukijoille! *pus*
Äiti
On kulunut liian pitkä aika viime kuulumisien päivityksestä ja tämä isukki aatteli nyt kerrankin kirjoittaa kun aikaa löytyy. Vauvanvaatteita meillä on nyt iso kasa, kiitos äitini ja siskoni. Veera-kulta on myös ostanut kaupasta tosi söpöjä nallevaatteita ja mm. helistimen ja ihanan pehmeän valkoisen nallen. Välillä tuntuu todella vaikealta odottaa sitä kun lapsi syntyy, välillä tahtoisi heti ottaa syliin ja hössöttää ja kertoa kuinka paljon rakastaakaan, mutta toistaiseksi pitää vielä puhua tuon pullean masun läpi. Ei tässä enää ole montaa kuukautta ja ensi joulu (joulukuu 2009) voidaan jo viettää pikkuisen ihanan mussukan kanssa.
Olen lauleskellut jonkin verran vauvalle nukkumaanmennessä. Kyllä se rauhoittui. Kerran taisi potkaista iskän poskea vasten, mutta muuten kuunteli oikein kiltisti. Siellä se vaan elämöi. Äityliä lohduttaa kun vauva potkii koko ajan, ainakin tietää että kaikki menee hyvin. Aamulla tuli pikkuisen huolen aihetta kun valkovuodon mukana tuli ihan vähäsen verta, mutta soitin äitille ja kun kuulin hänen suustaan että ei ole hätää ellei tule lisää niin rauhoituimme molemmat. Ei ole ollut kipuja eikä mitään muuta, varmaan vauvamme piti niin kovia bileitä masussa että raapaisi tai jotain pientä, ei pitäisi kummepaa olla :) onneksi.
Eipä tässä nyt muuta tule iskällä mieleen. Onnellisia hetkiä elämme. Katsottiin äsken joululeffa. Vauvakin oli ihan innolla mukana kun potkispotkis. Kyllä se kuulee ja tiedostaa kaikki mitä ympärillä tapahtuu :) ja se on ihanaa. Yritän muistaa kirjoittaa välillä tänne. Nyt on vain vienyt muut asiat niin mukanaan että olen unohtanut. Mutta joops. Aika kuluu :))
Isukki
